Heimo Riihimäki

17.01.1907, Helsinki - 17.11.1962

Heimo Riihimäki oli arkkitehti, taidemaalari ja taidegraafikko, joka loi mittavan uran sekä kuvataiteen että arkkitehtuurin alalla. Hän tuli tunnetuksi jo nuorena arkkitehtiylioppilaana suunnitellessaan uudenaikaisen basaarirakennuksen, Helsingin Lasipalatsin, yhdessä Viljo Revellin ja Niilo Kokon kanssa. Myöhemmin Riihimäki vaikutti mm. modernin funktionalismin leviämiseen maaseudulle toimiessaan Kulutusosuuskuntien keskusliiton (KK) rakennusosaston arkkitehtina.

Heimo Ilmari Riihimäki syntyi Helsingissä junapakkamestarin ja ompelijayrittäjän keskimmäisenä lapsena. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin koelyseosta vuonna 1927 ja ryhtyi opiskelemaan arkkitehtuuria. Hän kirjoittautui vielä samana vuonna Teknilliseen korkeakouluun, missä opiskeli esimerkiksi Jussi Paatelan ja Hilding Ekelundin johdolla. Rakennustaiteellista suunnittelua ja nykyaikaista rakennustaidetta hänelle opetti J.S. Sirén, joka juuri 1930-luvun vaihteessa työsti rakenteilla olevan Eduskuntatalon suunnitelmiaan.

Opiskeluaikanaan Riihimäki toteutti myös opintomatkoja. Hän sai kansainvälistä perspektiiviä suunnitteluunsa Ranskaan ja Saksaan (1931) sekä Ruotsiin (1935) toteuttamillaan matkoilla.

Riihimäki valmistui diplomiarkkitehdiksi Teknillisestä korkeakoulusta vuonna 1937, mutta oli jo tuolloin tunnettu suunnittelija ammattikunnan keskuudessa. Vuonna 1935 valmistuivat hänen Helsingin Etu-Töölöön yhdessä Viljo Revellin kanssa suunnittelemansa sekä yhdessä Erkki Huttusen kanssa suunnittelemansa asuinkerrostalot. Laajempaan tietoisuuteen Riihimäki nousi, kun liiketalo Lasipalatsi valmistui yhdelle Helsingin keskustan keskeisimmistä tonteista vuonna 1936 hänen ollessaan edelleen virallisesti opiskelija.

Lasipalatsi oli alunperin tarkoitettu väliaikaiseksi basaarirakennukseksi. Odottaessaan purkamista, se rapistui vähitellen ja joutui alennustilaan. Rakennus oli kuitenkin lunastanut paikkansa osana keskustan kaupunkikuvaa ja voitti puolelleen lukuisten kaupunkilaisten sympatiat. 1980-luvulla rakennuksesta annettiin suojelupäätös ja se kunnostettiin lähes alkuperäiseen asuunsa. Lasipalatsi on nostettu yhdeksi suomalaisen funktionalismin merkkiteoksiksi. Kohde on tunnustettu arkkitehtonisesti merkittäväksi kansainväliselläkin tasolla (Docomomo).

Arkkitehdiksi valmistuttuaan Riihimäen aktiivinen suunnittelu-ura kesti vain noin kymmenisen vuotta. Tuona aikana hän ehti kuitenkin luoda monipuolisen tuotannon käsittäen sekä asuin- että liikerakennuksia kaupunkeihin ja maaseudulle. Hän alkoi heti valmistuttuaan työskennellä KK:n palveluksessa, jonka liikerakennusten suunnittelijana (1937-1939) hän edisti samalla uudenaikaisen arkkitehtuurityylin leviämistä ympäri maata. Hänen ”osuuskauppafunkiksensa” edusti pitkälle jalostunutta funktionalismia, jossa selkeäpiirteiset ja yhtenäiset alueet yhtyivät puhtaiden muotojen sekä erilaisten julkisivuja rytmittävien aukotusten estetiikkaan. Hänen KK:ssa suunnittelemiensa vaikuttavien, monesti jopa monumentaalisten rakennusten käyttötarkoitus oli arkinen, mutta arkkitehti ei silti koskaan tinkinyt laadusta tai taiteellisesta ilmaisusta suunnittelutyössään. Hän piirsi ainutkertaisia ympäristöön ja käyttötarkoitukseen soveltuvia rakennuksia hyödyntäen arkkitehtuurissaan ajan ihanteita sekä uutuuksia.

