Esko Suhonen
29.02.1908, Nilsiä - 07.05.1984, Helsinki
Esko Sakari Suhonen syntyi Nilsiässä ja kirjoitti ylioppilaaksi Savonlinnan lyseosta vuonna 1927. Opinnot Teknillisessä korkeakoulussa toivat hänet Helsinkiin. Suhonen valmistui arkkitehdiksi vuonna 1935. Hänet oli palkattu arkkitehdiksi puolustusministeriön rakennusosastolle jo ennen valmistumistaan, missä hän työskenteli vuosina 1932-1936. Maatalousseurojen keskusliiton rakennuskonsulttina hän toimi vuosina 1936-1941.
Suhonen sai monia matka-apurahoja, joiden avulla hän toteutti useita opintomatkoja eri maihin. Ensimmäisen valtion hänelle myöntämän stipendinsä hän sai jo vuonna 1938, mutta vuonna 1939 syttynyt talvisota vaikutti kuitenkin myös Suhosen urakehitykseen. Sodan jälkeen hän johti pika-asutustoiminnan tyyppipiirustusten laatimista ja jatkosodan aikana hän toimi arkkitehtina päämajan sotilashallinto-osaston rakennustoimistossa. Keväällä 1942 hänet komennettiin Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön rakennusasian osaston eli KYMRO:n rakennusneuvontapäälliköksi. KYMRO oli 1940-luvun määräävä rakennusviranomainen; se esimerkiksi määritteli rakennuskiintiöt puolustusministeriön rakennushankkeisiin ja sodan päätyttyä sotakorvausteollisuuteen. Vuosina 1946-1949 Suhonen toimi sosiaaliministeriössä asuntoasiaintoimiston arkkitehtina ja Aravan teknillisen osaston päällikkönä 1949-1953. Aravalla työskennellessään hän loi suunnitteluperiaatteet valtion tukemalle rakennustoiminnalle.
Vuodesta 1938 lähtien Esko Suhonen suunnitteli virkamiestoimintansa ohella yksityisenä arkkitehtina rakennuksia eri puolille Suomea, joista osan hän suunnitteli myöhemmin yhdessä arkkitehti Esko Hyvärisen kanssa. Hänen itsenäisesti ja yhdessä Hyvärisen kanssa suunnittelema tuotantonsa käsitti eniten asuinrakennuksia, joiden parissa Suhonen ansioitui myös tutkijana. Vuosina 1945-1948 hän teki stipendiaattina tutkimusta käsitellen sosiaalisia asuntokysymyksiä. Samanaikaisesti hän toimi yliassistenttina Teknillisessä korkeakoulussa ja maatalousrakennusten erikoisopettajana 1947-1948. Vuonna 1960 hänelle myönnettiin nykyaikaisen rakennustaiteen professorin arvo erikoisalanaan asuntoarkkitehtuuri. Teoksessaan Kerrostalon asuttavuus (1963) hän pyrki selvittämään teoreettisesti asuntojen käyttöön vaikuttavia ominaisuuksia. Vuosina 1965-1968 hän toimi Teknillisen korkeakoulun arkkitehtiosaston johtajana ja julkaisi uransa aikana myös muuta alan tutkimuskirjallisuutta.
Suhosen tutkimustoiminta vaikutti merkittävästi arkkitehtuurin opetukseen ja alan kehittymiseen. Hän ehti osallistua aktiivisesti myös alan järjestötoimintaan. Hän oli Suomen arkkitehtiliiton jäsen ja kuului sen hallitukseen (1951-1954) ja standardisointilaitoksen johtokuntaan, jossa toimi myös puheenjohtajana (1951-1953). Luottamustehtävinä mainittakoon myös Rakennusalan kehittämisvaltuuskunnan (1956-1972), Olavinlinnan entistämistoimikunnan (1961-1976) ja valtion teknillisen tutkimuslaitoksen hallituksen (1966-1970) jäsenyydet. Suomen rakennustaiteen museon (nyk. Arkkitehtuurimuseon) edustajistoon hän kuului 1968-1970 ja hallitukseen 1968-1976. Museon esimiehenä hän toimi vuosina 1965-1977.
Arkkitehtuurimuseo sai lahjoituksena Esko Suhosen piirustuskokoelman vuonna 1995. Kokoelma käsittää 1940-1960-luvuilta laajasti asuntorakentamista pääasiassa Helsinkiin ja Poriin. Laaja yksittäinen kohde on myös Toijalassa sijaitsevan Toja Oy:n rakennuksen suunnitelmat.