Standardisoimislaitos
Standardisoimislaitos aloitti toimintansa arkkitehti Aarne Ervin johdolla, ja laitoksen toimintaa ohjasi jälleenrakennustoimikunta. Toiminta suunnattiin rakennusalan yleisen standardisoinnin kehittämiseen ja erityisesti rakennusten osien standardisointiin. Laitoksen tavoitteet ja standardisoinnin ideologinen tausta tuotiin esille vuonna 1942 SAFA:n julkaisemassa vihkosessa Rakennustaide ja standardi. Jälleenrakentamisen ydinkysymyksiä . Vaikka julkaisun kirjallinen asu on Mika Waltarin, ovat ajatukset selvästi Alvar Aallon. Vihkonen vertaa arkkitehdin työtä kirjailijan työhön ja samalla tuo esille ajatuksen, että kirjallisesta kielestä poiketen "rakennuskieleltä" puuttuu "sanakirja" ja akatemia, joka valvoisi rakennuskielen "sanoja". Kirjan mukaan rakennusalan standardisoinnin olennaisimpia tehtäviä olisi karsia rakennuskielen sanaston moninaisuutta ja kiteyttää olennainen sanasto siten, että kieleen jäisi riittävät vaihtelun ja varioinnin mahdollisuudet inhimillisen tunteen ja elämän monimuotoisuuden ilmaisemiseksi. Toisin sanoen standardisoinnin tarpeellisuudesta huolimatta pyrittiin pitämään mielessä, ettei rakennus ole pelkkä suoja, eikä sitä voi ajatella pelkkänä teknisenä tehtävänä, vaan sen tarkoitus on paljon vaikeammin määriteltävissä. Siksi standardisointia pyrittiinkin toteuttamaan ns. joustavan standardisoinnin idean mukaisesti.
Standardisoimislaitos perustettiin nimenomaan rakennuskielen akatemiaksi, kiteyttämään rakennusalalle olennainen sanasto ja julkaisemaan rakennusalan sanakirjaa, joksi Rakennustieto-kortisto muodostuikin. Samalla RT-kortistolle asetettiin neljä tavoitetta: ensinnäkin sen oli oltava täydellinen eli siihen tuli sisältyä kaikki rakennusalan tarvikkeet, toiseksi sen oli oltava aina ajankohtainen eli sen oli jatkuvasti seurattava rakennusalan kehitystä ja joustavasti tuotava esiin kaikki alan parannukset, kolmanneksi sen oli oltava helppokäyttöinen eli asioiden täytyi olla siinä loogisessa järjestyksessä yleiskatsauksellisen systeemen mukaisesti ja neljänneksi RT-kortiston oli oltava arvovaltainen ja pätevä eli sen täytyi olla kaikkien rakennusalan ammattilaisten ja tuottajien luottamusta nauttiva. (Rakennustaide ja standardi, 20-21) Näin pyrittiin alusta pitäen luomaan standardisointia varten järjestelmä, joka tekisi mahdolliseksi työn jatkuvuuden myös rauhan oloissa ja ulottuisi rakennusaine- ja rakennusteollisuuteen kokonaisuudessaan. Siksi standardisoimislaitoksen täytyi olla koko rakennusalan luottamuselin, jonka työ perustui yhteistyöhön ja vapaaehtoisuuteen ilman valtion pakkotoimia.
Standardisoimislaitoksen käytönnön työ eteni siten, että "kollegio", johon kuuluivat arkkitehdit Alvar Aalto, Kaj Englund, Aarne Ervi, Viljo Revell ja Lauri Tolonen, kävi läpi syntyneet standardiehdotukset ja KYMRO:n alainen rakennusstandarditoimikunta hyväksyi ne. Standardisoimislaitos julkaisi toimikunnan hyväksymät standardit RT-kortteina ensimmäistä kertaa 1943 ja RT-kortistosta muodostuikin kaikkien Jälleenrakennustoimiston toimialojen julkaisukelpoisen aineiston tärkein julkaisukanava. Siten jo 1945 voitiin sanoa, että RT-kortistosta oli kehittymässä "kokonaissuunnittelunsa puolesta maailman ensimmäinen ja ainoa rakennusalan täydellinen ensyklopedia", joka jatkuvasti täydentyvänä vielä nykyäänkin on merkittävä rakennusalaa kokonaisuudessaan normittava ja palveleva tietopankki. (Arkkitehti 1945, 69)
Arkkitehtikunnan vakavaa suhtautumista standardisoimistyöhön kuvaavat hyvin Alvar Aallon sanat vuodelta 1943: "Samoin kuin sanat luovat kielen muodon, aivan samoin tulee maamme sisäinen toimintakyky ja sen ulkonainen kuva riippuvaiseksi siitä, mitkä ominaisuudet hallitsevat sen rakenteellisia soluja. Näistä ominaisuuksista riippuu osaltaan se luonne, joka tämänkin pienen kansan elämälle muovautuu. Niillä voi olla vaikutusta jopa sellaisiinkin asioihin kuin henkilökohtaisen vapauden ja individualismin säilymiseen, kasvuun tai kuristumiseen, ne vaikuttavat suuresti maan henkiseen konstruktioon yhtä hyvin kuin aineelliseen elintasoommekin. Tästä johtuu, että rakennusstandardisointi - teknillisestä standardisoinnista huomattavasti poikkeavana - siinä laajuudessa kuin arkkitehtikuntamme on sen tehtäväkseen ottanut, kuuluu kulttuurimme kaikkein tärkeimpiin tämän hetken kysymyksiin." (Arkkitehti 1943, 41)
Standardisoimislaitos aloitti toimintansa arkkitehti Aarne Ervin johdolla, ja laitoksen toimintaa ohjasi jälleenrakennustoimikunta. Toiminta suunnattiin rakennusalan yleisen standardisoinnin kehittämiseen ja erityisesti rakennusten osien standardisointiin. Laitoksen tavoitteet ja standardisoinnin ideologinen tausta tuotiin esille vuonna 1942 SAFA:n julkaisemassa vihkosessa Rakennustaide ja standardi. Jälleenrakentamisen ydinkysymyksiä . Vaikka julkaisun kirjallinen asu on Mika Waltarin, ovat ajatukset selvästi Alvar Aallon. Vihkonen vertaa arkkitehdin työtä kirjailijan työhön ja samalla tuo esille ajatuksen, että kirjallisesta kielestä poiketen "rakennuskieleltä" puuttuu "sanakirja" ja akatemia, joka valvoisi rakennuskielen "sanoja". Kirjan mukaan rakennusalan standardisoinnin olennaisimpia tehtäviä olisi karsia rakennuskielen sanaston moninaisuutta ja kiteyttää olennainen sanasto siten, että kieleen jäisi riittävät vaihtelun ja varioinnin mahdollisuudet inhimillisen tunteen ja elämän monimuotoisuuden ilmaisemiseksi. Toisin sanoen standardisoinnin tarpeellisuudesta huolimatta pyrittiin pitämään mielessä, ettei rakennus ole pelkkä suoja, eikä sitä voi ajatella pelkkänä teknisenä tehtävänä, vaan sen tarkoitus on paljon vaikeammin määriteltävissä. Siksi standardisointia pyrittiinkin toteuttamaan ns. joustavan standardisoinnin idean mukaisesti.
