Anton Wilhelm Arppe

31.05.1789, Kitee - 29.05.1862, Helsinki

Anton Wilhelm Arppe opiskeli arkkitehtuuria Tukholman taideakatemiassa vuosina 1806–10 ja oli siten Suomen ensimmäisiä akateemisen koulutuksen saaneita arkkitehteja. Hän työskenteli Tukholman yli-intendentinkonttorissa ylimääräisenä konduktöörinä 1809–10 ja konduktöörinä Suomen intendentinkonttorissa 1810–1844. Konttorin suunnittelemat kohteet luettiin tavan mukaan intendentin nimiin, joten Arppen suunnittelutyön laajuus on jäänyt osittain hämärän peittoon.

Arppe oli nelivuotias perheen muuttaessa Tukholmaan. Jo ennen taideakatemiaopintoja Arppe opiskeli yksityisesti arkkitehtuuria. Hän vaikuttaisi menestyneen loistavasti opinnoissaan, mistä kertovat lukuisat opiskeluaikoina ansaitut palkinnot. Hän sai muun muassa arkkitehti Nicodemus Tessinin nimeä kantavan mitalin ”Rauhan temppeli” -nimisen kohteen piirustuksista. Arppe suoritti vuonna 1808 muurarin kisällinäytteen, jota tuohon aikaan arkkitehdeiltä edellytettiin.

Suomen sodan jälkeen Suomi oli autonominen osa Venäjää, mutta laintulkinnan mukaan voimassa oli edelleen Ruotsin vallan aikainen asetus, jonka nojalla julkisten rakennusten piirustukset tuli hyväksyttää viranomaisilla. Tätä tehtävää täyttämään perustettiin Ruotsin mallin mukainen intendentinkonttori Turkuun vuonna 1810.

Ruotsissa kokemusta kartuttanut Arppe aloitti intendentinkonttorissa konduktöörinä heti sen perustamisvuotena ja yleni vuonna 1821 ensimmäiseksi konduktööriksi. Vuoteen 1822 intendentinkonttorissa ei ollutkaan muuta henkilökuntaa kuin Arppe ja konttorin päällikkö Charles Bassi (1772–1840). Kaksikon työtaakka oli valtava käsittäen valtion rakennusten ylläpidon ja rakennuttamisen. Konttori ei ainoastaan tarkastanut sinne saapuvia piirustuksia ja asiakirjoja, vaan myös suunnitteli kohteita paikkakunnille, joista ammattitaitoista piirtäjää ei löytynyt. Konttorin tuli säilyttää kaikista piirustuksista, kustannusarvioista ja mietinnöistä kaksoiskappaleet, ja näiden käsin kopioiminen jäi Arppen kontolle. Työmäärä paisui entisestään, kun Vanha Suomi yhdistettiin Suomen Suurruhtinaskuntaan 1812.

Ei ole täyttä varmuutta, millaiseksi Arppen ja Bassin keskinäinen työnjako muodostui. Voidaan kuitenkin olettaa, ettei Arppe ainoastaan kopioinut Bassin piirustuksia vaan hoiti suunnittelutehtäviä myös itse. Monet kirkkojen ja tapuleiden luonnospiirustukset on allekirjoitettu ainoastaan Arppen nimellä. Lisäksi Arppe sijaisti Bassia useaan otteeseen etenkin intendentin viimeisinä virkavuosina. Arppen ansioksi onkin lueteltu liuta kirkollisia rakennuksia. Näistä on syytä mainita ainakin Kalajoen kellotapuli (1815), Karungin kirkko (1817), Enon kirkko (1818) ja Kirkkonummen kirkon kellotapuli (1824). Mainituista kaikki jälkimmäistä lukuun ottamatta olivat puurakenteisia.

Konttori muutti syksyllä 1821 Turusta Helsinkiin, ja vuonna 1824 Bassin intendenttinä korvasi C. L. Engel (1778–1840). On otaksuttu, ettei Arppe enää Engelin johtamassa konttorissa olisi osallistunut suuressa määrin rakennusten suunnitteluun. Syynä tähän saattoi olla, että Engelin johdolla intendentinkonttorin tyyli vaihtui kustavilaisesta empireen, eikä Arppe omaksunut uudenlaista suuntaa. Toisaalta Arppe edelleen mainitaan useissa konttorin kohteissa Engelin nimen ohella. Näin on esimerkiksi Hämeenlinnan ja Tampereen kruununmakasiinien (1838) kohdalla. On kuitenkin mahdollista, että Arppe on osallistunut suunnittelutyöhön ennemminkin avustajana tai muodollisena virkamiehenä kuin tasaveroisena työparina.

Engelin näkemyksen mukaan Arppe ei koskaan ollut sopinut ensimmäisen konduktöörin tehtäviin, ja että hänen tietonsa ja kokemuksensa rakennustaiteesta olivat puutteelliset. Ennen kuolemaansa vakavasti sairas Engel oli pedannut intendentin virkaa pojalleen, eikä nähnyt sopivana, että Arppe saisi enempää jalansijaa konttorissa. Engelin poismenon jälkeen vuonna 1840 Arppe ehti toimia vielä muutaman vuoden intendentti E. B. Lohrmannin (1803–1870) alaisena. Vanhemmiten Arppe kärsi terveysvaivoista mm. oikeanpuoleisten raajojen halvauksesta, ja 33 palvelusvuoden jälkeen hänelle myönnettiin täysi eläke.

Arkkitehtuurimuseon kokoelmissa on ainoastaan yksi Arppen piirustus, suunnitelma Someron Somerniemen kirkoksi vuodelta 1812. Kirkkosuunnitelman merkitys museon kokoelmissa on kuitenkin kokoaan suurempi: kyseessä on museon vanhin piirustus.

Ensimmäiset suunnitelmat Somerniemen uutta kirkkoa varten laadittiin jo vuonna 1806 rakennusmestari Erik Höijerstedtin toimesta. Piirustukset lähetettiin tavan mukaan Ruotsiin tarkastettavaksi, mutta hanke keskeytyi syttyneen sodan vuoksi. Suomen intendentinkonttorin toimesta uudet piirustukset kirkkoa varten laati Arppe. Senaatti myönsi rakennusluvan heinäkuussa 1812, ja seuraavan vuoden lopulla kirkko oli valmis vihittäväksi. Kirkon nykyinen uusrenessanssityylinen julkisivulaudoitus on perua vuoden 1904 muutostöistä.

Kirjoittaja: Teemu Parviainen
Julkaistu: 31.8.2021