UUTUUKSIA moderneja ratkaisuja - ja taloudellisia

Elementtirakentaminen otti Suomessa 1950-luvulla alkuaskeleitaan, ja sitä pyrittiin Tapiolassa edistämään. Tämä ei kuitenkaan ollut taloudellisesti kannattavaa yksilöllisiä rakennuksia ja pieniä sarjoja käsittävässä kohteessa. Niinpä suurin osa varhaiskauden rakennuksista on käsityömäisesti tai vain osittain elementeistä tehtyjä. Betonista paikalla valettaessa kokeiltiin Mäntytornin yhteydessä liukuvalutekniikkaa. Nopeaa valumenetelmää oli aiemmin Suomessa käytetty vain teollisuusrakennusten yhteydessä; asuntorakentamisessa liukuvalu oli uutta.


Mäntytorni, liukuvalun keskivaihe. (Foto: Ervi/ MFA)

Tapiolan alkuvaiheessa rakennusten julkisivumateriaaleina suosittiin punatiiltä ja puuta. Säästösyistä alettiin enenevässä määrin käyttää kalkkihiekkatiiltä ja kevytbetonia. Julkisivuverhouksissa yleistyi vähitellen sileä tai poimutettu asbestisementtilevy (mineriitti).

Miltei kaikki talot liitettiin alueen omaan kaukolämpöverkkoon ja suureen osaan asuinrakennuksia asennettiin lattialämmitys. Tämä mahdollisti kellarittomien rakennusten perustamisen betonilaatalle, mikä toi taloudellista etua.


Kontiontie 3. Rivitalon julkisivuelementtiä nostetaan. (Foto: Rajala/ MFA)

Rivitaloja oli tehty Suomeen vähäisessä määrin jo 1900-luvun alussa. Tapiolassa rivitalo yleistyi, sillä se oli tonttikustannuksiltaan omakotitaloa edullisempi. Kaikkiin Tapiolan rakennustyyppeihin etsittiin sekä rakenteellisia että varustukseen liittyviä uudistuksia.


Mäntytorni. Näkymä hyvinvarustettuun pienoiskeittiöön. (Foto: Asuntosäätiö)

Tapiolan ahtaissa asunnoissa suosittiin pieneen tilaan sopivaa keittokomeroa. Jääkaappi ei 1950-luvun kodeissa ollut vielä itsestäänselvyys, mutta Tapiolan asuntoihin – Mäntytornin pikkuyksiöitä lukuun ottamatta - se oli mahdollista sijoittaa. Liesituuletin, "höyrykupu", esiintyi jo joissain paremmin varustetuissa asunnoissa. Pikaruokailuun soveltuva avoin baarikeittiö hämmästytti yleisöä Revellin asuintaloissa; arkkitehdin Amerikasta tuoma idea sai sekä puoltajia että vastustajia. Useissa asunnoissa käytettiin tilaa säästäviä liukuovia. Vaatehuone oli kaivattu uutuus, etenkin ikkunoin varustettuna. Kritiikkiä syntyi, kun osassa asuntoja komerot oli korvattu kokonaan vaatehuoneella.


Ostoskeksus ja Keskustorni. (Foto: Troberg/ MFA)


Uutta suomalaisille oli edellisten lisäksi autoistuvan Tapiolan moderni liikekeskus. 1950-luvun puolivälissä ostoskeskus ei ollut vielä varsinaisesti vakiintunut suomenkieleen, vaan meillä käytettiin Yhdysvalloista saatua lainasanaa “shopping center”. Helsingin Sanomien mukaan Tapiolan ostoskeskuksessa “centerin runkomyymälän” perusajatuksena oli saada kokoon “mahdollisimman paljon väkeä suorittamaan shoppausluontoista tavaroiden tarkastelua ja tekemään itsepalveluostoja” (HeSa 14.4.1956).

Monet Tapiolaan suunnitellut rakennukset olivat aikanaan paitsi ihastelun myös ihmettelyn ja arvostelun kohteina. Asuntosäätiö pyrki edistämään alueella uutta luovaa suunnittelua, eikä uusi-ilmeinen arkkitehtuuri ollut aina helppoa niellä. Tämä heijastui rakennusten saamina lempiniminä: puhuttiin traktoritehtaasta, kanakopeista, taskumateista. Lehtikirjoittelussa Markus Tavio sai kehuja “normaalisti” suunnittelemistaan asunnoista, joissa käyttäjän tarpeet oli otettu onnistuneesti huomioon.