Erik Kråkström

22.09.1919, Pietarsaari - 13.01.2009, Porvoo

Erik Emil Kråkström oli arvostettu arkkitehti ja kuvataiteen ystävä, joka syntyi Pedersöressä, silloisessa Pietarsaaren maalaiskunnassa ruotsinkielisellä Pohjanmaalla. Hän kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1939 ja joutui heti samana vuonna osallistumaan talvisotaan. Kråkström joutui jälleen jatkosodan sytyttyä rintamalle, mutta pääsi levottomista oloista huolimatta opiskelemaan arkkitehtuuria Teknilliseen korkeakouluun vuonna 1943. Sodan aikana hän toimi tulenjohtoupseerina muun muassa Tali-Ihantalan ratkaisutaistelussa. Sodasta huolimatta hänen opintonsa sujuivat hyvin. Hän valmistui arkkitehdiksi erinomaisin arvosanoin vuonna 1948.

Valmistuttuaan Kråkström teki opintomatkoja Eurooppaan. Myöhemmin hän matkusti myös Afrikassa ja Etelä-Amerikassa. Ulkomaista perspektiiviä hän sai arkkitehtuuriinsa myös työskennellessään sodan jälkeen Göteborgissa ja Kööpenhaminassa. Hän jatkoi opintojaan 1950-luvulla University of Californiassa (1954-1955) Yhdysvaltojen Berkleyssä ja sai jo tuolloin ensikosketuksen tietokoneen mahdollisuuksiin rakennussuunnittelun apuna. Hänen toimistostaan muodostuikin myöhemmin edelläkävijä arkkitehtuurisuunnittelun uusien työtapojen käyttäjänä.

Uutuuksien omaksuminen oli tärkeää arkkitehdille, joka uransa aikana sai seurata yhteiskunnan rakennemuutosta agraaritaloudesta uudenaikaiseksi teollisuusmaaksi. Modernisoituvassa maailmassa Kråkström korosti aina kulttuurihistorian sekä rakennustaiteen menneisyyden tuntemusta ja kannusti nuorempia kollegoitaan perehtymään suomalaisen arkkitehtuurin historiaan. Kråkström jakoi kokemustaan ja tietämystään mielellään tuleville arkkitehtisukupolville ja teki arkkitehdin uransa ohella töitä myös Teknillisessä korkeakoulussa. Vuonna 1949 hän työskenteli entisessä opinahjossaan assistenttina, vuonna 1950 erityisopettajana ja vuonna 1952 väliaikaisena taidehistorian opettajana. Myöhemmin vuosina 1968-1970 hän johti oppilaitoksen yhteiskuntasuunnittelun jatkokoulutuskeskusta.

Sodan jälkeen Kråkström teki lukuisien virkaveljiensä tavoin töitä Suomen arkkitehtiliiton jälleenrakennustoimistossa. Tämän jälkeen hän työskenteli Arkitektbyrå N.E. Erikssonilla Göteborgissa (1946), Arkkitehtitoimisto Jussi Paatelalla (1947) Helsingissä ja Arkitektbyrå E. Nilssonilla Kööpenhaminassa (1948). Vuonna 1948 hän meni töihin arkkitehti Yrjö Lindegrenin jo tunnetuksi tulleeseen toimistoon, missä osallistui esimerkiksi Käärmetalon suunnitteluun ja Stadionin laajennukseen. Lindegrenin toimistossa hän perehtyi myös asemakaavasuunnitteluun. Lindegren oli voittanut Töölönlahden asemakaavakilpailun vuonna 1948 ja vuodesta 1950 lähtien Kråkström osallistui suunnitelman jatkotyöstämiseen. Lindegrenin kuoltua vuonna 1952 hän jatkoi suunnitelman viimeistelyä. Myöhemmin Alvar Aalto osin hyödynsi suunnitelmaa keskustasuunnitelmatoimeksiannossaan.

Kråkström jatkoi asemakaava- ja keskustasuunnittelua paljon vielä Töölönlahden alueen työstön jälkeenkin. Hän laati esimerkiksi Jakomäen, Lähderannan ja Niemenmäen asemakaavat, Hyvinkään keskustasuunnitelman sekä Kuopion, Matinkylän ja Tammisaaren yleis- ja asemakaavat. Hän kritisoi kaupunkisuunnittelun lainsäädäntöä sen puutteellisuudesta sekä suunnittelun ja markkinavoimien tavoitteiden ristiriidoista. Kaupunki- ja yhdyskuntasuunnittelussa hän korosti humaaneja arvoja ja näki historian tuntemuksen tärkeänä myös tässä asiassa.

Oman toimiston Kråkström perusti vuonna 1950. Vuosina 1953-1969 hän työskenteli monesti yhteistyössä arkkitehti Ahti Korhosen kanssa. Kråkström ansioitui erityisesti teollisuusrakennusten suunnittelijana. Hyvät suhteet teollisuus- ja elinkeinojohtoon saattoivat liittyä myös arkkitehdin diplomaattiseen luonteeseen; hänet tunnettiin huomaavaisena, innostuneena ja yhteistyökykyisenä persoonana.

