Tee virtuaalinen Suomen kierros arkkitehti Uno Ullbergin jalanjäljissä
Teksti: Netta Böök


Arkkitehti Uno Ullberg (1879–1944) tunnetaan Viipurin arkkitehtina: valtaosa arkkitehdin merkkiteoksista  sijaitsee hänen syntymäkaupungissaan. Ullbergin arkkitehtuuria pääsee kuitenkin tarkastelemaan myös kotimaassa. Tällä sivulla esittelemme Ullbergin olemassa olevia kohteita eri puolilla Suomea. Virtuaalinen kierros perustuu Netta Böökin ja Kari Immosen 2019–2020 matkoillaan keräämään aineistoon ja Böökin kirjoittamaan tekstiin. Teksti julkaistaan Uno Ullberg -seuran toimittamassa Uno Ullberg – Viipurin arkkitehti –monografiassa.

Helsinki

Uno Ullberg: Kallion rukoushuoneen freskot viisaista neitsyistä 1905–1906

1. Kallion Rukoushuoneen sisustuksia
1905–1906 Kirstinkatu 1, Helsinki
Jugendhenkinen Kallion rukoushuone oli valmistuessaan kaupunginosan ainoa kirkkorakennus. Ullberg suunnitteli arkkitehti Vilho Penttilän avustajana ainakin kirkkosalin valaisimet ja lehteriä koristavat, freskot Raamatun tyhmistä ja viisaista neitsyistä. Syksyllä 1949 tiloissa aloitti Helsingin Evankelinen Kansankorkeakoulu, nykyinen Helsingin Evankelinen opisto. Kirkkosalista erotettiin tiloja opistokäyttöön, myös lehtereiltä. Vuonna 1992 sisätiloja entistettiin arkkitehti Erkki Pitkärannan suunnitelmin. Lasimaalauksia palautettiin ja piiloon jääneitä kattomaalauksia otettiin esiin. Rukoushuone sai nimen Pyhän Sydämen kappeli. Kappeli on suojeltu asemakaavassa (sr-1).

Uno Ullberg: Kallion rukoushuoneen freskot viisaista neitsyistä 1905–1906
Uno Ullbergin Bensowin talo 1940

2. Bensowin liiketalo
1938–1940 Etelä-Esplanadi 22, Helsinki

Näyttävä, pihasarjan ympärille suunniteltu liiketalo, jonka katujulkisivut on verhoiltu vuolukivilaatoilla. Sisätiloissa alkuperäisen ilmeensä ovat säilyttäneet parhaiten sisäänkäyntien teräs-lasiseinät, valokupujen kruunaamat kierreportaat sekä porrastasanteiden hissiseinät. Kauppaneuvos Wilhelm Bensowin ja Lastenkodin säätiön rakennuttama Bensowin liiketalo kuuluu Suomen docomomo-kohdevalikoimaan.

Uno Ullbergin Bensowin talo 1940
Uno Ullberg: Sairaanhoito-opisto. monumentaalinen julkisivu

3. Sairaanhoitajataropisto
1938–1940 Tukholmankatu 10, Helsinki
Maamerkkimäinen suuri rakennus, jonka kahden korkean siiven välissä on puistomainen piha vesialtaineen, on edustava esimerkki 1930-luvun funktionalistisesta oppilaitoksesta. Ullberg suunnitteli sen Lääkintöhallituksessa, ja sisustuksista vastasi arkkitehti Elli Ruth. Rakennus toimi 1940–1947 Suomen Punaisen Ristin invalidisairaalana ja vuoden 1952 olympialaisissa naisurheilijoiden majoituspaikkana. Arkkitehtuuri on asiallista ja mittasuhteiltaan harkittua. Paljon alkuperäisiä kiinteitä kalusteita, ovia, sisälasiseiniä, ulkolasiseiniä, lattiapinnoitteita ja valaisimia on säilynyt. Erityisen hienoja ovat kolme pääportaikkoa suurine teräs-lasi-ikkunoineen, linjakkaine kaiteeneen sekä mosaiikkibetonisine porrasaskelmineen, Meilahden sairaala-alue on RKY-aluetta, ja sairaanhoitajataropisto on suojeltu asemakaavassa (sr-1). Vuonna 2020 suunnitteilla on asemakaavamuutos ja talon kunnostaminen asuinkäyttöön.

