Arkkitehtuurimuseo
Tykkää Facebookissa » Seuraa Twitterissä »Liity sähköpostilistalle »
JÄLLEENRAKENTAMISEN VAIHEET
Arkkitehtuuri syntyy aina ihmisten tarpeita varten, mutta jälleenrakennuskautta vastaavaa inhimillistä tarvetta ei rakennusala Suomessa ollut aiemmin kohdannut. Talvisodan aineelliset menetykset olivat yli 100 000 rakennusta alueluovutusten ja ilmapommitusten tuhojen seurauksena. Tämän lisäksi yli 400 000 Karjalan ja Hankoniemen evakkoa oli vailla kotia. Välirauhan aikana 1940 alkaneen jälleenrakentamisen ensimmäisen vaiheen kiireellisimpiä tehtäviä olikin tarjota evakkoväestölle asuntoja. Merkittävänä ensiapuna, ennen oman talotuotannon täysipainoista käynnistymistä, toimivat Ruotsin valtion syksyllä 1940 lahjoittamat 2000 omakotitaloa eli ns. Ruotsin lahjatalot tai ruotsalaistalot, joita sijoitettiin 75 paikkakunnalle eri puolille Suomea.
Jälleenrakentamisen toinen vaihe käynnistyi jatkosodan aikana syksyllä 1941, kun luovutetut alueet Karjalassa ja hieman myöhemmin Hankoniemessä vallattiin takaisin. Noin puolet Karjalan siirtolaisväestöstä palasi palautetuille alueille ja siksi jälleenrakennustyö keskitettiin vuosina 1941-44 pääosin paluumuuttajien asuttamiseen. Muu Suomi oli rakennuskiellossa ja rakentaminen oli sallittua vain poikkeusluvalla. Suomen Aseveljien Liiton aloitteesta myös rintamamiehet osallistuivat asemasotavaiheen rauhallisina aikoina rakennustyöhön. Lomapalkalla he pystyttivät tuhansia hirsirunkoisia asevelitaloja rintaman läheisyydessä sijainneilla "talotehtailla", joista talot siirrettiin myöhemmin pääosin Karjalaan. Karjalaan ehdittiinkin kunnostaa tai rakentaa kokonaan uudelleen n. 15 000 asevelitaloa ja aloittaa vielä useamman rakentaminen, kun kaikki oli jälleen jätettävä.
Jälleenrakentamisen viimeisiin vaiheisiin päästiin vihdoin rauhan palauduttua syksyllä 1944. Tuolloin alkoi maan yleinen ja hieman myöhemmin lähes kokonaan tuhotun Lapin jälleenrakentaminen. Viimeisessä vaiheessa oltiin, jos mahdollista, vielä huonommassa tilanteessa kuin talvisodan jälkeen: karjalalaiset olivat joutuneet uudelleen evakkotaipaleelle ja heihin liittyivät nyt myös petsamolaiset ja rauhanehdoissa Neuvostoliiton laivastotukikohdaksi menetetyn Porkkalan asukkaat. Maa oli kärsinyt myös laajasti tuhoisista ilmapommituksista. Näin sodan päätyttyä siirtolaisperheitä oli vähintään 100 000 ja yli 11 % koko maan väestöstä oli ilman asuntoa. Kolmannes maan energiatuotannosta ja suuri osa teollisuustuotannon kapasiteetista oli menetetty tai raunioina. Tämän lisäksi ankarat sotakorvaukset Neuvostoliitolle sitoivat varoja sekä rakennusteollisuuden tuotantokapasiteettia.
Arkkitehtuuri syntyy aina ihmisten tarpeita varten, mutta jälleenrakennuskautta vastaavaa inhimillistä tarvetta ei rakennusala Suomessa ollut aiemmin kohdannut. Talvisodan aineelliset menetykset olivat yli 100 000 rakennusta alueluovutusten ja ilmapommitusten tuhojen seurauksena. Tämän lisäksi yli 400 000 Karjalan ja Hankoniemen evakkoa oli vailla kotia. Välirauhan aikana 1940 alkaneen jälleenrakentamisen ensimmäisen vaiheen kiireellisimpiä tehtäviä olikin tarjota evakkoväestölle asuntoja. Merkittävänä ensiapuna, ennen oman talotuotannon täysipainoista käynnistymistä, toimivat Ruotsin valtion syksyllä 1940 lahjoittamat 2000 omakotitaloa eli ns. Ruotsin lahjatalot tai ruotsalaistalot, joita sijoitettiin 75 paikkakunnalle eri puolille Suomea.
Jälleenrakentamisen toinen vaihe käynnistyi jatkosodan aikana syksyllä 1941, kun luovutetut alueet Karjalassa ja hieman myöhemmin Hankoniemessä vallattiin takaisin. Noin puolet Karjalan siirtolaisväestöstä palasi palautetuille alueille ja siksi jälleenrakennustyö keskitettiin vuosina 1941-44 pääosin paluumuuttajien asuttamiseen. Muu Suomi oli rakennuskiellossa ja rakentaminen oli sallittua vain poikkeusluvalla. Suomen Aseveljien Liiton aloitteesta myös rintamamiehet osallistuivat asemasotavaiheen rauhallisina aikoina rakennustyöhön. Lomapalkalla he pystyttivät tuhansia hirsirunkoisia asevelitaloja rintaman läheisyydessä sijainneilla "talotehtailla", joista talot siirrettiin myöhemmin pääosin Karjalaan. Karjalaan ehdittiinkin kunnostaa tai rakentaa kokonaan uudelleen n. 15 000 asevelitaloa ja aloittaa vielä useamman rakentaminen, kun kaikki oli jälleen jätettävä.
 |
"Asevelitalotehdas" rintaman läheisyydessä. (Foto: Finlandia-kuva) |
Jälleenrakentamisen viimeisiin vaiheisiin päästiin vihdoin rauhan palauduttua syksyllä 1944. Tuolloin alkoi maan yleinen ja hieman myöhemmin lähes kokonaan tuhotun Lapin jälleenrakentaminen. Viimeisessä vaiheessa oltiin, jos mahdollista, vielä huonommassa tilanteessa kuin talvisodan jälkeen: karjalalaiset olivat joutuneet uudelleen evakkotaipaleelle ja heihin liittyivät nyt myös petsamolaiset ja rauhanehdoissa Neuvostoliiton laivastotukikohdaksi menetetyn Porkkalan asukkaat. Maa oli kärsinyt myös laajasti tuhoisista ilmapommituksista. Näin sodan päätyttyä siirtolaisperheitä oli vähintään 100 000 ja yli 11 % koko maan väestöstä oli ilman asuntoa. Kolmannes maan energiatuotannosta ja suuri osa teollisuustuotannon kapasiteetista oli menetetty tai raunioina. Tämän lisäksi ankarat sotakorvaukset Neuvostoliitolle sitoivat varoja sekä rakennusteollisuuden tuotantokapasiteettia.
