Gunnar Taucher

02.05.1886, Vaasa - 15.03.1941, Helsinki

Gunnar Taucher kirjoitti ylioppilaaksi Nya svenska läroverketista vuonna 1904 ja valmistui arkkitehdiksi Teknillisestä Korkeakoulusta vuonna 1908. Taucher teki pitkän uran Helsingin kaupungin palveluksessa: vuodesta 1913 lähtien hän toimi kaupungin rakennusvalvojana, ja 1923 hänet nimitettiin kaupunginarkkitehdiksi. Tätä virkaa hän hoiti aina kuolemaansa asti. Taucher teki opintomatkoja Ruotsiin, Tanskaan, Saksaan, Venäjälle, Itävaltaan ja Italiaan.

Opiskeluaikanaan Taucher osallistui Turun kansakoulun suunnittelukilpailuun Gösta Cajanuksen kanssa. Heidän ehdotuksensa ”Kåk” sijoittui kolmannelle palkintosijalle; ensimmäisen sijan sai Jarl Eklund ja toisen Eliel Saarinen. Valmistumisensa jälkeen Taucher ja Cajanus ottivat menestyksekkäästi osaa useisiin suunnittelukilpailuihin yhdessä samalta vuosikurssilta valmistuneen Rafael Blomstedtin kanssa. Kolmikko sijoittui ensimmäiseksi Katajanokan makasiinirakennuksen suunnittelukilpailun ensimmäisessä vaiheessa vuonna 1911. Kun kilpailun kärkinelikon kesken järjestettiin uusi suunnittelukilpailu, ja tämän kilpailun voittikin Lars Sonck, sivalsi Taucher Arkitekten-lehdessä sekä voittajaa että palkintolautakuntaa. Kolmikko leimautui uhmakkaiksi uuden arkkitehtisukupolven edustajiksi. Myöhemmin myös Sonckin kanssa samaan sukupolveen kuulunut Armas Lindgren sai osansa Taucherin kritiikistä, kun tämän ehdotus Helsingin kaupungintalokilpailussa sijoittui ensimmäiseksi kolmikon ehdotuksen jäädessä toiseksi.

Taucher nimettiin Yleisten rakennusten ylihallituksen ylimääräiseksi arkkitehdiksi vuonna 1911, ja vuodesta 1913 hän työskenteli Helsingin kaupungin rakennusvalvojana. Samalla hän työskenteli yksityisarkkitehtina. Kun Taucher haki Helsingin kaupunginarkkitehdin virkaa, pidettiin hänen palkkatoivettaan aluksi liian suurena, mutta Taucherin sitoutuessa jättämään yksityisarkkitehdin toimensa toiveeseen myönnyttiin, ja Taucher aloitti virassa vuoden 1924 alussa.

Kaupunginarkkitehtina Taucher toimi rakennuskonttorin huonerakennusosaston päällikkönä ja oli siten päävastuussa sekä uudisrakennusten että korjaushankkeiden suunnittelusta. Vaikka Taucherin alaiset usein laativatkin varsinaiset piirustukset, oli hän tiedettävästi tiiviisti ohjaamassa jokaista hanketta.

Taucherin johtamana rakennuskonttori suunnitteli asuintaloja asuntopulasta kärsivään kaupunkiin. Kivirakenteiset kerrostalot vakiintuivat puutalojen sijasta kaupungin asuntotuotannossa. Uudet paloturvallisina ja hygieenisinä pidetyt asuinrakennukset edustivat koristeista riisuttua klassismia. Kaupungin työntekijöiden asunnoiksi vuonna 1926 valmistunut Mäkelänkatu 37–43 Vallilassa on tuon ajan helmi. Sen askeettinen julkisivu aiheutti aikanaan siinä määrin porua, että rahatoimikamari näpäytti tuoretta kaupunginarkkitehtia hylkäämällä piirustukset. Maistraatti päätti kuitenkin tapauksen rakennuskonttorin hyväksi, ja rakennuskieltoon ehättänyt hanke saatiin jälleen käyntiin.

Astetta juhlallisempaa klassismia Taucherin uralla edustaa Helsingin työväenopiston opistotalo (1927) Helsinginkadulla Kalliossa. Opistotalon antiikista vaikutteita saanut arkkitehtuuri friiseineen ja portaaleineen sopi ilmentämään rakennuksen tarkoitusta kansan sivistyksen kehtona.

30-luvulle tultaessa Gunnar Taucherin tyyli otti varovasti askelia yhä funktionalistisempaan suuntaan. Jylhä ja pelkistetty Aleksis kiven koulu, joka rakentui Brahen kentän laidalle vuonna 1934, on malli esimerkki tästä. Valkoisesta rappauksesta huolimatta jämptisti aukotetussa julkisivussa oli edelleen kaikuja klassismista. Toisaalta voimistelusalisiiven kaarevat porrashuoneet ikkunanauhoineen olivat ehtaa funkista. Rakennus oli valmistuessaan pohjoismaiden suurin kansakoulu, tehokuutta toivat viisi kerrosta ja keskikäytävä, jonka molemmin puolin opetustilat sijoittuivat. Koulun pienoismallia esiteltiin Pariisin maailmannäyttelyssä 1937.

Aloittelevana arkkitehtina makasiinikilpailun Sonckille hävinnyt Taucher sai vielä uransa loppupuolella mahdollisuuden suunnitella uuden tullimakasiinin Katajanokalle. Uusi makasiinirakennus (1937) edusti selkeästi uuden ajan tyyliä. Hennon kaarevaa, Santamäen tummanpunaisista tiilistä muurattua julkisivua määrittivät matalat nauhaikkunarivit ja sisäänpäin pyöristetyt lastauslaiturit. Samaisesta poltetusta tiilestä saivat julkisivunsa myös vesisäiliönä toiminut Alppilan uusi vesilinna (1937) ja Kampin sähköasema (1938), jota Alvar Aalto myöhemmin laajensi.

Taucherin kädenjälki on edelleen vahvasti läsnä Helsingin kaupunkikuvassa. Asuintalojen ja merkittävien julkisten rakennusten lisäksi Taucherin johdolla rakennuskonttori suunnitteli jokaiselle kaupunkilaiselle tuttuja rakennuksia aina ikonisista lippakioskeista Korkeasaaren Leijonalinnaan.

Taucherin piirustukset ovat pääasiassa Helsingin kaupungin arkistoissa. Arkkitehtuurimuseolla on kuitenkin pieni Taucherin kokoelma, joka sisältää varhaisia 10-luvun kilpailuehdotuksia, Cajanuksen kanssa suunniteltuja kohteita ja Heimolan talosta tehdyn pienoismallin, joka on lahjoitus Eduskunnalta.

Kirjoittaja: Teemu Parviainen
Julkaistu: 17.8.2021