Uno Ullberg: Sairaanhoito-opisto. monumentaalinen julkisivu
50-29, Uno Ullberg, Erkki Ilmari Linnasalmi, Aarne Pietinen, Lastenklinikka

4. Lastenklinikka
1938–1946, Stenbäckinkatu 11, Helsinki
Lastenklinikka jäi tyhjilleen uuden Lastensairaalan valmistuessa Helsinkiin 2018. Vuonna 2020 rakennusta ryhdyttiin saneeraamaan Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin aikuiskirurgian sairaalaksi. Kahteen otteeseen laajennetusta rakennuksesta säilytettiin kantava rakenne ja julkisivut. Suojeltu asemakaavassa (sr-1).

50-29, Uno Ullberg, Erkki Ilmari Linnasalmi, Aarne Pietinen, Lastenklinikka
Uno Ullberg: Villa Procopé, ulkokuva rakennuksen pääsisäänkäynnistä.

5. Villa Procopé
1938–1939, Vähäniityntie 7, Helsinki
Palveluskunnan asuinsiivellä varustetun funkishuvilan rakennutti Käkisalmen Waldhofin selluloosatehtaan johtaja Bruno Procopé Brändön eli Kulosaaren huvilakaupunkiin. Tontti ulottui aikoinaan meren rantaan. Sittemmin rantaan on rakennettu pientaloja, joiden autokatos on kaivettu Villa Procopén takapihan alle. Talo toimii diplomaattiresidenssinä.

Uno Ullberg: Villa Procopé, ulkokuva rakennuksen pääsisäänkäynnistä.

Espoo

Uno Ullberg: Villa Solkulla. Kuva rakennuksesta.

6. Villa Solkulla 
1936–1937, muutossuunnitelmia 1940–1943, Ylämyllyntie 3–5, Espoo
Suuri, puhdaspiirteinen funkishuvila valmistui Huber Oy:n toimitusjohtajalle Knut Törnroosille. Tämä oli 1921 hankkinut maanviljelysharrastustaan varten maatilan Glomsinjoen maalaismaisemista, mäeltä, jolta avautui peltomaisema Espoon jokilaaksoon. Helsingin kaupunginylipuutarhuri Paul Olsson laati vuonna 1931 tontille puutarhasuunnitelman. Vuonna 1937 valmistunut Villa Solkulla on kolmas samanniminen rakennus tontilla. 1990-luvun alussa Villa Solkullassa asui vaihtoehtokulttuurin kommuuni. Auli Mantilan psykologisen jännityselokuvan Neitoperho (1997) tapahtumat huipentuvat rappiolle joutuneessa, villiintyneen metsän varjostamassa huvilassa ja sen pihakellarissa. Sittemmin huvila on kunnostettu, ja se palvelee juhlahuoneistona. Pihapiiriin kuuluneet pergola ja maatalousrakennukset ovat hävinneet. Puistosta on jäljellä puustoa, pengerrys ja kivimuureja. Huvila puistoineen on suojeltu vuonna 2019 lailla rakennusperinnön suojelusta.

Uno Ullberg: Villa Solkulla. Kuva rakennuksesta.

Porvoo

Uno Ullberg: Borgå Sjukhem, laajennus. Kuva julkisivusta

7. Borgå Sjukhemin laajennus
1937–1939, Lundinkatu 13, Porvoo
Entisen Borgå Sjukhemin laajennus liittyy vanhaan, puurakenteiseen sairaskotiin sisäänkäynnin ja vastaanottohallin sisältävän nivelosan välityksellä. Laajennuksen arkkitehtuurissa yhdistyvät 1930-luvun lopulla yleiseen tapaan funktionalismi ja klassismi, viimeksi mainittu ennen kaikkea koristeaiheissa. Nivelosan sisustuksessa on pylväs- ja pilasteriaiheita sekä kuviollinen lattia. Porvoon sosiaali- ja terveysasemana palvellut rakennus on vuonna 2012 tyhjennetty, ja vuonna 2020 se on sisäilmaongelmien vuoksi purku-uhan alla.

