Västerås, Lahti


Talvisodan pommituksista kärsinyt Lahti sai asuntopulan lievittämiseen lahjoituksena Ruotsin lahjataloja, joiden sijoittamiseen muodostettiin kaksi kaavakokonaisuutta. Ensimmäinen lahjataloalueista kaavoitettiin Tapanilan tilan peltoalueelle ja toinen sijoitettiin noin 700m pitkään ja 100m leveään, Asikkalan maantien ja uuden pohjoisen väylän väliin sijoittuvaan, laaksopainanteeseen kaupungin pohjoispuolelle. Jälkimmäinen alue nimettiin ruotsalaisen kummikaupungin mukaan Västeråsiksi.

Alueen asemakaavan laati kaupunginarkkitehti Kaarlo Könönen vuonna 1940 Lahden kaupungin rakennustoimistossa. Alueen muodostaa yksi pitkä katu (Ruotsinkatu) ja sen länsipäästä haarautuva maaston muotoja myötäilevä toinen katu (Suomenkatu), joka alkuperäisessä suunnitelmassa jatkui lamellitalojen rivinä. Lamelliriviä ei kuitenkaan vahvistettu samalla kun ruotsalaistaloryhmä ja ne rakennettiin vasta myöhemmin 40-luvulla pienemmässä mittakaavassa. Könösen tavoitteena oli luoda rytmikäs ja yhteneväinen asemakaava, johon vaihtelua luo rakennusten sijoittelu eri katuosuuksilla eri tavoin. Katuja ja asuinrakennuksia erottaa vihervyöhyke ja tontit rajautuvat toisistaan pensasaidoin.


Västeråsin asemapiirustus. Asemakaavan suunnittelija Lahden kaupunginarkkitehti Kaarlo Könönen. Piirustuksessa näkyy myös Suomenkadulle suunniteltu lamellitalojen rivi.
(Orig. Lahden kaupunginmuseo, kuva-arkisto)

Västeråsin lahjatalot pystytettiin vuosina 1941-1942 ja kaikki alueen talot olivat lahjatalotyyppiä 1 (53 m²). Koko rakennuksen alan kokoiseen kellariin sijoitettiin pesutupa, talouskellari ja varasto. Myös saunan rakentaminen kellariin oli mahdollista. Tästä johtuen asemakaavassa ei ollut lainkaan merkintää talousrakennusten rakennusaloille. Alueelle suunniteltiin alusta pitäen viemäri- ja vesijohtojärjestelmä. Lahjataloalueet olivat alku tyyppitalojen käytölle Lahdessa.

Valmistumisensa jälkeen paljaaksiraivatun Ruotsinkadun rakennusriviä luonnehdittiin matalaksi ja yksitoikkoiseksi, mutta puiden ja pensaiden kasvettua 1980-lukuun mennessä alue oli kehittynyt "vehreäksi ja viihtyisäksi puutarhamaiseksi pientaloalueeksi". Alueen alkuperäinen ilme oli kutenkin muuttunut alueen yhteinäisyyttä pilaavien ja alkuperäiseen arkkitehtuuriin sopimattomien julkisivumuutosten takia. Vuonna 1986 alueelle laadittiin Lahden kaupungin asemakaavatoimistossa rakentamisohjeisto ja seuraavana vuonna suojeleva asemakaava. Tavoitteena on ohjata alueen rakennusten muutos- ja korjaustöitä siten, että alueen alkuperäinen ilme hiljalleen palautuu. Katumiljöö on suojeltu, joten rakennuksia on mahdollista laajentaa ainoastaan pihan puolelle. Västeråsin alue on yksi Lahden yhtenäisimpiä jälleenrakennuskauden tyyppitaloalueita ja kuuluu kaupungin kulttuurihistoriallisesti merkittävien kohteiden luetteloon.