Helsingin stadionin ja Käärmetalon arkkitehtina tunnetun Yrjö Lindegrenin kokoelmasta on poimittu valikoima piirustuksia avattavaksi yleisölle 2023. Metropolia ammattikorkeakoulun 3. vuoden konservoinnin opiskelijat valmistelevat piirustuksia digitoitaviksi paperikonservaattori Päivi Ukkosen ohjauksessa. Uutiskirjeen haastattelussa Kaisa Lepistö ja Annie kertovat, miltä piirustukset näyttävät konservaattorin näkökulmasta.
Konservaattoriopiskelija Kaisa Lepistö. Kuva: Salla Bedard.
Kaisa: -Konservoimme kevään aikana yhteensä 151 arkkitehtuuripiirustusta Yrjö Lindegrenin kokoelmasta. Piirustuksia on kolmesta kohteesta: Helsingin stadionista, Käärmetalosta ja Riihimäen uimalaitoksesta – mukaan mahtuu kaikenlaista luonnoksista pääpiirustuksiin. Käsiteltävät piirustukset on tehty erilaisille papereille. On kuultopaperia, skissipaperia ja aivan tavallista paperiakin, joka muuten tuntui aika oudolta, kun oli pitkään käpistellyt kuultopaperia. Paperit ovat hyvin eri sävyisiä ja tuntuisia. Konservoinnin näkökulmasta kokoelma ei ole yllättänyt.
Annie: -Lindegrenin piirustukset ovat arvokkaita teoksia, joita katsomme tasa-arvoisesti kunnosta riippumatta. Tässä otoksessa on sekä hyvä- että huonokuntoisia töitä.
Kaisa: -Konservoinnin aikana piirustus puhdistetaan ja sen tuhoutuminen pysäytetään. Piirustukseen tehdään myös tarvittavat korjaukset. Lähtökohtaisesti teemme kuivapuhdistuksen kaikille piirustuksille. Osassa piirustuksia taitokset ovat niin tiukassa, että niiden avaaminen on oma tehtävänsä. Olemme myös joutuneet poistamaan paljon teippejä ja liimajälkiä. Koska piirustukset digitoidaan, on kiva, että näyttävät hyvältä: esteettisistä syistä osaan piirustuksista on korjattu esimerkiksi puuttuvia kulmia. Viimeisenä teemme suoristuksen prässillä tai kuivaprässillä riippuen piirustuksen koosta.
Kaisa: -Repeämät ovat tällaisille piirustuksille tyypillisiä. Heti kun työ on vähän isompi, sen reunat ovat aika rapeina. Repeämiä on sitten paikattu aikojen kuluessa teipeillä, jotka ovat säilymisen näkökulmasta ongelmallisia. Teipit tihkuvat piirustukseen liima-aineita ja joskus niiden irrottaminen on todella työn takana. Osassa piirustuksia on myös voimakkaita taitoksia. Niitä on pitänyt suostutella suoriksi vedellä, etanolilla ja isopropanolilla. Välillä piirustusta ei ole saanut aluksi edes auki. Avaamisen jälkeen sisältä on saattanut löytyä vielä limainen teippi, jota on sitten irroteltu. Tai vielä enemmän: vanha teippi, jonka päälle on teipattu uutta.
Annie: -Itselleni nousi mieleen lämpökalvovärjäys eli se, miten paikasta saadaan mahdollisimman samansävyinen kuin alkuperäinen piirustus. Piirustuksista on myös saattanut irrota palasia, joille on pitänyt löytää oikeat paikat. Meidän täytyy miettiä, miten teipit saa parhaiten irti ja millaisilla asioilla voi olla piirustuksessa historiallista arvoa. Piirustuksessa voi olla esimerkiksi sahalaitainen reuna, joka on tullut arkkitehdin ottaessa paperin rullasta. Tällainen reuna on altis repeämille, mutta se kuuluu olennaisesti piirustuksen historiaan. Näitä käymme läpi opettajamme Päivi Ukkosen kanssa.
Kaisa: -Kuultopaperi on meille suhteellisen uusi materiaali – koulussa sitä ei ole ehditty tarkasti käydä läpi. Onneksi Päivi käy täällä kerran viikossa ohjaamassa työtämme. Hän kuvasi kuultopaperia paperimaailman pergamentiksi. Se reagoin herkästi kosteuteen ja lämpöön. Pergamentin tapaan kuultopaperi voi esimerkiksi rypistyä ja kutistua. Se ei ole suosikkimateriaalini!
Kaisa: -Vanhan teipin saa irti niin, että lämpölusikalla vähän lämmittää ja skapellilla irrotetaan, sitten puhdistetaan liuottimella liimatahna. Päivi Ukkonen on suositellut liiman poistoon etanolia. Jos etanoli ei toimi, kokeillaan isopropanolia tai asetonia. Periaate on, että edetään miedommasta liuotteesta kohti voimakkaampaa tarpeen mukaan. Välillä liimajäljen saa pois pelkällä pyyhekumilla.
Kaisa: -Palkitsevaa voi olla melkeinpä mikä tahansa. Esimerkiksi se, että teippi lähtee pois kerralla ilman mitään ongelmia. Tai se, että onnistuu tekemään todella nätin paikan. Vaikka esimerkiksi lämpökalvot paikataan piirustuksen nurjalle puolelle, haluaisin itse aina kaikesta nätimpää. Parasta on, kun näiden asiapitoisten piirustusten joukossa tulee yhtäkkiä vastaan huoleton piirros. Tällaisia ovat esimerkiksi Riihimäen uimalaitoksen naisten osaston symboli tai stadionin kaarteen pieni piru. Ne todella viehättivät. Myös stadion-maljakon suunnitelma oli minusta hupaisa löytö.
Annie: -Haasteiden ratkaiseminen palkitsee. Se, kun onnistuu värjäämään lämpökalvon hyvin tai löytää irronneen palasen oikean paikan ja kiinnittää sen hyvin. Ylipäätään, jos onnistuu saamaan paikasta hyvännäköisen. Tai kun teippi irtoaa ilman mitään ongelmia.
Kaisa: -Olisi tärkeää tietää, mitä paperilaatuja arkkitehdit ovat yleisemmin tänä ajanjaksona käyttäneet. En ole vielä lopullisesti päättänyt aihetta lopputyölleni, mutta tässä olisi hyvä tutkimusaihe. Kun tietää ja tuntee paperilaadun, sitä on helpompi huoltaa!
Annie: -Arkkitehtuuripiirustukset ovat mielenkiintoisia, mutta omalta osaltaan hankalia kohteita. Konservaattorina pitää pystyä tekemään töitä yksin ja yhteistyössä muiden kanssa.
-Yrjö Lindegrenin kokoelma on pieni, mutta sitäkin kiinnostavampi – kokonaisuutena emme edes tiedä, mitä kaikkea se sisältää. Lindegrenin piirustusten konservoiminen on tullut jo säilymisen näkökulmasta ajankohtaiseksi. Tässä kohdassa poimimme mukaan kolme tärkeää kohdetta, jotka ovat myös yleisön silmissä kiinnostavia. Yhdessä Toivo Jäntin kanssa suunniteltu Helsingin stadion (1940) ja Helsingin kaupungin ”Käärmetalo” (1951) ovat olleet paljon esillä viime aikoina – kiitos ansiokkaan restauroinnin. Lindegrenin ja Aulis Blomstedtin suunnittelema Riihimäen uimalaitos (1956) on vähemmän tunnettu, mutta kiehtova kohde, kertoo piirustusamanuenssi Antti Aaltonen.
Tutustu arkkitehtiin