Uno Ullberg: Borgå Sjukhem, laajennus. Kuva julkisivusta

Joutseno

Googlen kartta. Kuvakaappaus. Joutseno

8. Pöyhiän hovi
1921–1922, Pöyhiänniementie 2, Joutseno
Punaiset polttivat sisällissodassa Värrön hovin rakennukset. Hovin omistaja Kaarlo Pöyhiä oli vienyt polttopuuta Pietariin saakka, ja hän tunsi Viipurin liikemiehiä. Hän tiesi Ullbergin arvostetuksi arkkitehdiksi ja tilasi tältä uuden päärakennuksen piirustukset. Kookas, klassisoiva päärakennus valmistui Ullbergin piirustuksin 1922. Pöyhiän uusi saha ja höyrymylly eivät menestyneet, ja tila myytiin 1933. Sen jälkeen entisessä hovissa ovat toimineet vuorollaan metsäkoulu, evakkoon joutunut karjakoulu ja vuodesta 1950 Joutsenon opisto. Paikallisten vastustus esti päärakennuksen purkamisen 1980-luvulla. Opisto kunnosti rakennuksen, ja nimeksi tuli Pöyhiän hovi.

Googlen kartta. Kuvakaappaus. Joutseno

Imatra

Imatralle ja Vuoksenniskalle muodostui 1800-luvun lopulta alkaen koskivoiman ja hyvien liikenneyhteyksien ansiosta merkittävä teollisuuskeskittymä. Läänin pääkaupunkiin Viipuriin oli linnuntietä matkaa viitisenkymmentä kilometriä. Junalla matka taittui Antrean kautta Karjalan rataa pitkin. Kuvankauniissa maisemissa Vuoksen itäpuolella sijaitsi kolme suurta kartanoa tai huvilaa, joiden arkkitehtonista asua Ullberg muokkasi piirustuspöydällään: Saimaan- hovi, Siitolan kartano ja Harakanhovi. Saimaanhovi ei tosin koskaan saanut Ullbergin sille hahmottelemaa muotoa. Harakanhovi on Saimaanhovin tavoin jäänyt teollisuuden laajentuessa edustustilaksi tehdasalueen sisään. Tarkkaan valvotulla teollisuusalueella huvilavierailu vaatii erityisluvan.

Imatralla sijaitsevan Harakanhovin julkisivu

9. Harakanhovi, sisätilojen uudistus 1923–1924
Harakanhovintie 10, Stora Enso Oy:n teollisuusalue, Imatra
Huvilan rakennutti 1880-luvulla Vuokselle viettävään rinteeseen kenraali Vladimir Astascheff, Aleksanteri III:n hoviväkeen kuulunut, rikas kultakaivosten omistaja. Vuonna 1917 Harakanhovi siirtyi Tornator Oy:n omistukseen, ja vuosina 1923–1924, Aleksander Lampénin ollessa toimitusjohtajana, sisätilat uudistettiin Ullbergin piirustuksin. Tiloja on sittemmin uudistettu, mahdollisesti 1970-luvulla. Ensimmäisessä kerroksessa aiemmin erilliset huoneet avautuvat peräkkäisten oviaukkojen välityksellä edustustilasarjaksi ja seiniä koristaa voimakaskuvioinen vaneripanelointi. Huvila oli vuonna 2019 vailla käyttöä. Asemakaavassa se on merkitty toimistoksi.

Imatralla sijaitsevan Harakanhovin julkisivu
Kuva Siitolan kartanon päärakennuksesta Imatralla. Uno Ullberg: korotus ja uudistus 1911.

