Harry Schreck

25.10.1904, Tampere - 14.03.2006, Tampere

Harry Wilhelm Schreck kirjoitti ylioppilaaksi Tampereen lyseosta vuonna 1924 ja valmistui arkkitehdiksi Teknillisestä Korkeakoulusta vuonna 1931. Hän toimi Hämeen lääninarkkitehtina vuosina 1935–36 ja Tampereen piirin piiriarkkitehtina 1936–49. Oman arkkitehtitoimistonsa Schreck perusti vuonna 1935. Hän teki opintomatkoja Tanskaan, Saksaan, Italiaan Ranskaan ja USA:han.

Varhaisina opiskeluvuosinaan Schreck osallistui yhdessä Aulis Blomstedtin kanssa Suomen kuvalehden järjestämään ”jokamiehen autovajan” suunnittelukilpailuun. Jo tässä toiselle palkintosijalle yltäneessä pienimuotoisessa kilpailutyössä näkyi tulevien arkkitehtien pyrkimys yksinkertaiseen muotokieleen muiden palkittujen yhä piirtäessä koristeaiheita.

Schreck pääsi suunnittelutyön makuun jo varhain: opintojen loppupuolella hän ja hänen opiskelutoverinsa Eino Pitkänen suunnittelivat Riistaveden kirkon. Valkoiseksi rapattu sulavalinjainen kirkko kuitenkin valmistui vasta vuonna 1934 rakennuksen sijainnista syntyneen kiistan vuoksi. Arkkitehdiksi valmistumisensa jälkeen Schreck avusti P.E. Blomstedtin toimistossa 1930–32. Tämän jälkeen, vuosina 1932–35, Schreck työskenteli Erkki Huttusen toimistoissa avustaen Kotkan kaupungintalon ja Rauman suojeluskuntatalon suunnittelussa, seuranaan kouluajoilta tuttu Aulis Blomstedt. Vuonna 1933 Schreck ja Huttunen osallistuivat olympiastadionin suunnittelukilpailuun, jonka ensimmäisessä vaiheessa heidän ehdotuksensa palkittiin ja ratkaisuvaiheessa lunastettiin.

Vuodesta 1936 Schreck asettui työskentelemään Tampereelle, jossa hän keskittyi virka-arkkitehdin uraan Rakennushallituksessa toimien Tampereen piiriarkkitehtina vuoteen 1949. Pesti ei kuitenkaan estänyt häntä ottamasta osaa Suomen Pankin talon suunnittelukilpailuun, jonka myötä Schreckin suunnittelema graniittilaatoin vuorattu talo valmistui Hämeensillan nurkkaukseen jatkosodan keskellä vuonna 1942. Onnistuneella rakennushankkeella oli varmasti osuutta siihen, että Schreck sai pestin Suomen Pankin arkkitehtina 1945–62. Toimessaan hän piirsi Suomen Pankin setelipainon (1954) sekä päärakennuksen mittavan laajennuksen (1960) molemmat arvokkaaseen ympäristöön Helsingin empirekeskustan liepeille.

Sotien jälkeen Schreck sai kontolleen suunnitella uudenlaista arkkitehtuuria uudenlaiseen kaupunginosaan. Kalevan tornit (1951–56) olivat Erik Bryggmanin suunnitteleman ”Impilinnan” (1955) ohella Tampereen ensimmäiset tornitalot. Nämä 10-kerroksiset pistetalot kohoavat edelleen maanmerkkeinä kaupunginosassa, jonka aluesuunnittelu nojasi funktionaalisiin ihanteisiin. Erillään toisistaan kohoavan kymmenpäisen tornijoukon keskellä jää avara puistikko antaen asukkailleen valoa, ilmaa ja aurinkoa – vehreyttä unohtamatta.

Jo 1920-luvulta alkaen Tampereella oli pohdittu ensimmäisen uimahallin rakentamista. Hanke sai tulta alleen vuonna 1952, kun kaupunki perusti toimikunnan valmistelemaan asiaa. Schreck voitti hallin suunnittelusta järjestetyn kilpailun, johon hänen ohellaan oli kutsuttu Jorma Järvi ja Einari Teräsvirta. Pyynikin uimahalli (1957) sai erityistä kiitosta valoisuudestaan, jonka mahdollisti kaupungin kookkain ikkunapinta sitten rautatieaseman neliöikkunan. Uintimahdollisuuden lisäksi halli palveli kaupunkilaisia keskuspesulalla ja matkailijoita retkeilymajalla.

Schreck jatkoi isänsä, rakennusmestari Theodor Schreckin ja setänsä, arkkitehti Georg Schreckin viitoittamaa tietä merkittävänä Tampereen rakentajana. Väistämättäkin hän törmäsi urallaan edeltäjiensä rakennuksiin: isänsä urakoimaan Tampereen teatteriin hän suunnitteli pienen näyttämön ja sisäravintolan; setänsä suunnittelemaan Otran taloon hän piirsi yhden lisäkerroksen. Omalta osaltaan Schreck varmisti, että suvun nimi on erottamaton osa kaupungin rakennusperintöä.

Arkkitehtuurimuseolla on laaja kokoelma Schreckin piirustuksia 1930–80-luvun tamperelaisista rakennuksista. Näiden ohella tärkeä osa kokoelmaa ovat Suomen Pankille laaditut piirustukset ja kolme pienoismallia.

Kirjoittaja: Teemu Parviainen
Julkaistu: 31.8.2021