Tervetuloa, Arkkitehtuurimuseon uusi johtaja Carina Jaatinen

Olet aloittanut työt Arkkitehtuurimuseon johtajana tällä viikolla – millaiset tunnelmat?

Olen todella innostunut tästä tehtävästä ja iloinen siitä, että pääsen taas kehittämään museotyötä. Aikani Heurekassa oli valtavan antoisa, ja se opetti paljon asiakaskokemuksen suunnitteluprosesseista ja vuorovaikutteisen näyttelymedian erityispiirteistä. Nyt tuntuu kuitenkin hyvin luonnolliselta palata museotyön pariin. Koenkin olevani ensisijaisesti museoammattilainen ja museotyön kehittäjä.

Näen Arkkitehtuurimuseon osana monimuotoista suomalaista ja kansainvälistä museokenttää. Oma suhteeni rakennettuun ympäristöön, arkkitehtuuriin ja kulttuuriympäristöön on sekä henkilökohtainen että ammatillinen. Kulttuurintutkijan taustalla katson arkkitehtuurin roolia ja merkitystä laajasti. Arkkitehtuuri vaikuttaa yhtäältä ympäristöinä, tiloina ja rakenteina, jotka ohjaavat ja vaikuttavat elämäämme monitahoisesti ja usein tiedostamatta. Toisaalta taas arkkitehtuurilla on aivan keskeinen rooli tulevaisuuden yhteiskuntien ja elämäntavan muotoilussa. Museotoiminnan näkökulmasta arkkitehtuurin merkityksen ajankohtaisuus on valtava mahdollisuus.

Mikä sai sinut innostumaan museonjohtajan tehtävästä?

Kun näin työpaikkailmoituksen koin, etten voi jättää hakematta paikkaa. Minulla on takanani pitkä ura museoalan tehtävissä, ja paljon kokemusta johtamisesta, alan kehittämisestä sekä kansainvälisistä verkostoista. Arkkitehtuurimuseo näyttäytyi minulle houkuttelevana työpaikkana, koska koin, että kokemukseni ja osaamiseni voisi olla hyödyksi museon johtamisessa kohti asiakaslähtöisempää ja laajempia yleisö- ja asiakasryhmiä puhuttelevaa toimintakulttuuria. Erityisen lisänsä houkuttavuuteen toi toki myös se, että museo on historiallisen muutoksen kynnyksellä matkallaan kohti uutta Arkkitehtuuri- ja designmuseota. Kukapa ei haluaisi olla mukana tässä muutoksessa!

Millaisena näet roolisi museonjohtajana?

Uskon, että hyvä johtaminen pohjautuu aina yhteistyöhön ja luottamuksen rakentumiseen. Erityisesti muutoksen johtamisessa on tärkeää, että organisaatiossa olevat tarpeet ja osaaminen tunnistetaan, niitä arvostetaan ja että kehittämistyöhön lähdetään aidosti yhdessä. Hallituksen kanssa yhteistyössä luodut strategiset tavoitteet antavat suunnan, ja museonjohtajan vastuulla on tehdä tavoitteiden saavuttaminen mahdolliseksi. Museon täytyy pystyä kasvamaan vaikuttavuudessaan ja palvelemaan koko potentiaalillaan yksilöitä ja yhteiskuntaa. Kasvumatkalle tarvitsemme myös oikeat kumppanit mukaan – onnistuminen rakentuu vahvan sidosryhmä- ja yleisöyhteistyön varaan.

Listaa kolme mieleesi nousevaa asiaa, jotka ovat olennaisia tämän hetken museotyössä. 

Yhteiskunnallinen vaikuttavuus – mitä se on? Siitä puhutaan paljon ja se on ajan trendikäsite. On tärkeää tehdä vaikuttavuuden tavoitteista konkretiaa. Yhteiskunnallista vaikuttavuutta kukaan ei saavuta yksin, siksi Arkkitehtuurimuseokin haluaa rakentaa sekä vaikuttavuustavoitteita että matkaa niiden saavuttamiseksi yhdessä yhteiskunnan eri toimijoiden kanssa.  

Kestävän kehityksen haaste. Miten museo voi edistää sosiaalisesti, kulttuurisesti, ekologisesti ja taloudellisesti kestävämmän elämäntavan ja yhteiskunnan kehitystä? Tarvitaan rohkeutta puhua vaikeista asioista, kykyä tunnistaa ajassa relevantit aiheet ja taitoa rakentaa dialogisia, vuorovaikutteisia kohtaamisia. Museoilla on erityinen rooli ja mahdollisuus juuri yhteiskunnallisen dialogin alustoina siksi, että me toimimme yleisörajapinnassa ja voimme nostaa tärkeitä teemoja ja aiheita esiin tavoilla, joihin muilla asiantuntijaorganisaatioilla ei ole keinoja.  