10. Siitolan kartanon päärakennus: korotus ja uudistus
1911, Siitolankatu, Imatra
Ullbergin vuonna 1911 korottama ja muodistama päärakennus päätyi 1970-luvulla Imatran kaupungin omistukseen ja kuvataiteen opetusyksiköksi. Vuonna 2007 rakennus restauroitiin Imatran Arkkitehtuuritoimiston suunnitelmien mukaisesti. Sisätiloihin palautettiin vanhoista valokuvista ja Ullbergin piirustuksista välittyvä asu. Vuonna 2019 Etelä-Karjalan ammattikorkeakoulu luopui tiloista ja omistajaksi tuli suomalais-amerikkalainen diplomaattipariskunta, jonka on tarkoitus jatkaa kartanon taiteellista toimintaa ja koulutusta. Säväyttävästi Vuoksen maiseman yllä kohoava rakennus on suojeltu asemakaavalla (sr-1).

Kuva Siitolan kartanon päärakennuksesta Imatralla. Uno Ullberg: korotus ja uudistus 1911.
Kuva Uno Ullbergin suunnittelemasta Pohjoimaiden yhdyspankista

11. Pohjoismaiden Yhdyspankin talo
1931, Kanavakatu 5, Imatra
Lamavuosina suunnitellun, punatiilisen Pohjoismaiden Yhdyspankin talon ulkohahmossa yhdistyvät klassisistiset ja funktionalistiset piirteet. Pihamaata rajaava punatiilimuuri korostaa pankin asemaa katukuvassa. Ovet, ikkunat ja helat ovat alkuperäiset. Pankkitiloissa toimii pitkäaikaisena vuokralaisena Imatran Arkkitehtuuritoimisto. Aiemmin pankin tilat ovat palvelleet koulua ja työväenopistoa ja sisustukset ovat hävinneet. Rakennuksen ulkoasu ja kiinteät sisätilat on suojeltu asemakaavassa (sr-9). Nykyään rakennus sijaitsee syrjässä, toisin kuin vuonna 1931. Kanavakadun merkityksestä kertoo, että se päällystettiin vuonna 1931 vajaan kilometrin osuudelta uudenaikaisesti betonilla. Se oli Suomen ensimmäisiä päällystettyjä teitä.

Kuva Uno Ullbergin suunnittelemasta Pohjoimaiden yhdyspankista

12 Piponiuksen talo
1925, Torkkelinkatu 3, Imatra

Rapattu, 1920-luvun klassismia edustavan talon rakennutti varakas, legendaariseksikin luonnehdittu imatralainen lääkäri Henrik Piponius kodikseen ja vastaanottotiloikseen. Piponius kuoli vuonna 1927, ja hänen leskensä Ester Piponius eli talossa vuoteen 1974 saakka. Talon piirustukset ovat kadonneet, mutta lesken mukaan talon suunnitteli Ullberg, Henrik Piponiuksen toiveesta klassistiseen tyyliin. Temppelipäätyisen sisään- käyntikatoksen pariovien yläpuolella lukee ”ANNO 1925”. Talossa toimii Eila ja Reino Ikävalkon perustama lotta- ja veteraanimuseo.

