1960-LUKU


1960-luvun arkkitehtuuri oli vähäeleistä, järkiperäistä sekä materiaaleja ja rakenteita korostavaa. Tätä suuntausta, jonka on katsottu olevan sukua 1930-luvun funktionalismille, kutsuttiin joko strukturalismiksi tai konstruktivismiksi. Molemmat termit tarkoittavat sitä, että rakennuksessa käytettyjä rakenteita ei peitetty, vaan niitä jopa korostettiin.
 
Konstruktivistisen suuntauksen oppi-isä oli saksalaissyntyinen, Yhdysvaltoihin muuttanut arkkitehti Ludwig Mies van der Rohe. Hänen tunnuslauseensa oli ”vähemmän on enemmän”. Mies van der Rohe uskoi rakenteiden kauneuteen ja rehellisyyteen.
Hänen arkkitehtuuriaan ihailtiin Suomessakin. ”Miesiläiseen” koulukuntaan kuuluivat muun muassa arkkitehdit Viljo Revell ja Aulis Blomstedt.
 
1960-lukua on pidetty myös betoniarkkitehtuurin vuosikymmenenä. Tekniikan kehittyessä betonista pystyttiin tekemään yhä monimutkaisempia rakenteita. Veistokselliset valut jätettiin näkyviin ja pinnat käsittelemättä. Tätä betonin ominaisuuksia korostavaa arkkitehtuuria ryhdyttiin kutsumaan "brutalismiksi". Nimi on johdettu brutaali-sanasta, joka tarkoittaa karkeaa. Se viittaa betonin harmaaseen ja käsittelemättömään pintaan. Suomessa Aarno Ruusuvuori, Viljo Revell ja Pekka Pitkänen virittivät paljaan betonin esteettiset ominaisuudet huippuunsa.
 
1960-lukua leimasi massiivinen asuntotuotanto, joka oli seurausta työvoiman siirtymisestä maaseudulta kaupunkeihin ja taajamiin. Rakentamisen päätavoitteeksi tuli nopeus ja halpuus, mistä syystä taloista tehtiin suuria. Lähiöihin pystytetyissä kerrostaloissa oli teollisesti valmistetut julkisivuelementit, mistä syystä ne myös muistuttivat toisiaan. Rakennusliikkeet käyttivät standardimitoituksia elementtien valmistuksessa. Myös yksittäiset arkkitehdit kehittelivät erilaisia mitta- ja moduulijärjestelmiä. Tunnetuin niistä oli Aulis Blomstedtin kehittämä järjestelmä, jonka moduulit perustuivat ihmisen mittoihin ja sävelharmoniaan. Järjestelmien käyttö helpotti rakennusten laajentamista tulevaisuudessa.
 
Esimerkkejä rakennuksista, joissa on käytetty moduulimitoitusta ovat Erik Kråkströmin, Juhani Pallasmaan ja Kirmo Mikkolan suunnittelema Vartiokylän ruotsinkielinen yhteiskoulu (1967) sekä Aarno Ruusuvuoren suunnittelema Marimekon tehdas Herttoniemessä (1967). Myös Ruusuvuoren Espooseen suunnittelema Weilin & Göösin kirjapainotalo oli mitoitettu siten, että sitä saattoi helposti laajentaa.

Brutalismi

Viljo Revell, Heikki Castrén: City-kortteli, Makkaratalo, Helsinki 1964.
Kuva: Richard Einzig
 

Kristian Gullichsen, Juhani Pallasmaa: Moduli 225, loma-
asuntojärjestelmä, 1968. Kuvaaja tuntematon.