Kulutuksen tallentajat: Koulun ideasta rakennuksen viimeisiin hetkiin

Arkkitehtuurimuseon ensimmäisessä nykydokutempauksessa tallennettiin Vantaalla purkamistaan odottavan Vantaankosken koulun viimeiset hetket. Lue arkistonhoitaja Petteri Kummalan haastattelu nykydokutempauksesta.

Museoiden valtakunnallinen tallennus- ja kokoelmayhteistyöverkosto TAKO kutsui syykuussa kaikki suomalaiset museot mukaan yhden päivän aikana toteutettavaan nykydokumentointitempaukseen. Ilmiöpohjaisen tallennuspäivän teemana oli ”kulutus”. Arkkitehtuurimuseon ensimmäisessä nykydokutempauksessa tallennettiin Vantaalla purkamistaan odottavan Vantaankosken koulun (Vantaanjoen yläaste) viimeiset hetket. Arkkitehti Risto-Veikko Luukkosen suunnittelema, vuonna 1965 valmistunut koulurakennus on hyvä esimerkki 1960-luvun kouluarkkitehtuurista, jota puretaan nyt laajasti kautta Suomen. Pihapiirissä sijaitseva arkkitehti Viljo Myyrinmaan suunnittelema Vantaankosken ala-aste 1950-luvulta päätettiin myös dokumentoida osana kokonaisuutta.

Miksi juuri tämä kohde haluttiin dokumentoida?

”Lähdimme mukaan nykydokutempaukseen ilmiöpohjalta, arkkitehtuurin näkökulmasta. Vantaankosken koulurakennukset olivat meille tuttuja kohteita, koska niiden piirustukset ovat Arkkitehtuurimuseon kokoelmassa. Risto-Veikko Luukkosen suunnittelema Vantaanjoen yläaste on hyvä esimerkki laajemmasta ilmiöstä, joka liittyy 60-luvun kouluarkkitehtuurin purkamiseen. Sanoisin, että 1960-luvulta peräisin oleva koulurakennus on tällä hetkellä Suomen puretuin rakennustyyppi.”

Kertoisitko tarkemmin ilmiöstä?

”1960-luvun kouluja puretaan nyt ennätystahtiin. Paitsi laajoja korjaustarpeita, kouluihin liittyy mainehaittoja: käsitykset oppimisesta ovat muuttuneet, ja 60-luvun kouluarkkitehtuurin katsotaan olevan jäänne menneestä. Tietysti tähän liittyy myös koulujen estetiikka ja ajankohtainen käsitys tyylistä.”

”Joskus purkamispäätökseen riittävät kevyet perustelut, eikä esimerkiksi sisäilmaongelmien syitä tutkita perusteellisesti. Aina ongelmat eivät ole rakennuksen vaan käytön ongelmia: tiloissa saattaa yksinkertaisesti olla liikaa ihmisiä kerralla. Tilannetta pyritään sitten korjaamaan koneellisella ilmanvaihdolla ja sisäilmaongelma on valmis.”

”On valitettavaa, että koulurakennusten mukana Suomesta katoaa paljon hyvää arkkitehtuuria, jonka vahvuuksia ei tunnisteta. Se, että Vantaankosken koulun piirustukset on tallennettu Arkkitehtuurimuseon kokoelmiin, ei ole sattumaa. Kiinnitä huomiota esimerkiksi siihen, miten hienosti rakennuksen pitkulaiset massat asettuvat rinnemaastoon ja miten julkisivun nauhaikkunat korostavat rakennuksen virtaviivaista yleisilmettä. Nopea silmäys kertoo, että koulu on laadukas arkkitehtuurikohde.”

Vantaankosken koulu on ollut mittavan ilkivallan kohteena – miten nykydokumentoinnissa suhtauduttiin tähän?