Punkasalmi

Kuva Uno Ullbergin suunnittelemasta Lampenin talosta Punkasalmella

13. Lampénin talo Koivikko
1932, Lampénintie, Punkasalmi

Klassisoiva funkistalo sijaitsee suurella, koivumetsän suojaamalla rantatontilla. Tiukat symmetria-akselit ja konservatiivinen arkkitehtuuri graniittiportaaleineen ja jyrkkine tiilikattoineen sopivat hyvin Ullbergin ikäpolven tehtaanjohtajan, vuorineuvoksen ja kokoomuslaisen puolustusministerin arvolle: talon rakennutti monipuoliseksi talousmieheksi luonnehdittu Aleksander Lampén, Tornator Oy:n toimitusjohtaja. Hän oli vuonna 1916 perustanut ystävänsä kanssa pärehöyläämön ja lastuvillatehtaan läheiseen tehtaanniemeen. Päretehdas siirtyi kokonaan Lampénille 1931, ja Koivikko valmistui seuraavana vuonna, Lampénin jäätyä Tornator Oy:n toimitusjohtajan tehtävistä. Pääovelta johtaa koivumetsään symmetria-akselia pitkin polku, jonka varrella kohtaa Lampénin hautamuistomerkin. Talo on ulkoisesti pitkälti alkuperäisessä asussa vanhoja ovia ja ikkunoita myöten. Koivikko kuuluu Etelä-Savon maakuntaliiton kulttuuriperintötietokantaan 2010 vietyihin maakunnallisesti tai paikallisesti merkittäviin rakennus- ja aluekohteisiin.

Kuva Uno Ullbergin suunnittelemasta Lampenin talosta Punkasalmella

Outokumpu

Outokummun malmivarat löydettiin vuonna 1910, ja kaivoksesta kehkeytyi seudun tärkein työllistäjä ja rakennuttaja. Arkkitehti W. G. Palmqvistin ohella 1910–1930-luvuilla kaivosyhtiölle suunnitteli rakennuksia erityisesti Uno Ullberg. Hänen kytköksensä Outokumpuun olivat Hackmanit, jotka olivat vuoteen 1924 kaivosyhtiön osakkaita. Syksyllä 2019 Ullbergin piir- tämät rakennukset olivat pääosin yksityisinä asuntoina, alkuperäisestä käyttötarkoituksesta riippumatta. Kaivostaajama on noteerattu valtakunnallisesti RKY-alueena nimellä Outokummun vanha kaivosalue ja Keretin kaivostorni.

Outokumpu: vanha pääkonttori, 1913. Sairaalankatu 2. Rakennusta on arveltu Ullbergin työksi.

14. Vanha pääkonttori
1913, Sairaalankatu 2, Outokumpu

Rakennusta on arveltu Ullbergin työksi. Varmaa on, että taloon tehtiin 1926 Ullbergin suunnittelema mutterikuisti ja peiterimalaudoitus. Uuden pääkonttorin valmistuttua talo toimi majoitustiloina.

Outokumpu: vanha pääkonttori, 1913. Sairaalankatu 2. Rakennusta on arveltu Ullbergin työksi.
Uno Ullberg: Virkailijoiden talo eli yli-insinöörin talo Tuulensuu, 1914. Outokumpu.

15. Virkailijoiden talo eli yli-insinöörin talo Tuulensuu
1914, Outokumpu

Korkealle paikalle rakennettu, piirteiltään klassisoiva, symmetrinen talo suunniteltiin kaivoksen virkailijoiden asunnoksi, mutta se tuli tunnetuksi yli-insinöörin talona. Puutarhan alapuolella kaartuu tehtaan rata.

Uno Ullberg: Virkailijoiden talo eli yli-insinöörin talo Tuulensuu, 1914. Outokumpu.
Uno Ullberg: Outokumpu. Sairastupa eli Kalmisto 1914, julkisivu

16 Sairastupa eli Kalmisto
1914, Outokumpu

Korkealla aumakatolla varustettu, huvilamainen puurakennus toimi 1930-luvulle asti kaivoksen sairastupana, sittemmin muissa käytöissä. Nimitys Kalmisto tuli siitä, että kellaria käytettiin ruumishuoneena.

Uno Ullberg: Outokumpu. Sairastupa eli Kalmisto 1914, julkisivu
Uno Ullbergin suunnittelema tarkastajan talo Outokummussa

17. Tarkastajan talo Koivikko
1918, Outokumpu

Korkeakattoinen, symmetrinen Koivikko suunniteltiin edustuskodiksi. Ullberg ehdotti piirustuksissa, että talon ulkoseinät maalattaisiin joko tumman okran väriseksi tahi ”tervavärillä”. Taloa asui toimitusjohtaja Eero Mäkinen, jonka jälkeen Koivikosta tuli erityisesti lääkäreiden asuintalo ja vastaanottotila. Vuonna 1970 siihen lisättiin sauna- ja autotallisiipi. Nykyisten omistajien mukaan taloa on muutettu useaan otteeseen eivätkä puiset kitti-ikkunat tiettävästi ole alkuperäiset. Ullbergin suunnittelema lienee myös Koivikon piharakennus, jossa oli alun perin talli, kanala, puuliiteri, käymälä ja karjakon asunto.