Relevanssi. Mikä on museon merkitys ihmisille? Viime kädessä relevanssi toteutuu yksilöiden kokemuksina. Siksi meidän on kunnioitettava yksilön – potentiaalisten kävijöittemme ja asiakkaittemme tarpeita ja kokemuksia. Relevantti museotoiminta perustuu asiakaslähtöisyyteen ja aitoon kykyyn ja haluun kuunnella, oppia ja kehittää omaa toimintaa – parhaimmillaan yhdessä yleisöjemme kanssa.  

Mikä on suosikkimuseosi? Miksi?

On mahdotonta valita vain yhtä museota.  Näyttelyhistoriani vuoksi nostan esille yhden vaikuttavimmista näyttelykokemuksistani. Vuonna 2000 Tiedekeskus Heurekassa oli esillä Andreas Heinecken ja Orna Cohenin Dialogien sarjaan kuuluva Dialogi pimeässä. Näyttelyssä kierrettiin lavastetuissa tiloissa täysin pimeässä, sokean oppaan johdolla. Kierroksella kuljettiin mm. puiston ja erilaisten huonetilojen läpi. Viimeisenä etappina oli pimeä kahvila, jossa sai kupin kahvia tai mehua. Kehollinen, moniaistinen kokemus oli varmasti monelle muullekin tajunnan räjäyttävä. Se herätti ajatuksia mm. siitä, kuinka vahvasti toimintamme perustuu näköaistiin ja toisaalta siitä, miten ympäristömme toimii, jos näköaisti ei olekaan apunamme. Dialogin ideana on herättää yhtäältä empatiaa ja suvaitsevaisuutta toiseutta kohtaan ja toisaalta osoittaa, että aistirajoitteisuus ei ole vain puute vaan se voi olla myös vahvuus.

Mikä on suosikkipaikkasi? Millaisissa tiloissa viihdyt?

Rakastan sekä kaupunkia että maaseutua, rakennettua ja rakentamatonta maisemaa. Suosikkipaikkoja voisi luetella lukuisia niin Suomessa kuin ulkomailla. Nostan tässä kuitenkin esiin ajatuksen paikan ja identiteetin suhteesta. Tunnistan, että itselleni erityisen merkitykselliset paikat ovat niitä, joissa olen kasvanut ja elänyt. Ne ovat tiloja ja paikkoja, joihin liittyy tunteita, kokemuksia ja muistoja. Lapsuuteni tilakokemuksissa korostuvat yhtäältä kantakaupungin jyhkeät kivikorttelit, jyrkkien peltikattojen mustat profiilit, hämärät ja viileät porttikongit sekä tunnelmalliset porraskäytävät ja kuilumaiset kaikuvat pihat, toisaalta vahvoja tunteita herättää myös maaseudun kulttuurimaisema, jonka rakennemuutoksen myötä tapahtuvaa rapistumista suren.

Mitä näiden paikkojen ominaisuuksia haluaisit tuoda museoon?

Haluaisin, että museo pystyisi koskettamaan ja puhuttelemaan kävijää aiheiden ja teemojen parissa, jotka koskettavat tai joilla on yhteys hänen elämäänsä. Tiedämme kävijätutkimuksista, että henkilökohtaistaminen on yksi edellytys kiinnostuksen heräämiselle ja oppimiselle. Haluaisin myös tarjota kävijöille tilallisia, moniaistisia kokemuksia. On positiivinen haaste miettiä, miten rakenteita ja tiloja voidaan esittää elämyksellisesti museon näyttelytiloissa fyysisesti tai erilaisten teknologioiden avulla. Näyttelytilojen vaatimuksia on tärkeää tarkastella myös, kun mietitään uutta design- ja arkkitehtuurimuseota. Toisaalta kaikkea ei voi eikä tarvitse tuoda museoon. Arkkitehtuurimuseolla on siitä onnellinen tilanne, että suomalainen arkkitehtuuri on koettavissa autenttisena omassa ympäristössään. Meidän tulee vain olla luovia löytääksemme uusia keinoja ja tapoja lisätä ihmisten kiinnostusta, tietoisuutta ja ymmärrystä ympäristöään kohtaan.

–
Lue nimitysuutinen tästä linkistä