Teollisuusrakennuksia Kråkström suunnitteli esimerkiksi Imatran Voima Oy:lle ja Kaukas Oy:lle. Hänen pöydällään saivat alkunsa monet voimalaitokset ja saharakennukset, paperi-, vaneri- ja sulfaattitehtaat sekä useat toimistorakennukset. Kråkströmin töitä olivat myös Suomen ensimmäinen ydinvoimala Loviisassa sekä Imatran Voima Oy:n pääkonttori Helsingissä. Hän suunnitteli lisäksi kirkkojen restaurointeja, Kaskisen ja Siipyyn kirkot sekä useita koulu- ja asuinrakennuksia. Yksi hänen kuuluisimmista töistään oli arkkitehti C.L. Engelin suunnitteleman Merikasarmin laajamittainen saneeraus- ja laajennustyö Helsingin Katajanokalla vuonna 1989. Saneerauksessa esimerkiksi Engelin suunnittelema ulkotila palautettiin alkuperäissuunnitelman mukaiseksi.

Yksi elegantti esimerkki Kråkströmin arkkitehtuurista on purku-uhan takia huomiota saanut Mustasaaressa sijaitseva Sulvan koulu. Rakennus vihittiin käyttöön vuonna 1954 ja Kråkströmin suunnittelema lisärakennus valmistui vuonna 1983. Vanhempi osa on määritelty kulttuurihistoriallisesti ja rakennustaiteellisesti arvokkaaksi ja se on säilynyt pitkälti alkuperäisessä asussaan. Sulvan koulu on edustava esimerkki 1950-luvun maaseutukansakouluarkkitehtuurista. Sen ulkoasu on moderni ja ilmava; esimerkiksi kahteen eri korkeustasoon tehty kaksilappeinen pulpettikatto oli ajallaan hyvin uudenaikainen ja kekseliäs. Luokkahuoneet saivat luonnonvaloa julkisivua kahdessa rivissä rytmittävistä suurista ikkunoista ja sekundaarista hajavaloa vastakkaiselle seinälle sijoitetuista pienemmistä yläikkunoista. Ikkunasommitelma mahdollisti luokkatilaan ristivalon, joka 1950-luvulla oli vielä harvinaisuus ja aikansa uutuus.

Arkkitehdin uransa ohella Kråkström harrasti ahkerasti kuvataidetta. Hän teki taidetta itse ja hänen teoksensa ovat olleet esillä näyttelyissä. Taidokas arkkitehti esimerkiksi tallensi matkoillaan näkemäänsä mieluummin piirtämällä kuin valokuvaamalla. Hän teki piirroksia myös rintamalla ollessaan. Sodan muistot tallentuivat kuvataiteellisiksi tulkinnoiksi vielä kauan sodan päätyttyäkin. Kråkströmin sodan aikana tekemistä piirroksista koottiin oma näyttely ja julkaistiin kirja vuonna 2000. Hänen piirustuksiaan nähtiin myös Suomen rakennustaiteen museossa (nyk. Arkkitehtuurimuseo) 1993 ja Pohjanmaan museossa 2007. Erik Kråkströmin muistonäyttely järjestettiin Suomen rakennustaiteen museossa syksyllä 2009.

Erik Kråkström oli ammattikuntansa keskuudessa erittäin arvostettu ja pidetty. Hän toimi lukuisissa luottamustehtävissä kuten Suomen arkkitehtiliiton puheenjohtajana (1966-1967) ja Porvoon kaupungin julkisivulautakunnassa (2004-2005). Hän edusti Suomea useissa kansainvälisissä toimikunnissa ja kokouksissa. Hänen uraansa kunnioitettiin jo elinaikanaan monilla kunniajäsenyyksillä, kunniamerkeillä, mitaleilla ja palkinnoilla.

Rakennustaiteen seura on jakanut vuodesta 2001 lähtien puurakennuspalkintoa, joka sai alkunsa Kråkströmin toiveesta hänen 80-vuotissyntymäpäiviensä yhteydessä vuonna 1999. Palkinto myönnetään erityisesti perinteiseen puurakentamiseen perehtyneelle henkilölle tai työryhmälle. Ensimmäisen 4000 euron suuruisen palkinnon sai suomalaisen kansanrakentamisen dokumentoija ja tutkija FM Alfred Kolehmainen. Palkinto nimettiin uudelleen arkkitehdin kuoleman jälkeen vuonna 2009 Erik Kråkström-puurakennuspalkinnoksi.

Katso myös Erik Kråkström – arkkitehti ja kulttuuripersoona.

Arkkitehtuurimuseoon Erik Kråkströmin piirustuskokoelma on saatu arkkitehdilta itseltään vuosina 1994 ja 2004. Laajassa ja kattavassa kokoelmassa on piirustuksia muun muassa Helsingin keskustasuunnitelmasta (1950-1954), Kone ja Silta Oy:n tehdasalueesta (nyk. Merihaan alue, 1964-1967) ja Helsingin Merikasarmista (1984-1989).

Lue lisää Erik Kråkströmistä kaavoittajana Museoviraston Rakennettu hyvinvointi -sivustolla