ARAVA
Vuonna 1949 Suomessa oli edelleenkin 30 000 välittömässä asunnontarpeessa olevaa. Samalla oltiin kuitenkin myös tilanteessa, jossa pula-aika alkoi hiljalleen taittua ja tiukimmasta säännnöstelystä voitiin luopua. Asunto-ongelman helpottamiseksi ja asuntotuotannon tehostamiseksi valtio päätti kehittää halpakorkoista rahoitusta, ja samana vuonna eduskunta hyväksyikin Asuntorakennustuotannon valtuuskunnan eli Aravan ensimmäiset lait. Mm. valtion myöntämien halpakorkoisten lainojen ja verohelpotusten kautta Arava-järjestelmästä muodostui erityisesti kaupunkien asuntopulan hoitamisen ja säätelyn tärkein instituutio ja se oli merkittävä tekijä etenkin kerrostalotuotannon elvyttämisessä. Tämän lisäksi Arava-järjestelmä vaikutti myös pientalotuotantoon ja 1950-luvun vaihteessa Arava-lainoitettu pientalorakentaminen oli vilkasta: ensimmäisen puolentoista vuoden aikana Arava rahoitti noin 3200 omakotirakennusta. Pula-ajan taittuminen näkyi myös siinä, että Arava-lait sallivat pientalojen pinta-alojen hienoisen kasvamisen.
1950-luvun vaihteeseen tultaessa omakotirakentamisen laatu oli kuitenkin selvästi heikentynyt verrattuna kerrostalorakentamiseen ja aiempaan pientalorakentamiseen, mikä oli seurausta siitä, että vain hyvin harvat omakotirakentajat enää kääntyivät suunnitelmiensa laatimisessa arkkitehtien puoleen. Tämän vuoksi suunnittelussa syntyi ilmiselviä virheitä. Toisaalta osasyy oli myös rakennusviranomaisten ammattitaidossa. Asian korjaamiseksi Suomen arkkitehtiliitto järjesti 1950 Arava-näyttelyn, jossa Arava-järjestelmää pyrittiin tekemään tunnetuksi rakentajille, valtiovallalle ja suurelle yleisölle. Rakentamisen laadun takaamiseksi jatkossa oli olennaista myös ajanmukaistaa tyyppitalopiirustukset vastaamaan Arava-lain suomia aiempaa laajempia mahdollisuuksia. Standardisoimislaitoksessa suunniteltiinkin samana vuonna ensimmäiset Arava-mitoitetut tyyppitalopiirustukset (kuusi tyyppiä suunnittelijoina arkkitehdit Lauri Silvennoinen, Lauri Pajamies, Erkki Koiso-Kanttila, Jarl Bjurström, Kaj Englund ja Hilding Ekelund). Pyrkimys oli saattaa rakennuttajien ja rakentajien käyttöön halvalla hyvin suunniteltuja tyyppipiirustuksia, joiden talotyypit olisivat kaupunkien ja kauppaloiden viranomaisten toimesta mahdollisimman helposti muunnettavissa vastaamaan paikallisia tarpeita ja olosuhteita. Kuuden tyypin sarjaa täydennettiin vielä seuraavana vuonna Koiso-Kanttilan suunnittelemalla Arava 7 -tyypillä, joka oli edellisiä hieman pienempi yhdenperheentalo. (Arkkitehti 1951, 61-69)
Vuonna 1949 Suomessa oli edelleenkin 30 000 välittömässä asunnontarpeessa olevaa. Samalla oltiin kuitenkin myös tilanteessa, jossa pula-aika alkoi hiljalleen taittua ja tiukimmasta säännnöstelystä voitiin luopua. Asunto-ongelman helpottamiseksi ja asuntotuotannon tehostamiseksi valtio päätti kehittää halpakorkoista rahoitusta, ja samana vuonna eduskunta hyväksyikin Asuntorakennustuotannon valtuuskunnan eli Aravan ensimmäiset lait. Mm. valtion myöntämien halpakorkoisten lainojen ja verohelpotusten kautta Arava-järjestelmästä muodostui erityisesti kaupunkien asuntopulan hoitamisen ja säätelyn tärkein instituutio ja se oli merkittävä tekijä etenkin kerrostalotuotannon elvyttämisessä. Tämän lisäksi Arava-järjestelmä vaikutti myös pientalotuotantoon ja 1950-luvun vaihteessa Arava-lainoitettu pientalorakentaminen oli vilkasta: ensimmäisen puolentoista vuoden aikana Arava rahoitti noin 3200 omakotirakennusta. Pula-ajan taittuminen näkyi myös siinä, että Arava-lait sallivat pientalojen pinta-alojen hienoisen kasvamisen.
1950-luvun vaihteeseen tultaessa omakotirakentamisen laatu oli kuitenkin selvästi heikentynyt verrattuna kerrostalorakentamiseen ja aiempaan pientalorakentamiseen, mikä oli seurausta siitä, että vain hyvin harvat omakotirakentajat enää kääntyivät suunnitelmiensa laatimisessa arkkitehtien puoleen. Tämän vuoksi suunnittelussa syntyi ilmiselviä virheitä. Toisaalta osasyy oli myös rakennusviranomaisten ammattitaidossa. Asian korjaamiseksi Suomen arkkitehtiliitto järjesti 1950 Arava-näyttelyn, jossa Arava-järjestelmää pyrittiin tekemään tunnetuksi rakentajille, valtiovallalle ja suurelle yleisölle. Rakentamisen laadun takaamiseksi jatkossa oli olennaista myös ajanmukaistaa tyyppitalopiirustukset vastaamaan Arava-lain suomia aiempaa laajempia mahdollisuuksia. Standardisoimislaitoksessa suunniteltiinkin samana vuonna ensimmäiset Arava-mitoitetut tyyppitalopiirustukset (kuusi tyyppiä suunnittelijoina arkkitehdit Lauri Silvennoinen, Lauri Pajamies, Erkki Koiso-Kanttila, Jarl Bjurström, Kaj Englund ja Hilding Ekelund). Pyrkimys oli saattaa rakennuttajien ja rakentajien käyttöön halvalla hyvin suunniteltuja tyyppipiirustuksia, joiden talotyypit olisivat kaupunkien ja kauppaloiden viranomaisten toimesta mahdollisimman helposti muunnettavissa vastaamaan paikallisia tarpeita ja olosuhteita. Kuuden tyypin sarjaa täydennettiin vielä seuraavana vuonna Koiso-Kanttilan suunnittelemalla Arava 7 -tyypillä, joka oli edellisiä hieman pienempi yhdenperheentalo. (Arkkitehti 1951, 61-69)
 |
Arava-tyyppi 2p vuodelta 1956. (Orig. MFA) |
