Elna Kiljander

04.11.1889, Sortavala - 21.03.1970

Elna Kiljander kuului naisarkkitehtien pioneerisukupolveen. Hän lukeutui Elsi Borgin, Wivi Lönnin, Salme Setälän ja Aino Marsio-Aallon ohella siihen harvaan naisjoukkoon, joka 1900-luvun alussa uskalsi kokeilla siipiään arkkitehtina – miesten ammatissa. Kiljander tuli tunnetuksi eritoten asunto- ja keittiösuunnittelijana sekä sisustus- ja huonekalusuunnittelijana. Hänet muistetaan myös Oy Koti – Hemmet Ab:n osakkaana sekä taiteilija Gunnar Finnen puolisona.# #Elna Julia Sofia Kiljander syntyi Sortavalassa. Hänen äitinsä oli muuttanut maahan avioliiton myötä Ruotsista ja hänen isänsä oli musiikinopettaja. Perheessä oli viisi lasta, joista Elna Kiljander oli nuorin. Kun isä kuoli tyttären ollessa alle kymmenvuotias, päätti äiti muuttaa ruotsinkielistä väestöä paremmin suvaitsevaan pääkaupunkiin. Yksinhuoltajaäiti asettui asumaan lapsineen Merimiehenkadulle Punavuoreen, missä ympäristössä Elna Kiljander kasvoi.

1900-luvun alussa naisten kouluttautuminen oli harvinaista, joskin siihen jo kannustettiin. Elna Kiljander ryhtyi opiskelemaan Helsingin Suomalaisessa Yhteiskoulussa vuonna 1900, sillä vaikka koulu oli suomenkielinen, oli se myös uudenaikainen – Suomalaisessa Yhteiskoulussa sekä tytöillä että pojilla oli mahdollisuus suorittaa ylioppilastutkinto. Vuonna 1902 äiti solmi uuden liiton täysin ruotsinkielisen miehen kanssa. Perhe muutti jälleen ja kolme vanhinta lasta muutti pois kotoa.

Elna Kiljander kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1908 ja kirjautui samana syksynä Polyteknilliseen opistoon. Hän alkoi opiskella arkkitehtuuria. Pian tämän jälkeen opisto muutti nimensä Teknilliseksi korkeakouluksi. Kiljanderin kanssa samanaikaisesti opiskelivat esimerkiksi Carolus Lindberg, Kaarlo Borg, Martti Paalanen ja Martti Välikangas. Hieman vanhempaan opiskelijasukupolveen kuuluivat muun muassa J.S. Sirén ja Väinö Vähäkallio sekä nuorempaan Salme Setälä. Opiskeluajan kontaktit olivat aloittelevalle naisarkkitehdille tärkeitä. Elna Kiljander työskentelikin myöhemmin urallaan useiden opiskelutovereidensa kanssa.

Vaikka ensimmäiset naisarkkitehdit valmistuivat Polyteknillisestä opistosta jo 1890-luvulla, ammattivalinta ei ollut naiselle edelleenkään helppo. Ennen ensimmäistä maailmansotaa arkkitehdin ammatti oli naiselle outo ja oma asema oli lunastettava ammattikunnassa. Kiljanderin ammatinvalintaan saattoi vaikuttaa se, että nuorin hänen kolmesta vanhemmasta veljestään, Mauritz Kiljander, oli ryhtynyt opiskelemaan arkkitehtuuria jo vuonna 1906. Veli ei kuitenkaan koskaan suorittanut arkkitehdin loppututkintoa, vaikka myöhemmin alalla toimikin. Elna Kiljander puolestaan valmistui diplomiarkkitehdiksi vuonna 1915.# #Ennen Suomen itsenäistymistä oli tavallista, että suomalaiset koettivat luoda uraa aluksi emämaassa. Mauritz Kiljander oli muuttanut työn perässä Venäjälle jo vuonna 1913, ja valmistumisensa jälkeen myös Elna Kiljander työskenteli jonkin aikaa naapurimaassa. Hän toimi Aunuksen kuvernementissa opettajattarena noin kesästä 1915 syksyyn 1916. Vuonna 1918 hän solmi avioliiton kuvanveistäjä Gunnar Finnen kanssa. Liitto päätyi kuitenkin kahdeksan vuoden jälkeen eroon vuonna 1926.

