Takaisin arkkitehteihin »

Aarne Ervi
19.5.1910, Forssa - 26.9.1977, Helsinki

Aarne Adrian Ervi (ent. Elers) kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1930 ja valmistui arkkitehdiksi Teknillisestä korkeakoulusta 1935. Hän työskenteli heti valmistuttuaan Alvar Aallon arkkitehtitoimistossa avustaen mm. Viipurin kirjaston suunnittelutyössä. Sitten hän siirtyi Toivo Paatelan toimistoon, ja oman toimiston hän perusti 1938. Vuosina 1965–69 hän työskenteli Helsingin kaupunkisuunnitteluvirastossa virastopäällikkönä.

1937–38 Ervi toimi Taideteollisuuskeskuskoulun (nyk. Taideteollinen korkeakoulu) erikoisopettajana ja 1935 Teknillisen korkeakoulun asemakaavaopin assistenttina. Rakennusoppia hän opetti vuosina 1944–45. Erville myönnettiin professorin arvonimi 1967. Hän oli American Institute of Architects -järjestön ja Unkarin arkkitehtiliiton kunniajäsen sekä Stuttgartin yliopiston kunniatohtori.
Ervi matkusti paljon. Hän teki opintomatkan mm. Amerikkaan, ja 1959 hän kävi kulttuurivaltuuskunnan mukana Kiinassa.

Läheinen suhde luontoon ja maiseman huomioon ottaminen on kaikissa töissä ollut Ervin suunnittelun lähtökohtana. Hänen tavoitteenaan oli kokonaisuus, jossa mittakaavaltaan ja toiminnaltaan inhimillinen rakennus sopeutuu harmonisesti ympäristöönsä. Hänen nimensä yhdistetään yleensä ensimmäisenä Tapiolaan, jonka keskustan suunnittelukilpailun hän voitti 1954 ehdotuksellaan "Don Hertzenin kylä". Heikintorin tavaratalo, keskustorni, uimahalli ja keskustan asemakaava altaineen ja suihkulähteineen ovat hänen suunnittelemiaan. Ervin muita huomattavia töitä ovat Helsingin yliopiston Porthania-rakennus ja Turun yliopisto sekä Oulujoki Oy:n ja Imatran Voiman voimalarakennukset. Hän suunnitteli myös lukuisia koulutaloja, asuntoalueita, yksityistaloja sekä viimeksi Töölön sivukirjaston Helsinkiin.

* * *

Ervin valmistuessa arkkitehdiksi funktionalismi oli jo vakiinnuttanut asemansa Suomessa. Hänen ensimmäisiä töitään oli Heinolan keskustaan suunniteltu (nyk. purettu) Heinolan Liike Oy:n rakennus, jossa oli mm. elokuvateatteri, ravintola ja myymälöitä. Tähän kauteen kuuluivat myös lukuisat Shellin bensiiniasemat, joita autoistumisen myötä rakennettiin eri puolille Suomea - sananmukaisesti Hangosta Petsamoon. Vanhempi autoilijasukupolvi muistaa varmasti nämä valkoiset huoltoasemat pyöristettyine kulmineen. Luultavasti viimeinen näistä on ollut Joensuussa.

Funkiskauteen kuuluu myös juuri ennen sotaa valmistunut asuinkerrostalo Lauttasaarentie 9 (nyk. 7). Se on parhaita esimerkkejä kehityksestä, jonka sota katkaisi pitkäksi aikaa. Vapaampaan suunnitteluun Ervi oli tutustunut työskennellessään Aallon toimistossa. Hän oli myös mukana standardisoimistyössä. Hän oli Aallon tapaan sitä mieltä, että rakennusten osat ovat standardisoitavissa mutta itse rakennus on suunniteltava yksilönä. Samalla tavalla Ervi ajatteli elementtirakentamisesta ja kävi intensiivistä taistelua elementtien puolesta. Helsingin yliopiston instituuttirakennus Porthania oli ensimmäinen suuri kohde, jossa elementtejä meillä käytettiin.

Ervin toimisto oli maailmankuulu: sinne pyrittiin töihin monista maista. Toimistossa vallitsi kiireistä huolimatta lämmin ja huumorintajuinen ilmapiiri. Ervi oli aina innostunut uusista asiosta, ja esimerkiksi muovin käyttöönottoa rakennusosiin on meillä pidetty hänen ansionaan.

Paitsi rakennuksia Ervi suunnitteli myös suuren määrän sisustuksia, mm. Finnhansa- ja Finntrader-laivoihin. Hän toi "laiva-arkkitehtuurin", esim. köysikaiteet ja muut yksityiskohdat myös rakennuksiin. Ensimmäisenä hän kokeili niitä omassa talossaan, joka on Helsingin Kuusisaaressa lähellä luontoa ja vettä. Se on ollut suomalaisen asumisen ihanne ja idylli, ja sitä on esitelty laajasti alan lehdissä eri puolilla maailmaa.

Ervin piirustusarkisto on yksi Arkkitehtuurimuseon täydellisimmistä. Piirustusten lisäksi museolla on erinomainen kokoelma Ervin valokuvia. Hänellä oli Hasselblad-kamera, jolla hän kuvasi paljon matkustellessaan maailmalla. Tapiolan rakentamisesta on tehty lisäksi filmi. Sitä säilytetään Suomen elokuva-arkistossa.