”On totta, että jouduimme dokumentointia tehdessämme hyppimään kaikenlaisen roinan ja roskan yli. Vastaan tuli muun muassa kaatunutta pianoa ja pulpettia. Näimme tämän osana rakennuksen kuolemaa. Tietysti voidaan kysyä, onko tällainen loppu järkevä aikana, jolloin kiertotalouden teemat ovat ajankohtaisia ja rakentamisen ilmastovaikutuksiin pitäisi puuttua. Nykydokutempauksen teemana oli tänä vuonna kulutus. Valittu kohde avaa mielestämme kiinnostavan ja samalla kriittisen näkökulman valittuun teemaan. 

Samanaikaisesti meitä kiinnosti Vantaankosken koulussa juuri tämä piirustusten ja nykyhetken välinen jännite. Arkkitehtuuripiirustuksissa koulurakennus on vielä uusi ja kaunis, toteuttamistaan odottava suunnitelma. Väliin jää konkreettinen toiminnan aika, ja nyt ollaan rakennuksen elinkaaren lopussa. Purkamistaan odottava rakennus on pitkälti tuhottu, ja se on aika lohduttoman näköinen. Onneksi se oli dokumentointipäivänä vielä pystyssä.”

Kyseessä oli Arkkitehtuurimuseon ensimmäinen nykydokumentointihanke – mitä päivän aikana opittiin?

”Museotyössä kokoelmia kasvatetaan kokoelmapolitiikan mukaisesti. Uutena näkökulmana kokoelmiin on tullut ilmiöpohjainen tallentaminen. Tässä tempauksessa keskityimme tuomaan nämä kaksi näkökulmaa yhteen. Ensinnäkin oli arkkitehtuuriltaan kiinnostava kohde, jonka piirustukset on talletettu Arkkitehtuurimuseon kokoelmaan. Sen kautta oli pääsy laajempaan ajan ilmiöön, 60-luvun koulurakennusten purkamiseen.”

Millaista materiaalia nykydokutempauksessa tuotettiin?

”Rakennukset yksityiskohtineen valokuvattiin nykytilassaan. Tavoitteena oli tuottaa iso ja kattava määrä kuvia. Dokumentointia toteutti Arkkitehtuurimuseosta neljä henkilöä. Amanuenssi Joona Rantasalo on käynyt Vantaankosken koulun. Hän tuntee hyvin molemmat alueella sijaitsevat koulurakennukset ja toimi tempauksen kokemusasiantuntijana. Viestinnän tiimi seurasi tapahtumaa museoiden yhteisen TAKO-tempauksen näkökulmasta.”

Millaisia ajatuksia päivästä jäi päällimmäisenä mieleen?

”Ehkä päällimmäisenä mieleen jäi pieni järkytys koulujen nykytilasta ja siitä, millainen määrä käyttökelpoista, kierrätykseen sopivaa irtaimistoa purkamistaan odottavissa rakennuksissa on tuhottu.”

Kokemusasiantuntajana nykydokutempauksessa

Vantaankosken koulu nykytilassaan. Hävitetty luokkahuone. Kaadettuja pulpetteja, roskaa, graffiteja

”Aloitin koulutieni syksyllä 1993 ja kävin koko ala-asteen nyt purkua odottavissa koulurakennuksissa. Rakennusten dokumentointi oli mielenkiintoista mutta myös surullista. Tutut, täynnä muistoja olevat tilat vaikuttivat nykykunnossaan kovin vierailta. Koulujen kohtalo harmittaa niin ammatillisesti kuin henkilökohtaisesti: purkamisen myötä häviää sekä hyvää arkkitehtuuria että pala omaa historiaani,” kirjoittaa tempauksen kokoemusasiantuntijana toiminut amanuenssi Joona Rantasalo.

Vantaankosken koulu nykytilassaan. Hävitetty luokkahuone. Kaadettuja pulpetteja, roskaa, graffiteja

Tempaus toteutettiin osana Museoiden valtakunnallisen tallennus- ja kokoelmayhteistyöverkosto TAKOn koolle kutsumaa, yhden päivän aikana toteutettavaa nykydokumentointitempausta, jonka teemana tänä vuonna on ”kulutus”. #kulutuksentallentajat #nykydokumentointi