Elna Kiljander oli kiinnostunut asuntosuunnittelusta ja uudenaikaisesta suunnittelun rationalisoinnista. Hän oli perehtynyt aiheisiin jo opiskeluaikanaan, sillä hän oli opiskellut Taideteollisuuskeskuskoulussa monia eri sivuaineita kuten huonekalusuunnittelua. Valmistuttuaan Kiljander haki suunnitteluunsa kansainvälisiä vaikutteita Pohjoismaihin tekemillään opintomatkoilla. Hän vieraili esimerkiksi Göteborgin ja Tukholman näyttelyissä 1920- ja 1930-luvuilla.

Itsenäistymisen jälkeen työväestön asuntopula oli yhä yhteiskunnallinen ongelma. Kiljander alkoikin perehtyä muun muassa funktionalismin tarjoamiin ratkaisuvaihtoehtoihin ja suunnitella hygieenisempiä, toimivampia ja käytännöllisempiä sisustuksia. Vähitellen hän profiloitui sisustussuunnittelijaksi ja erityisesti keittiöiden suunnittelijaksi. Hän suunnitteli urallaan sisustuksia niin pieniin työläisasuntoihin kuin herraskaisempiin huviloihin ja luksusasuntoihin. Ero työläisperheen minimiasunnon ja porvarihuvilan sisustusten välillä oli tuohon aikaan suuri. Kun työläiskodeissa oli otettava huomioon tilankäytön tehokkuus, luksusasunnoilta vaadittiin näyttävyyttä. Työläiskodeissa nähtiin siksi monenlaisia uudenaikaisia tilaa säästäviä ratkaisuja kuten seinälle nostettavia vuoteita. Porvarikoteja sisustettiin puolestaan sekä jykevällä talonpoikaistyylillä että uudenaikaisella puhtautta korostavalla funktionalismilla. Kiljander muuntui suunnittelijana niin perinteisempään talonpoikaistyyliin kuin uudenaikaiseen funktionalismiinkin.

1920-luvun lopulla Kiljander sai tehtäväkseen suunnitella keittiöosaston kalusteineen Eduskuntataloon, jonka pääarkkitehtina toimi J.S. Sirén. Keittiöosastosta muodostui yksi hänen uransa tunnetuimmista töistä. Hänen keittiösuunnitelmistaan mainittakoon myös Kallion seurakuntatalon (Kaarlo Borg, 1926), Tampereen Tuuleensuun talon (Bertel Strömmer, 1929) sekä Helsingin OKO:n liiketalon (Toivo Paatela, 1932) keittiösuunnitelmat. Hän teki sisustussuunnitelmia myös liiketiloihin kuten Valion maitobaariin Helsingin Mikonkadulla.

Vuonna 1934 valmistuneen maitobaarin sisustukset edustivat funktionalismia puhtaimmillaan. Sen pinnoissa oli käytetty yhtenäisiä puhtaan vaaleita ja tummia värikenttiä, ja baaritiskin kaareva muoto muodosti kontrastin huonetilan kulmikkaiden pintojen kanssa. Sama pehmeän ja terävän muodon vastakkainasettelu toistui, kun neliönmuotoisten pöytien pariksi oli valittu Alvar Aallon pyöreänmuotoiset tuolit ja pallit. Aallon huonekalut tulivat näkymään Kiljanderin suunnittelussa ja työssä myöhemminkin.