Uno Ullbergin suunnittelema tarkastajan talo Outokummussa
Uno Ullberg: Lepistö, Outokumpu. Kuva rakennuksesta.

18. Työnjohtajien talo Lepistö
1927, Outokumpu

Klassistinen, tiettävästi lautarunkoinen talo on ilmeeltään pelkistetty. Sitä on 1956 jatkettu. Ikkunat on vaihdettu tehdastekoisiin. Naapurissa ollut rikasmuotoisempi Raivio vuodelta 1927 on purettu.

Uno Ullberg: Lepistö, Outokumpu. Kuva rakennuksesta.
Uno Ullberg: Outokumpu Oy:n pääkonttori. Kuva rakennuksesta.

19. Outokumpu Oy:n pääkonttori
1935–1937, Kummunkatu 34, Outokumpu
Entinen Outokumpu Oy:n pääkonttori ja klubi on kaivosalueen pelkistetyn funktionalistinen merkkirakennus. Pääsisäänkäynnille kaartaa kivireunusteinen tielenkki, jota pitkin johtajat ovat tulleet ja menneet autoissaan. Liuskekivimuurin reunustamat kiviportaat nousevat teräs-lasioville, joista päästään ruutulattiaiseen aulaan. Sen lasiseinäisen toimistohuoneen luukulta Outokumpu Oy:n työntekijät jonottivat ennen viikoittaisen palkkansa.

Pääkonttori muutti pois jo vuonna 1946, minkä jälkeen rakennus jatkoi kaivoksen johdon käytössä aina Outokummun kaivoksen toiminnan päättymiseen 1989. Rakennuksen ovat pelastaneet paikalliset aktiivit, jotka ovat perustaneet konttoria vaalimaan Okun Konttori Oy:n. Se toimii talkoovoimilla yrittäen säilyttää rakennuksen lähes olemattomilla varoilla kunnossa ja käytössä. Ylikorjaukseen ei ole varaa eikä tarvetta. Ensimmäisestä kerroksesta voi vuokrata toimistotilaa ja toisesta kalustettuja opiskelija-asuntoja yhteisine keittiö- ja oleskelutiloineen. Outokummun vanhassa pääkonttorissa on 1930-luvun lopun tunnelmaa, alkuperäisiä rakennusosia ja terve sisäilma. Paikallisidentiteetin kannalta kaivosmaisemalla ja kaivoksen rakennuksilla, etenkin valtionyhtiön ja merkittävän suomalaisen teollisuusyhtiön pääkonttorirakennuksella, on suuri merkitys. Pääkonttori on suojeltu rakennussuojelulailla.

Uno Ullberg: Outokumpu Oy:n pääkonttori. Kuva rakennuksesta.

Sorsakoski

Koskivoiman ääressä Sorsakosken teollisuustaajamassa on harjoitettu teollisuutta 1700-luvun lopulta alkaen, ja Sorsakosken tehtaat ja tehdasyhdyskunta on listattu RKY-kohteeksi. Teollisuustuotannon muutosten myötä tunnelma on uinuva: vuonna 2019 asukkaita oli tuhatkunta ja koulu oli vastikään lakkautettu. Ullbergin Hackmanin tehtaan työntekijöille vuonna 1912 piirtämä rantasauna oli purettu ja paikalle oli rakennettu rivitaloja.

Uno Ullberg: Ylätehtaan laajennus 1913, Sorsakoski. Julkisivu.

