Aulis Blomstedt

28.07.1906, Jyväskylä - 21.12.1979, Espoo

Yrjö Aulis Uramo Blomstedt kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1924 ja valmistui arkkitehdiksi Teknillisestä korkeakoulusta 1930. Tämän jälkeen hän työskenteli eri arkkitehtitoimistoissa. Vuodesta 1945 lähtien hänellä oli oma toimisto. Vuosina 1932–34 Blomstedt opetti Taideteollisuuskeskuskoulussa (nyk. Taideteollinen korkeakoulu), ja vuodesta 1958 lähtien hän toimi Teknillisen korkeakoulun arkkitehtuurin professorina. Blomstedt luennoi myös Washingtonissa vierailevana professorina. Hän kirjoitti ahkerasti ammattilehtiin ja toimi Arkkitehti-lehden päätoimittajana 1941–45 ja le Carré Bleu -lehden päätoimittajana 1958. Blomstedt teki opintomatkoja Euroopan eri maihin, Yhdysvaltoihin, Japaniin ja Intiaan.

Aulis Blomstedt on suomalaisista arkkitehdeista määrätietoisimmin pohtinut arkkitehtuurin peruskäsitteiden, muodon ja harmonian, luonnetta. Hän loi teoreettisen pohjan keskustelulle moduulijärjestelmien esteettisistä perusteista ja sosiaalisista sovellutuksista. 1940-luvun jälleenrakennuskaudella Blomstedt hahmotteli teollisen kennojärjestelmän. 1950-luvulla hän keskittyi ennen kaikkea ihmisen mittoihin perustuvan mittajärjestelmän ja mittojen musikaalisen harmonian tutkimuksiin. Hänen Canon 60 -lukutaulukkoon perustuva moduulisysteeminsä julkaistiin ensimmäisen kerran le Carré Bleussa 1961. Blomstedt itse sanoo pyrkineensä aina arkkitehtuurissaan yksinkertaisuuteen ja selkeyteen. Hän käytti sommittelussaan vain harvoja geometrisiä peruskappaleita.

Aulis Blomstedtin päätöitä ovat hänen 1950- ja 60-luvuilla Tapiolaan suunnittelemansa asuinkerrostalot, Suomen taiteilijaseuran ateljeetalot Tapiolassa vuodelta 1955 sekä Helsingin Työväenopiston laajennus 1959. Kansainvälisistä kilpailuehdotuksista mainittakoon ”Les Pylones”, ehdotus keisarilliseksi palatsiksi Etiopiaan, Oslon konserttitaloehdotus ja yhdessä Erkki Valovirran kanssa 1971 tehty kilpailuehdotus Beaubourgin kulttuurikeskukseksi Pariisiin. Blomstedt suunnitteli lisäksi huonekaluja ja koruja ja teki taidegrafiikkaa.

Aulis Blomstedtin kokoelmassa on piirustuksia varhaisista koulutöistä vuodelta 1927 aina Espoon kulttuurikeskuskilpailuun 1979. Vaikka hänen tuotantonsa ei määrällisesti ollut kovinkaan suuri, arkisto karttui tarkoista ja osaksi myös hyvin suureen mittakaavaan piirretyistä alkuperäispiirustuksista.

Asuntosuunnittelusta tuli opetustyön ohella keskeinen alue Aulis Blomstedtin uralla. Teorian ja käytännön onnistunut yhdistelmä perustui lukemattomaan määrään harmonikaalisia tutkielmia, joissa lähtökohtana olivat jo pyramidien ajoista lähtien käytetyt ihmiskehoon perustuvat mitat: tuuma, jalka, kyynärä ja ihminen itse. Jokainen rakennustehtävä aloitettiin moduulitutkielmalla. Ajatuksena oli, että tehtävän ideaalisen ratkaisun pohjaksi on löydettävä ja valittava tietty moduuli, rakennuksen ”perusluku”, jota harmonikaalisessa suhteessa käyttäen saatiin aikaan arkkitehtonisesti kaikkein kestävin tulos.

Aulis Blomstedt oli myös kilpailuihin osallistumisen mestari. Asiaan kuului perusteellinen paneutuminen tehtävään. Joskus kävi niinkin, että sisäänjättöaika meni umpeen, mutta työtä jatkettiin siitä huolimatta. Esim. Etiopian keisarinpalatsikilpailussa määrättiin kuitenkin jatkoaika, ja lopputuloksena oli kunniamaininta. Kanssakilpailijat eivät mielellään tuoneet palkinnotta jäänyttä ehdotustaan esille, mutta Blomstedt suhtautui asiaan toisin. Hänen ehdotuksensa olivat aina punnittuja puheenvuoroja, arkkitehtuuritutkielmia, joissa ongelman ratkaisun löytäminen oli kaikkein tärkeintä.

Musiikin ja arkkitehtuurin yhteyksien tutkimisessa Blomstedt sai tarvittaessa pätevää asiantuntemusta veljeltään, kapellimestari Jussi Jalakselta – olihan molempien veljesten yhteinen appi Jean Sibelius. Musiikkipiireihin kuuluivat myös Taneli Kuusisto, jolle Aulis Blomstedt suunnitteli huvilan, sekä Uuno Klami, jonka legendaariseen venevajaan mahtui myös flyygeli. Venevaja oli luonnollisesti Aulis Blomstedtin piirtämä.

Aulis Blomstedt oli erittäin kriittinen laadun suhteen. Jos pieni yksityiskohta ei mennyt kohdalleen, niin työ putosi hänen omasta ”opusluettelostaan”. Tähän riitti vaikka räystäs tai ränni, jota ei tehty täsmälleen piirustusten mukaan. Työluetteloon on tämän vuoksi jälkeenpäin löydetty useita kohteita, kuten Porin ketjutalot ja As.Oy. Simsiönkuja 3 Helsingissä.