Elna Kiljander tuli tunnetuksi monipuolisena ammattiosaajana, joka suunnittelu-uransa ohella oli niin ikään liikenainen, kirjoittaja ja esitelmöitsijä. Hän osasi verkostoitua ja erottua edukseen ammattikunnan sisällä: taito sosiaalisten suhteiden luomiseen oli kilpailun kiristämällä alalla tärkeää. Vuonna 1934 hän perusti tunnetuksi tulleen sisutusmyymälänsä Oy Koti – Hemmet Ab:n yhdessä tekstiilitaiteilija Marianne Strengellin kanssa. Kiljander ja Strengell olivat tutustuneet ja työskennelleet yhdessä jo aiemmin, minkä lisäksi myös Strengell oli toiminut suunnittelijana Eduskuntatalossa, hänen suunnittelemansa oli mm. puhemiesneuvoston kokoushuoneen matto. Samoihin aikoihin Kiljander alkoi osallistua koulutettujen yrittäjänaisten Torstai-kerhoon, missä solmi hyviä kontakteja esimerkiksi Kotilieden päätoimittajaan Alli Wiherheimoon. Oy Koti – Hemmet Ab saikin palstatilaa juuri esimerkiksi Kotiliedestä. Torstai-kerhoissa Kiljanderilla oli mahdollisuus esitellä myymäläänsä sekä näkemyksiään nykysisustamisesta. Kotilieden rinnalla myymälästä kirjoitettiin näkyvästi myös esimerkiksi Astra-lehdessä.

Sisustusmyymälä Koti – Hemmet aloitti toimintansa Unioninkadulla. Sisustusmyymälää on pidetty eräänlaisena Artekin edeltäjänä, sillä sen valikoimaan kuului juuri esimerkiksi Alvar Aallon suunnittelemia tuoleja. Myymälää markkinoitiin paitsi uudenaikaisena ja omaleimaisena, myös edullisena ostospaikkana sarjavalmisteisine huonekaluineen. Työllään Kiljander oli edistämässä kansainvälisten ja erityisesti ruotsalaisten sisustusmuotien leviämistä Suomeen, hänen työnsä vaikutus sisustustaiteen kehittymiseen 1930-luvulla oli ilmeinen.

Vuonna 1936 perutettu Artek muutti kuitenkin koko sisustusalan toimintakenttää. Kilpailu Oy Koti – Hemmet Ab:n ja Artekin välillä kiristyi. Kiljander työskenteli ahkerasti ja teki samanaikaisesti töitä myös yrityksensä ulkopuolella. Hän suunnitteli esimerkiksi Helsingin ensikotiyhdistyksen ensimmäisen toimitalon Runeberginkadulle ja työskenteli jonkin aikaa Ruotsissa. Funktionalistinen Ensi-Koti valmistui vuonna 1942. Koti – Hemmet toimi vielä pitkään Artekin avaamisen jälkeen työllistäen ajoittain myös muita sisustuksien suunnittelijoita. Kahden samanhenkisen myymälän välinen kilpailu vei Kiljanderilta kuitenkin jatkuvasti asiakkaita, ja keväällä 1949 Oy Koti – Hemmet Ab haettiin konkurssiin.

Yrityksensä konkurssin jälkeen Kiljander toimi vielä yksityisenä sisustusarkkitehtina kotinsa yhteydessä pitämässään arkkitehtuuritoimistossa. Käytännössä hän oli 1950-luvun alusta lähtien kuitenkin työtön. Tuohon mennessä hän oli kuitenkin jo ehtinyt tehdä riittävän pitkän ja näyttävän uran arkkitehtina, jotta hänen nimensä jäi elämään suomalaiseen rakennustaiteen historiaan.

Yrityksen pitämisen, aktiivisen suunnittelutyön sekä kirjoittamisen ohella Kiljander osallistui moniin tapahtumiin ja useiden yhdistysten toimintaan. Hän oli feministi ja kuului mm. naisarkkitehtien Architecta –yhdistykseen sen perustamisesta eli vuodesta 1942 lähtien. Kiljanderin osuus Architectan toiminnassa näkyi mm. siinä, että yhdistyksen ensimmäinen retkikohde oli juuri hänen suunnittelemansa Helsingin Ensi-Koti.

Elna Kiljanderin piirustuskokoelma lahjoitettiin Arkkitehtuurimuseolle (ent. Suomen rakennustaiteen museo) vuonna 1998. Kokoelma käsittää mm. Koti – Hemmet -liikkeen huonekalupiirustuksia ja lukuisia muita huonekalusuunnitelmia.