20. Ylätehtaan laajennus
1913, Koskentie–Kanavatie

Ylätehtaan kolmikerroksinen, punatiilinen laajennus muistuttaa Hackman & Co:n 1890-luvulla alkaneesta toiminnasta. Laajennus käsitti aikoinaan myös tehtaan konttorin. Pohjakerroksessa on ajalle tavalliseen tapaan ratakiskojen varaan muurattu kappaholvi. Hackmanin myydessä rakennuksiaan pois 1990-luvulla koko Ylätehtaan osti yrittäjä, joka on jatkanut siellä pienimuotoista verstastoimintaa. Rakennus kuuluu RKY-alueeseen.

Uno Ullberg: Ylätehtaan laajennus 1913, Sorsakoski. Julkisivu.
Uno Ullberg: Sorsakosken kansakoulu 1923, Sorsakoski. Julkisivu.

21. Sorsakosken kansakoulu
1923, Koskentie 810

Hackman & Co:n rakennuttama, hirsirunkoinen koulu on opettajien asunnoiksi tarkoitettuine siipineen kuin pohjoinen tulkinta palladiolaisesta ylhäisökartanosta. Kauniita yksityiskohtia ovat puiset pylväät, pilarit ja kapiteelit, kaarevakattoiset erkkeritornit, hollantilaiskatto ja alkuperäiset ikkunat. Rakennuksessa toimi vuonna 2019 päiväkoti. Koulu kuuluu RKY-alueeseen.

Uno Ullberg: Sorsakosken kansakoulu 1923, Sorsakoski. Julkisivu.

Vaasa

Onkilahden koulu, Vaasa. Julkisivu.

22. Onkilahden koulu
1906–1907, Vuorikatu 7, Vaasa

Gyldénin ja Ullbergin varhaistyö on rakennettu keskelle matalaa puutalokantaa vuoden 1906 arkkitehtuurikilpailuvoiton pohjalta. Kolmikerroksinen kivirakennus on ulkoisesti säilyttänyt jugendilmeensä lähes täysin, aina lehvänauhoin veistokoristeltuja ovia myöten. Se edustaa aikaa, jolloin koulujen ilmanvaihto hoidettiin pääosin mitoittamalla tilat väljästi sekä tuulettamalla ikkunoiden kautta. Ilmettä ovat muuttaneet koneellinen ilmanvaihto ja puuikkunoiden vaihtaminen kömpelömpiin tehdasikkunoihin. Vanhan, kestävän rakennuksen suurin uhka lienevät tilankäytön tehostustavoitteet. Onkilahden koulu on Vaasan yleiskaavassa ja keskustan osayleiskaavassa huomioitu osana Vaasan Vöyrinkaupungin arvokasta aluekokonaisuutta ja merkitty rakennustaiteellisesti tai kulttuurihistoriallisesti vaalittavaksi kohteeksi.

Onkilahden koulu, Vaasa. Julkisivu.

Särkisalo

Kuvakaappaus Google Mapsista: Särkisalo

23. Villa Ljungberga 1915, mahdollisesti sauna 1930
Finby, Särkisalo

Varatuomari Severin Avellanin rakennuttama Villa Avellan eli Villa Ljungberga sijaitsee upean saaristomaiseman ääressä. Lehmuskujanne johtaa huvilalle, jonka takana on kivimuurilla tuettu terassitasanne kohti merinäkymää. Rannassa oleva suuri sauna on mahdollisesti Ullbergin suunnittelema. 1900-luvun alun huvilakokonaisuus toimi vuodet 1941–2005 rautatieläisten lepokotina, Kanervalan kartanona. Vuonna 2006 Rautateiden urheilun tukisäätiö myi huvilan ja maat rakennuksineen yritykselle, jonka taustalla vaikutti nyt jo edesmennyt Mihail Lesin, Venäjän presidentin Vladimir Putinin aiempi neuvonantaja ja entinen lehdistöministeri. Syksyllä 2019 Villa Ljungberga oli jälleen myytävänä. Myynti-ilmoituksesta päätellen huvilan sisätilat on uudistettu miljardöörien suosimaan mahtipontiseen tyyliin. Norrbyn huvila-alue on arvotettu Salon seudun maakuntakaavan selvitysaineistoissa seudullisesti merkittäväksi.

