Ernst B. Lohrmann

30.06.1803, Übelngönne, Westfalen - 17.06.1870, Tukholma

Ernst Bernhard Lohrmann kirjoitti ylioppilaaksi Rintelnin lukiosta vuonna 1821 ja valmistui arkkitehdiksi Berliinin Bauakademiesta vuonna 1836. Syntyjään saksalainen arkkitehti muutti Suomeen intendentin viran perässä. Hän työskenteli Intendentinkonttorin ja myöhemmin Yleisten rakennusten ylihallituksen johdossa vuosina 1841–1867. Eläköidyttyään Lohrmann sai valtioneuvoksen arvonimen.

Jatko-opintonsa Lohrmann aloitti ensin Göttingenin yliopistossa, jossa luki filosofiaa ja lakitiedettä. Puolentoista vuoden opintojen jälkeen hän vaihtoi opiskelemaan Berliinin maineikkaiseen Bauakademieen, jossa suoritti maanmittarintutkinnon 1827. Valmistuttuaan hänet nimitettiin rakennuskonduktööriksi Preussin rakennushallintoon. Lohrmann jatkoi edelleen opintoja akatemiassa tähtäimenään arkkitehdin ja siviili-insinöörin tutkinto, joka pätevöitti maa- ja vesirakennusten tarkastajan virkaan. Tarkastajana hän piirsi Berliinin eläinlääketieteellisen koulun päärakennuksen (1840) ja kaupungin sairaalarakennuksia.

Lohrmannin tiet johtivat Suomeen 1840-luvun alussa, kun C. L. Engelin poismenon jälkeen alettiin tälle etsiä seuraajaa Intendentinkonttorin päällikkönä. Pätevää henkilöä jouduttiin etsimään ulkomailta, sillä kotimaasta ei löytynyt riittävää ammattitaitoa korkea-arvoiseen virkaan. Mutkien ja välikäsien kautta löytyi pestistä kiinnostunut Lohrmann, jolle myönnytykseksi luvattiin kattaa matkakulut Itämeren takaiseen suuriruhtinaskuntaan ja mojovaa palkanlisää. Lohrmannista uumoiltiin vakaata seuraajaa Engelille – olivathan he maanmiehiä ja kumpainenkin käyneet samaista opinahjoa sekä työskennelleet Preussin rakennushallinnossa.

Intendentinkonttorissa Lohrmann ajoi läpi sarjan uudistuksia, näistä tärkeimpänä lääninarkkitehdin viran perustaminen. Uudet virat toivat maahan useita ulkomaisia arkkitehteja kuten Porin ja Turun lääninarkkitehdiksi nimitetyn ruotsalaissyntyisen Georg Theodor Chiewitzin. Toisena mittavana hankkeena Lohrmann valtuutti alaisensa C. A. Edelfeltin valmistelemaan hallinnollista uudistusta Intendentinkonttorin muuttamisesta Yleisten rakennusten ylihallitukseksi. Lisäksi hän vaati alaisilleen parempaa palkkaa ja kasvatti konttorin oppilaspaikkojen määrää. Lohrmannia onkin osittain kiittäminen suomalaisen arkkitehtikunnan syntymisestä. Konttorin virkojen ja oppilaspaikkojen määrän kasvu lisäsi hinkua alalle, ja Lohrmann alkoi 1850-luvulla suosimaan viranhaussa syntyperäisiä suomalaisia.

Lohrmannin suunnittelutyön laajuus oli mittavaa. Ansioluettelonsa mukaan hän oli vuoteen 1856 mennessä laatinut suunnitelmat 70 sakraalikennukseen, joista 49 oli kirkkoja ja kellotapuleita. Lista jatkuu lukuisilla kouluilla, raatihuoneilla, kasarmeilla ja makasiineilla. Lohrmannin tehtäväksi jäi myös saattaa loppuun Engelin suunnittelema empirekeskusta. Engelin piirtämä Nikolainkirkko eli Helsingin tuomiokirkko sai Lohrmannin kynästä uuden, astetta koristeellisemman ulkoasun. Monumentaalirakennuksen päätykolmioihin sijoitettiin apostoleja esittävät sinkkipatsaat, katolle lisättiin neljä pientä sivutornia ja terassille rakennettiin erillinen kellotorni, sillä pelättiin ettei Engelin suunnittelema torni kestäisi kellojen soittoa.

Tuomiokirkon ohella Lohrmannin runsaslukuisesta kirkkoarkkitehtuurista voinee mainita ainakin Pyhän Henrikin katedraalin (1860) Helsingin Kaivopuiston reunalla, yhdessä C. A. Edelfeltin kanssa suunnittelun Juvan harmaakivikirkon (1863) ja Ruokolahden puukirkon (1854), joka toimii miljöönä Albert Edelfeltin maalauksessa Ruokolahden eukkoja kirkonmäellä.

Lohrmannin johdolla Intendentinkonttorin suunnittelutyyli koki vähittäisen muutoksen. Siinä missä Engel vannoi keisarillisen empiren nimeen Lohrmann alkoi sen rinnalla suosia pyörökaarityyliä ja koristeellisuutta. Vimmatun luomistahdin varhainen tuotos, Hakasalmen huvila (1846) edusti edelleen empireä italialaisen renessanssihuvilan piirteillä höystettynä. Sen sijaan vuonna 1853 valmistunut Kakolan vankila oli graniitilla verhoiltua pyörökaarityyliä, jonka on osaltaan katsottu ilmentävän vankilalaitoksen ankaruutta. Toisaalta rakennuksen sisätilat olivat inhimillistävien pyrkimysten myötä valoisia ja hygieenisiä. Mallia vankilarakennuksen suunnitteluun Lohrmann saattoi hakea ajan ulkomaisesta ammattikirjallisuudesta.

Lohrmann jäi eläkkeelle vuonna 1867, ja vietti viimeiset vuotensa Ruotsissa. Suomesta hän pakkasi mukaansa Intendentinkonttorin piirustusaineistoa, joka vuosikausiksi jäi unohduksiin, joukossa lukuisia Engelin suunnitelmia. Vasta 1960-luvulla piirustukset löydettiin ja palautettiin Suomen valtiolle.

Arkkitehtuurimuseon Lohrmann-kokoelma on pienehkö. Se on poikkeuksellinen, sillä se on ostettu museolle huutokaupasta. Kohteina on pääasiassa kirkollisia rakennuksia. Varhaisimpana ja merkittävimpänä on Helsingin tuomiokirkon kaksi piirustusta 1840-luvulta.

Kirjoittaja: Teemu Parviainen
Julkaistu: 06.10.2021