KK:ssa työskennellessään Riihimäki laati piirustukset muun muassa Osuusliike Oma-Avun keskusvarastorakennuksille (1938) Joensuuhun, Taka-Lapin Osuusliikkeelle (1939) Salmijärvelle sekä Osuusliike Imatran hotelli-, ravintola- ja liikekeskukselle (1940). Hänen liikerakennusarkkitehtuurinsa oli hänen asuinrakennusarkkitehtuuriaan osin näyttävämpää. Esimerkiksi Oma-Avun Joensuun keskusvaraston molempien pitkien julkisivujen kapeat nauhaikkunarivit korostivat rakennuksen horisontaalilinjaa ja modernia ilmettä entisestään yhdistäen sen kuitenkin samalla osaksi kaupunkikuvaa. Rakennus sijoittui Pielisjoen rannalle siten, että sen vaakasuorat linjat kulkivat joen kanssa samassa suunnassa.

Talvi- ja jatkosota toivat katkon myös Heimo Riihimäen uraan. Sotien välissä vuonna 1940 hänet nimitettiin Kotkan kaupunginarkkitehdiksi ja hän muutti perheineen Kymenlaaksoon. Perhe joutui kuitenkin muuttamaan arkkitehdin uran vuoksi pian uudestaan. Vaikka Riihimäki erosi Kotkan kaupunginarkkitehdin virastaan vasta vuonna 1947, hän toimi vuosina 1942-1944 Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön rakennusasiainosaston Käkisalmen rakennuspiirin arkkitehtina sekä Käkisalmen maalaiskunnan, Tenkalahden ja Hiitolan kunnan asemaseudun suunnitelma-alueen rakennustarkastajana. Vuonna 1943 hän johti jälleenrakennus- ja korjaustöitä Käkisalmessa suunnitellen samalla yksityisarkkitehtina pääasiassa asuinrakennuksia.

Riihimäen kiinnostus kuvataiteen tekemiseen lisääntyi ja hän alkoi maalata akvarelleja. Monista muista tehtävistä huolimatta hän hoiti Kotkan kaupunginarkkitehdin virkansa huolella laatien kaupunkiin mm. useiden pientalojen ja pienkerrostalojen suunnitelmat sekä esimerkiksi Metsolan kaupunginosan asemakaavan ja Kotkan kaupungin vedenpuhdistuslaitoksen suunnitelmat.

Riihimäen asuinarkkitehtuuri oli hänen liike- ja teollisuusrakennusarkkitehtuuriaan pehmeämpää. Monet hänen suunnittelemansa yhden perheen talot edustivat jälkifunktionalismia lähestyen jo jälleenrakennuskauden tyyppitaloille ominaista muotokieltä. Riihimäki suunnitteli pari asuinrakennusta vielä 1950-luvullakin, jolloin hän keskittyi kuitenkin jo pääasiassa virkatehtäviinsä sekä kuvataiteeseensa. Vuonna 1948 hän muutti Turkuun ja aloitti työt Kupittaan Savi Oy:n arkkitehtina sekä taiteellisena johtajana. Samana vuonna hän teki opintomatkan Ruotsiin.

Heimo Riihimäki asui lopun elämäänsä Turussa. Vuonna 1949 hänet nimitettiin kaupungin rakennustarkastajaksi, vuonna 1957 Turun taideyhdistyksen johtokunnan jäseneksi ja vuonna 1959 Turun Taiteilijaseuran puheenjohtajaksi. Lokakuussa 1962 Riihimäki valittiin Turun Kuvataiteilijat Oy:n varapuheenjohtajaksi ja hän kuoli pitkäaikaiseen sairauteen vain muutamaa viikkoa myöhemmin. Hänen kuvataiteestaan on pidetty lukuisia yksityis- ja yhteisnäyttelyitä 1940-luvulta lähtien myös postuumisti. Riihimäki vaikutti arkkitehtuuriin myös monilla kirjoituksillaan ja puheenvuoroillaan.

Arkkitehtuurimuseolla ei ole varsinaista Heimo Riihimäen piirustuskokoelmaa. Museolla on kuitenkin Lasipalatsin liikerakennuksen originaalipiirustuksia sekä joitakin Riihimäen laatimia Kulutusosuuskuntien keskusliiton lahjoituksen mukana tulleita piirustuksia.