Taiteilija ja väitöskirjatutkija Antti Majava aloittaa Arkkitehtuurimuseon ja ympäristöministeriön yhteisen Toivoa puusta -blogisarjan. Antti Majavan alustama keskustelu ’Toivoa puusta – Metsä XL’ käytiin Arkkitehtuurimuseossa 14.10.2021. Alustukseen pääset tästä linkistä. Keskustelusarjan on kuratoinut nuorten arkkitehtien ja arkkitehtiopiskelijoiden muodostama You Tell Me -kollektiivi.
Antti Majava: Toivoa vai nopeita voittoja metsästä
Suomessa tärkein metsien käytön ekologisesta kestävyydestä kertova sertifikaatti on PEFC, jonka piiriin kuuluu yli 90% Suomen metsistä. Ympäristöjärjestöt, tutkimusorganisaatiot ja ympäristöviranomaiset ovat kuitenkin irrottautuneet sertifikaatista, koska eivät koe sen perustuvan tieteelliseen käsitykseen metsien tilasta. Viranomaisen lausunnon mukaa PEFCin määritelmää ekologisesta kestävyydestä pyrittiin vuoden 2020-21 päivityksessä vieläpä ratkaisevasti heikentämään.
Siis heikentämään, juuri nyt kun ekologisen kriisin ja ilmastonmuutoksen torjumisen tärkeydestä ei kenelläkään pitäisi olla pienintäkään epäselvyyttä. PEFC -sertifikaatin romahtaminen ekologisen kestävyyden takeesta metsäsektorin taloudellisen edunvalvonnan välineeksi palauttaa maan pinnalle ne, jotka luulivat että Suomi torjuu ekologista hätätilaa yhtenä joukkueena.
Lähes kaikkea puun käyttöä mainostetaan Suomessa hiilineutraaliksi, vaikka tiedeyhteisö on jo ainakin kymmenen vuotta kehottanut korjaamaan tämän virheellisen tulkinnan. Nyt myös EU-komission linjaukset vaativat puun käytön todellisten vaikutusten huomioimista.
Yli puolet metsistä korjatusta puusta käytetään suoraan energiaksi ja jopa noin 85% puun sisältämästä hiilestä vapautuu ilmakehään hakkuita seuraavien viiden vuoden aikana. Puun käytön voisi jotenkuten tulkita hiilineutraaliksi, jos sama määrä hiildioksidia sitoutuisi takaisin metsien kasvuun.
Se kuinka paljon metsät pystyvät sitomaan hiiltä riippuu kuitenkin täysin hakkuumääristä, jotka riippuvat markkinoista eli yksilöiden ja päättäjien päätöksistä. Metsäsektorin päästöt lasketaan osaksi maankäyttösektoria ja nykyiset hakkuumäärät ovat johtaneet maankäyttösektorin nielun radikaaliin heikkenemiseen. Ilman nielujen kasvua Suomi tuskin saavuttaa hiilineutraaliustavoitettaan.
Metsäteollisuuden osuus teollisuuden tuotannosta on noin 11% ja BKT:n arvonlisästä noin 2.4%. Metsäteollisuus kuluttaa 60% Suomen sähköstä, tuottaa yli 40 miljoonaa tonnia hiilidioksidia (kun koko Suomen päästöt ovat noin 50 miljoonaa tonnia). Metsäsektorin valtava raaka-aineiden ja energian kulutus ja tuotannon alhainen lisäarvon ovat keskeisin syy sille, että Suomi saa raaka-aineiden käytöstään EU-maiden vertailussa kutakuinkin vähiten taloudellista hyötyä.
Vihreän siirtymän kannalta on tärkeää, että kaikki teollisuudenalat voisivat kilpailla samoilla säännöillä siitä, kuka tuottaa parhaimman tuloksen ja suurimman kokonaishyödyn pienimmillä päästöillä. Markkinataloudessa olisi keskeistä, että metsien hiilinielut ja monimuotoisuus tulisivat markkinoille, joilla ratkaistaan, kannattaako puusta tehdä sellua, kartonkia, WC-paperia, arkkitehtuuria vaiko hiilinielu tai monimuotoisuusreservi. Vaikka emme itse tätä haluaisikaan, EU-tullee pakottamaan Suomen tällaiseen malliin.
Metsien ekologisen arvon tunnistaminen voi moninkertaistaa myös niiden taloudellisen arvon. Silti pahvia ja wc-paperia tullaan jatkossakin tarvitsemaan. Puuta käytävässä tuotannossa on mietittävä miten tehdään vähemmästä puusta enemmän arvoa.
Puurakentamisessa puun hiili säilyy pitkään, mutta siihenkään käyttöön neitseellistä puuraaka-ainetta ei ole tuhlattavaksi asti. Puuarkkitehtuurin on oltava kestävää, kaunista ja tarpeellista myös viidenkymmenen tai sadan vuoden päästä.
Hyvä suunnittelu on nyt oleellisempaa kuin ehkä koskaan. Valtavan ja nopeasti etenevän ekologisen murroksen täyttyy pohjata parhaaseen mahdolliseen tietoon. Arkkitehdin työ voi olla ekologisen jälleenrakennuksen keskiössä, sillä siinä materiaalin taju yhdistyy ainutlaatuisella tavalla taloudelliseen, tekniseen, sosiaaliseen ja kulttuuriseen ymmärrykseen.
Arkkitehtien koulutuksessa voitaisiin nykyistä enemmän tarkastella globaalien ja paikallisten sosioekologisten systeemien toimintaa sekä energia- ja raaka-ainevirtoja. Metsä- ja sahateollisuus tai arkkitehtuuri ja rakentaminen eivät ole loppumassa. Ne vain muuttavat muotoaan virtojen muuttuessa.
Toivoa puusta -keskustelusarja on sarja intiimejä keskusteluja, jotka syventyvät Toivoa puusta -näyttelyn teemoihin eri mittakaavoissa. Ilmoittaudu mukaan tuleviin keskusteluihin tästä
