Carl Albert Edelfelt
27.09.1818, Karlshamn - 05.03.1869, Helsinki
Carl Albert Edelfelt kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1838 ja suoritti maanmittaustutkinnon Keisarillisessa Aleksanterin yliopistossa vuonna 1842. Hän opiskeli arkkitehdiksi intendentinkonttorissa. Edelfelt toimi Hämeen lääninarkkitehtina vuosina 1855–1865, ja hänet nimitettiin Yleisten rakennusten ylihallituksen yliarkkitehdiksi 1865 ja ylitirehtööriksi 1867. Edelfelt aateloitiin vuonna 1864. Hän teki opintomatkoja Venäjälle, Englantiin sekä Keski- ja Etelä-Eurooppaan.
Edelfelt tuli köyhtyneestä ruotsalaisesta aatelisuvusta. Isänsä kuoltua 14-vuotias Edelfelt muutti Ruotsista enonsa luo Helsinkiin. Edelfelt sai lapsena yksityisopetusta norjalaissyntyiseltä taidemaalari Thomas Legleriltä.
Vielä yliopistossa Edelfelt haaveili sotilasurasta, mutta heikon terveytensä takia häntä tuskin olisi huolittu sotilasjoukkoihin. Valmistumisensa jälkeen Edelfelt aloitti kartanpiirtäjänä Helsingin maanmittauskonttorissa. Työ ei kuitenkaan miellyttänyt Edelfeltiä, ja vuonna 1844 hän pääsi oppilaaksi Yleisten rakennusten intendentinkonttoriin (myöh. Rakennushallitus), jota tuolloin johti Ernst Lohrmann. Käytännön työ oli ainoa mahdollisuus pätevöityä arkkitehdiksi Suomessa, sillä lähin koulu oli Tukholman Taideakatemia. Arkkitehtiopetusta alettiin kotimaassa tarjota Teknillisessä reaalikoulussa vasta vuonna 1849, ja samaisena vuonna Edelfelt opetti koulussa piirustusta ja kaunokirjoitusta.
Kartanpiirtäjänä kokemusta kartuttanut Edelfelt sai viran intendentinkonttorin kolmantena konduktöörinä ennätyksellisesti alle kahden vuoden opintojen jälkeen. Edelfeltin kohoaminen konttorin hierarkiassa oli muutoinkin varsin vikkelää: vuoteen 1851 hänestä oli tullut konttorin ensimmäinen konduktööri ja myöhemmin urallaan hän laati uudistussuunnitelmat koko konttorin muuttamisesta Yleisten rakennusten ylihallitukseksi.
Toimiessaan Hämeen lääninarkkitehtina Edelfelt piirsi asemarakennukset Hämeenlinnan ja Helsingin väliselle rautatieosuudelle, joka oli maan ensimmäinen henkilöliikenteen rata. Hän suunnitteli kiviset asemat Helsinkiin, Hämeenlinnaan ja Tikkurilaan; puiset Hyvinkäälle, Turenkiin ja mahdollisesti myös Järvenpäähän. Hämeenlinnan asemarakennus tuhoutui sisällissodassa, ja samoihin aikoihin Helsingin asemarakennus purettiin Eliel Saarisen suunnitteleman tilavamman rakennuksen tieltä.
Edelfeltin suunnittelutyyli oli ajan tapaan varsin eklektistä. Hän yhdisteli huoletta eri aikakausien vaikutteita tavalla, jota on usein luonnehdittu pyörökaarityyliksi. Mallia asemarakennuksiin Edelfelt saattoi hakea aikansa saksalaisesta asema-arkkitehtuurista. Epäsymmetrinen sommittelu ja fasadien moninaiset koristeaiheet tekivät asemista sangen ilmeikkäitä. Esimerkiksi Edelfeltin Helsinkiin suunnittelema asema oli satumainen näky hammaslistoineen ja sakarapäisine pikkukoristetorneineen.
Edelfeltin merkittävin tähän päivään säilynyt rakennus on yliopiston kemian laboratorioksi ja museoksi valmistunut Arppeanum (1869) Snellmaninkadun ja Hallituskadun kulmauksessa. Hankkeen alullepani kemian professori A. E. Arppe, jonka mukaan rakennus myös nimettiin. Edelfelt valittiin suunnittelijaksi entisen opiskelutoverinsa Arppen suosituksesta. Edelfeltin ja yliopiston välinen yhteistyö oli alkanut jo hänen toimiessaan yliopiston lähinnä nimellisenä arkkitehtina vuosina 1849–1852. Edelfelt laati kaikkiaan 12 erilaista ehdotusta, joista toteutettavaksi valikoitui punertava nelikerroksinen, suorakaiteenmallinen rakennus. Rakennuksen italialaisvaikutteet ovat ilmeiset. Suunnittelua ohjasi pyrkimys paloturvallisuuteen, ja sisätiloille oman erityispiirteensä antaakin komea valurautainen portaikko. Edelfelt menehtyi verensyöksyyn ennen rakennuksen valmistumista. Hänen esikoispojastaan Albertista tuli myöhemmin yksi maan merkittävimmistä taidemaalareista.
Johtuen pitkästä virkamiesurasta Arkkitehtuurimuseon kokoelmissa on vain muutaman Edelfeltin kohteen piirustuksia. Näiden 1860-luvun kohteiden joukossa on kolme luonnosta Helsingin rautatieasemaksi.
Kirjoittaja: Teemu Parviainen
Julkaistu: 31.8.2021