Standardisoimislaitos perustettiin nimenomaan rakennuskielen akatemiaksi, kiteyttämään rakennusalalle olennainen sanasto ja julkaisemaan rakennusalan sanakirjaa, joksi Rakennustieto-kortisto muodostuikin. Samalla RT-kortistolle asetettiin neljä tavoitetta: ensinnäkin sen oli oltava täydellinen eli siihen tuli sisältyä kaikki rakennusalan tarvikkeet, toiseksi sen oli oltava aina ajankohtainen eli sen oli jatkuvasti seurattava rakennusalan kehitystä ja joustavasti tuotava esiin kaikki alan parannukset, kolmanneksi sen oli oltava helppokäyttöinen eli asioiden täytyi olla siinä loogisessa järjestyksessä yleiskatsauksellisen systeemen mukaisesti ja neljänneksi RT-kortiston oli oltava arvovaltainen ja pätevä eli sen täytyi olla kaikkien rakennusalan ammattilaisten ja tuottajien luottamusta nauttiva. (Rakennustaide ja standardi, 20-21) Näin pyrittiin alusta pitäen luomaan standardisointia varten järjestelmä, joka tekisi mahdolliseksi työn jatkuvuuden myös rauhan oloissa ja ulottuisi rakennusaine- ja rakennusteollisuuteen kokonaisuudessaan. Siksi standardisoimislaitoksen täytyi olla koko rakennusalan luottamuselin, jonka työ perustui yhteistyöhön ja vapaaehtoisuuteen ilman valtion pakkotoimia.
 |
Esimerkki standardisoimistyöstä. Järkevästi muotoiltu porrasaskelma mahdollistaa eri tavoin ladottuna erilaisia portaita. (Orig. Rakennustietosäätiö) |
Standardisoimislaitoksen käytönnön työ eteni siten, että "kollegio", johon kuuluivat arkkitehdit Alvar Aalto, Kaj Englund, Aarne Ervi, Viljo Revell ja Lauri Tolonen, kävi läpi syntyneet standardiehdotukset ja KYMRO:n alainen rakennusstandarditoimikunta hyväksyi ne. Standardisoimislaitos julkaisi toimikunnan hyväksymät standardit RT-kortteina ensimmäistä kertaa 1943 ja RT-kortistosta muodostuikin kaikkien Jälleenrakennustoimiston toimialojen julkaisukelpoisen aineiston tärkein julkaisukanava. Siten jo 1945 voitiin sanoa, että RT-kortistosta oli kehittymässä "kokonaissuunnittelunsa puolesta maailman ensimmäinen ja ainoa rakennusalan täydellinen ensyklopedia", joka jatkuvasti täydentyvänä vielä nykyäänkin on merkittävä rakennusalaa kokonaisuudessaan normittava ja palveleva tietopankki. (Arkkitehti 1945, 69)
Arkkitehtikunnan vakavaa suhtautumista standardisoimistyöhön kuvaavat hyvin Alvar Aallon sanat vuodelta 1943: "Samoin kuin sanat luovat kielen muodon, aivan samoin tulee maamme sisäinen toimintakyky ja sen ulkonainen kuva riippuvaiseksi siitä, mitkä ominaisuudet hallitsevat sen rakenteellisia soluja. Näistä ominaisuuksista riippuu osaltaan se luonne, joka tämänkin pienen kansan elämälle muovautuu. Niillä voi olla vaikutusta jopa sellaisiinkin asioihin kuin henkilökohtaisen vapauden ja individualismin säilymiseen, kasvuun tai kuristumiseen, ne vaikuttavat suuresti maan henkiseen konstruktioon yhtä hyvin kuin aineelliseen elintasoommekin. Tästä johtuu, että rakennusstandardisointi - teknillisestä standardisoinnista huomattavasti poikkeavana - siinä laajuudessa kuin arkkitehtikuntamme on sen tehtäväkseen ottanut, kuuluu kulttuurimme kaikkein tärkeimpiin tämän hetken kysymyksiin." (Arkkitehti 1943, 41)
