Aarne Hytönen

20.10.1901, Turku - 29.04.1972

Aarne Jonatan Hytönen valmistui ylioppilaaksi Turun suomalaisesta yhteiskoulusta vuonna 1919 ja arkkitehdiksi Teknillisestä korkeakoulusta vuonna 1928. Jo ennen valmistumistaan Hytönen palkattiin avustavaksi arkkitehdiksi Helsingin kaupungin rakennustoimistoon, missä hän ehti työskennellä kymmenen vuoden ajan.

Vuonna 1937 Hytönen perusti yhteisen arkkitehtitoimiston Risto-Veikko Luukkosen kanssa. Toimisto toimi vuoteen 1959 saakka. Vuonna 1942 Aarne Hytönen palkattiin Waldorf-yhtiön arkkitehdiksi Käkisalmeen, mistä palattuaan hän oli professori Alvar Aallon toimistopäällikkönä vuosina 1943-1944. Vuosina 1946-1947 Hytönen työskenteli yliarkkitehtina rakennushallituksessa ja vuosina 1947-1948 G. Birch-Lindgrenin toimistossa Göteborgissa.

Aarne Hytönen teki opintomatkoja Saksaan, Ranskaan, Italiaan, Skandinaviaan ja Alankomaihin. Hän oli Suomen Taiteilijaseuran jäsen (1930-1951) ja toimi myös luottamustehtävissä Suomen arkkitehtiliiton hallituksen (1937-1947) sekä valtion rakennustaidelautakunnan jäsenenä (1942-1947).

Tunnetuimmat työnsä Hytönen suunnitteli yhdessä arkkitehti Risto-Veikko Luukkosen kanssa. Yhtiökumppanit osallistuivat useisiin arkkitehtuurikilpailuihin ja sijoittuivat muun muassa Kotkan kaupungintalokilpailussa vuonna 1931, Temppelinaukion kirkon ja Stadionin arkkitehtuurikilpailussa vuonna 1933 sekä Lahden kirkkokilpailussa 1937. Vuonna 1934 Hytönen ja Luukkonen voittivat Helsingin messuhallikilpailun ja rakennus toteutettiin voittaneen ehdotuksen pohjalta. Muita toteutuneita yhteisiä suunnittelutöitä olivat muun muassa Brysselin vuoden 1935 maailmannäyttelyn Suomen paviljonki, Suomi-Yhtiön uusi liiketalo Helsingissä (1938), Olympiaterminaali Helsingin Eteläsatamassa (1953) sekä Valkeakosken kauppalantalo (1955).

Arkkitehtuurimuseolla on kokoelmissaan laajalti arkkitehti Aarne Hytösen sekä arkkitehtien Hytönen ja Luukkonen yhdessä tekemiä piirustuksia. Kokoelmaan kuuluu muun muassa monia arkkitehtien yhdessä laatimia kilpailuehdotuksia. Aineisto on saatu pääasiassa arkkitehti Risto-Veikko Luukkosen toimistosta vuonna 1994.