Kalle Hamm ja Dzamil Kamanger: haitallisten vieraslajien puutarha

Haitalliset vieraslajit maahanmuuttajien vertauskuvana  

Ympäristökeskus on listannut neljä kasvilajia haitallisiksi vieraslajeiksi: lupiinin, jättiputken, kurtturuusun ja jättipalsamin. On kiinnostava verrata niistä käytettyjä perusteluja maahanmuuttokriittisen keskustelun käyttämiin perusteluihin maahanmuuton haitoista. Vastaavudet ovat hämmentäviä. Ympäristökeskuksen tiedotteen mukaan haitalliset vieraslajit  

•  muodostavat luontoon karatessaan tiheitä läpitunkemattomia kasvustoja 
• valtaavat hallitsemattomalla kasvulla elintilaa maamme alkuperäisiltä lajeilta ja pahimmassa tapauksessa syrjäyttävät ne täysin
• ovat haitta kasvualueidensa virkistyskäytölle 
• alentavat kiinteistöjen arvoa
•  ovat maisemahaitta vanhoissa kulttuurimaisemissa

Sosiaalisessa mediassa käydyssä maahanmuuttokriittisessä keskustelussa maahanmuuttajat

•  muuttavat maahan päästyään lähelle toisiaan ja muodostavat omia asuinalueita 
• vievät alkuperäisväestöltä tuet, työpaikat ja naiset ja pahimmassa tapauksessa syrjäyttävät alkuperäisväestön kokonaan 
• saattavat ghettouttaa asuinalueita, jonne alkuperäisväestö ei enää uskalla mennä
• alentavat asuinalueiden ja niiden kiinteistöjen arvoa 
• vieraiden uskontojen ja etnisten ryhmien ulkonäkö, käyttäytyminen ja vaatetus ei sovi suomalaiseen katukuvaan  
  

Luonnontieteissä antropomorfisointi oli pitkään kirosana. Ollakseen uskottava tutkija täytyi varoa kaikkea inhimillisten ominaisuuksien projisointia elämiin. 1980-luvulla alkoi kuitenkin murros, kun löydettiin eläinten tunteet ja kulttuurit. Samanlainen murros on käynnissä nyt kasvifysiologian tutkimuksessa, jonka mukaan kasvit haistavat, näkevät, kuulevat ja ääntelevät. On kiinnostava huomata, että samanaikaisesti kun kasveja antropomorfisoidaan, maahanmuuttajia esineellistetään. Puhutaan varannosta, josta maahanmuuttajia otetaan, kuinka paljon ja minkälaatuisia, aivan kuin tilattaisiin kenkiä. 

Alempina lajeina pidetyt elämänmuodot on perinteisesti kuvailtu tunnottomiksi, tiedottomiksi, ei-ajatteleviksi koneen kaltaisiksi eliöiksi, mutta vasta nyt uudella tavalla asennoitunut tutkimus on osoittanut niitä tunteviksi, aistiviksi jopa oppiviksi lajeiksi vähentäen näin ihmisen erityisasemaa lajien joukossa. Niinkuin Benedict Anderson sanoo: ”Yhteisöt ovat kuvitteellisia, niitä pitää koossa ainoastaaan usko niiden olemassaoloon. Kuvitellut yhteisöt eivät kukoista luonnontilassa.”