Hakalehdon atriumtalot n. 1965
Pentti Ahola

Hakalehdon atriumtaloalueen suunnittelijan, Pentti Aholan tarkoituksena oli “luoda yhdistävä elementti kerrostaloasutuksen ja laakeiden niittyvainioiden välille”. Tulevaa asuntoaluetta markkinoitiin mallitalolla, jota esiteltiin kesällä 1962. Alueelle alun perin kaavailluista 60 talosta toteutettiin lopulta vain 17. Talot valmistuivat vaiheittain 1960-luvun puoliväliin mennessä.

Betonielementeistä kootut yksikerroksiset rakennukset ovat kooltaan 120 m2. Ulospäin suljetut asuintilat muodostavat U-pohjaisen, keskeiselle pihalle avautuvan sarjan. Neljäs sivu on edellisiä kapeampi sauna- ja varastosiipi, joka rajaa kokonaisuutta neliömäiseksi tilojen polttopisteen - atriumpihan - ympärille. Pihan koko on noin 125 m2. Autot sijoitettiin yhteistalliin.

Pihan puolelta leveällä tummalla räystäslaudoituksella varustetut betonitalot ovat ulkoapäin valkeita. Koivikon keskellä oleva kumpuileva alue on näkymiltään vaihteleva, eri korkuisten valkoisten massojen ja muurien leikki.


Atriumtalon pohjapiirros, alhaalla sauna- ja varastosiipi. (MFA)


As. Oy Suvikulma, As. Oy Suvikeskus, As. Oy Suvikärki 1968-70
Raili ja Reima Pietilä

Suvikulman, Suvikeskuksen ja Suvikärjen kaksikerroksisesta yhdeksänkerroksiseen nousevat massat muodostavat metsäkummun vierustalle vaihtelevaa, muutaman suorakulmaisen käännöksen tekevää nauhaa. Käsityömäisesti toteutetut talot ovat massaltaan ja julkisivuiltaan poikkeukselliset: runkosyvyys vaihtelee rakennusten eri osissa, kun eri huoneryhmiä on vedetty sisemmäksi tai ulommaksi rungosta. Ryhmittelyllä on saatu aikaan asuttavuutta parantavia ikkuna-aukotuksia - muun muassa kylpyhuoneisiin - sekä tilavia parvekeratkaisuja. Reima Pietilä suositteli jo tuolloin suurimpien parvekkeiden varustamista lasiseinin ja ennakoi nykyisten lasitettujen parvekkeiden tuloa.

Suvikummun rakennusten päämateriaali on paikalla valettu betoni sekä julkisivuissa sileäksi rapattu, valkoiseksi maalattu tiili. Julkisivupinnoissa betoni on näkyvissä vain yksityiskohdissa, joissa sillä on laudoitusta muistuttava pinta. Tämä on maalattu tummanvihreäksi kuten julkisivuissa käytetyt puuosatkin. Valkeiden pintojen kanssa vapaasti vaihtelevat vihreät osat liittävät rakennukset metsäiseen ympäristöön.

Suvikummun alue on aikansa suomalaisessa asuntoarkkitehtuurissa poikkeus, jonka syntymisen mahdollisti Asuntosäätiön ennakkoluulottomuus Pietilöiden kokeilunhaluista ja luovaa suunnittelijanasennetta kohtaan.


Suvikummun matalan osan julkisivua. (Foto: Hakli/ MFA)