Joustavan standardisoinnin idea
Joustavan standardisoinnin idea oli etenkin Alvar Aallon voimakkaasti propagoima näkemys, jossa standardisoinnin kohteena olivat esim. pientalosuunnittelussa talon osat, "solut", ei niinkään kokonaisuus itse. Osien suunnittelun päämääränä oli, että niitä hyväksi käyttäen olisi mahdollista nopeasti ja helposti pystyttää periaatteessa ääretön määrä erilaisia asuintaloja kulloinkin vallitsevien olojen mukaisesti. Toisin sanoen tällä tavoin voitaisiin ottaa huomioon sekä asunnon tarvitsijan yksilölliset tarpeet että rakennuspaikan asettamat vaatimukset. Äärimmilleen yksinkertaistettuna tavallista tiiltä voidaan pitää tällaisena rakennussoluna, joka mahdollistaa valtavan varioinnin mahdollisuuden. Aalto kuitenkin ajatteli "solulla" jotain monimutkaisempaa, kuten seinä- ja kattoelementejä, joita olisi mahdollista yhdistellä varioiden.
Toisaalta jälleenrakentamisen olosuhteissa oli riittävän tehokkuuden aikaansaamiseksi välttämätöntä suunnitella tyyppitaloja. Tässäkin yhteydessä Aalto kuitenkin painotti ajatusta "solusta", joka olisi perusasunto ja sisältäisi vain kaikkein välttämättömimmät toiminnot, mutta joka olisi suunniteltu silmälläpitäen helppoa laajennettavuutta. Tällöin mitään ei tarvitsisi purkaa, kuten esim. pika-asuntojen kohdalla, vaan elintason noustessa asunto olisi vastaavasti kasvatettavissa. Jälleenrakennustoimiston vuonna 1943 Maatalousseurojen keskusliitolle suunnittelema tyyppitalosarja on hyvä esimerkki tästä ideasta.
Joustavan standardisoinnin eräänlainen manifesti oli SAFA:n 1942 julkaisema kirjanen Rakennustaide ja standardi. Jälleenrakentamisen ydinkysymyksiä. Idea kiteytyy hyvin kirjan seuraaviin sanoihin: "Standardisoimisen tehtävänä ei ole määrättyyn rakennustyyppiin pyrkiminen, vaan päinvastoin elinkelpoisen vaihtelun ja rikkauden luominen, joka ihannetapauksessa on verrattavissa luonnon rajattomaan nyansoimiskykyyn." (Rakennustaide ja standardi 1942, 11) Taustalla vaikuttaa ajatus teknologian ja inhimillisen valinnan vapauden yhdistämisestä ja samalla teknologian inhimillistämisestä.
Joustavan standardisoinnin idea oli etenkin Alvar Aallon voimakkaasti propagoima näkemys, jossa standardisoinnin kohteena olivat esim. pientalosuunnittelussa talon osat, "solut", ei niinkään kokonaisuus itse. Osien suunnittelun päämääränä oli, että niitä hyväksi käyttäen olisi mahdollista nopeasti ja helposti pystyttää periaatteessa ääretön määrä erilaisia asuintaloja kulloinkin vallitsevien olojen mukaisesti. Toisin sanoen tällä tavoin voitaisiin ottaa huomioon sekä asunnon tarvitsijan yksilölliset tarpeet että rakennuspaikan asettamat vaatimukset. Äärimmilleen yksinkertaistettuna tavallista tiiltä voidaan pitää tällaisena rakennussoluna, joka mahdollistaa valtavan varioinnin mahdollisuuden. Aalto kuitenkin ajatteli "solulla" jotain monimutkaisempaa, kuten seinä- ja kattoelementejä, joita olisi mahdollista yhdistellä varioiden.
Toisaalta jälleenrakentamisen olosuhteissa oli riittävän tehokkuuden aikaansaamiseksi välttämätöntä suunnitella tyyppitaloja. Tässäkin yhteydessä Aalto kuitenkin painotti ajatusta "solusta", joka olisi perusasunto ja sisältäisi vain kaikkein välttämättömimmät toiminnot, mutta joka olisi suunniteltu silmälläpitäen helppoa laajennettavuutta. Tällöin mitään ei tarvitsisi purkaa, kuten esim. pika-asuntojen kohdalla, vaan elintason noustessa asunto olisi vastaavasti kasvatettavissa. Jälleenrakennustoimiston vuonna 1943 Maatalousseurojen keskusliitolle suunnittelema tyyppitalosarja on hyvä esimerkki tästä ideasta.
 |
SAFA:n jälleenrakennustoimiston 1943 suunnittelema asevelitalo 43 A2 laajennuksineen. Tyyppi sisältyi myös MKL:n vuoden 1943 tyyppitalosarjaan (nro 8). Tyyppi konkretisoi hyvin kasvavan talon idean. (Orig. MFA) |
Joustavan standardisoinnin eräänlainen manifesti oli SAFA:n 1942 julkaisema kirjanen Rakennustaide ja standardi. Jälleenrakentamisen ydinkysymyksiä. Idea kiteytyy hyvin kirjan seuraaviin sanoihin: "Standardisoimisen tehtävänä ei ole määrättyyn rakennustyyppiin pyrkiminen, vaan päinvastoin elinkelpoisen vaihtelun ja rikkauden luominen, joka ihannetapauksessa on verrattavissa luonnon rajattomaan nyansoimiskykyyn." (Rakennustaide ja standardi 1942, 11) Taustalla vaikuttaa ajatus teknologian ja inhimillisen valinnan vapauden yhdistämisestä ja samalla teknologian inhimillistämisestä.