Kuvakaappaus Google Mapsista: Särkisalo

Turku

24 Turun lääninsairaalan kappeli
1936, Kiinanmyllynkatu 8, Turku

Turun lääninsairaalaa kehitettiin Jussi Paatelan ja hänen seuraajansa Ullbergin voimin Lääkintöhallituksen rakennuskonttorissa 1930-luvulla. Ullbergin suunnittelijanjälki näkyy vähäeleisessä, modernistisessa kappelissa, jonka piirustukset on signeerattu syyskuussa 1936. Entinen lääninsairaala kuuluu Turun yliopistollisen keskussairaalan RKY-alueeseen.

Oulu

Uno Ullberg: Oulun lääninsairaala

25. Oulun lääninsairaala
1938–1944, Kajaanintie 48, Oulu

Ullbergin suunnitelmaan kuului sairaalarakennuksen lisäksi henkilökunnan asuntoja ja talousrakennuksia, kappeli ja ruumishuone sekä oppilaskoti ja -koulu. Ullberg sovitti ne Kontinkankaan harjualueen mäntymetsään siten, että syntyi väljän puistomainen ympäristö. Varsinainen sairaalarakennus on julkisivuiltaan pelkistetyn funktionalistinen. Lääkärien rivitalo on purettu. Rakennukset ja kokonaisuuteen kuuluva piha-alue on suojeltu asemakaavassa.

Uno Ullberg: Oulun lääninsairaala

Kemi

26. Kemin sairaala
1937–1940, Kauppakatu 25, Kemi

Kahdesta osasta muodostuva sairaalarakennus on pelkistetyn funktionalistinen. Toisen maailmansodan aikana rakennus toimi saksalaisten joukkojen sotasairaalana. Rakennusta on myöhemmin laajennettu. Ullbergin laatimaan sairaala-alueen suunnitelmaan kuului myös henkilökunnan asuntoja ja talousrakennuksia, kappeli ja ruumishuone. Sairaala on osa Länsipohjan keskussairaalaa.

Ranua

27. Ranuan sairasmaja
1938, Sairaalatie, Ranua

Sementtitiilistä muurattu, roiskerapattu rakennus muistuttaa
ulkoisesti sodan jälkeen purettua Sallan sairasmajaa. Molemmat on suunniteltu joko Ullbergin työnä taikka hänen johdollaan Lääkintöhallituksen rakennustoimistossa. Sairasmaja muutettiin vuonna 1952 kunnansairaalaksi ja vuonna 1965 asunnoiksi. Vuodesta 2005 se on ollut vailla käyttöä. Vuoden 2008 asemakaavassa se on merkitty historiallisesti arvokkaaksi ja taajamakuvan kannalta tärkeäksi rakennukseksi. Ranuan keskustaa koskevassa selvityksessä vuodelta 2018 todetaan, että arkkitehtonisesti ja historiallisesti arvokas rakennus on aikoinaan ”harkiten ja huolella rakennettu”. Merkitseviksi mainitaan pienet yksityiskohdat, kuten ullakon pyöreät ikkunat ja sisätilojen hienosti detaljoitu ”pyöreä portaikko”. Kunnostuskelpoiseksi arvioidulle rakennukselle ei ole keksitty uutta käyttöä, ja vuonna 2020 sitä uhkaa purkaminen.

Liperi

Uno Ullberg: Heposaaren huvila, 1914. Julkisivu.

28. Heposaaren huvila
1914, Liperi

Kansallisromanttiseksi mainitun saarihuvilan piirustukset tilasi Ullbergilta Väinö Cederberg, Joensuun Penttilän sahan omistajan, teollisuusmagnaatti Gustaf Cederbergin pojanpoika. Huvila on yksityisomistuksessa.

Uno Ullberg: Heposaaren huvila, 1914. Julkisivu.