Jac. Ahrenberg

30.04.1847, Viipuri - 10.10.1914, Helsinki

Johan Jakob ”Jac.” Ahrenberg kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1866 ja valmistui arkkitehdiksi Tukholman Kuninkaallisesta taideakatemiasta vuonna 1875. Vuodesta 1877 Ahrenberg toimi Yleisten rakennusten ylihallituksen (myöh. Rakennushallitus) palveluksessa aina eläkkeelle siirtymiseensä asti. Hallituksen yliarkkitehdiksi Ahrenberg nimitettiin vuonna 1910. Hän toimi Viipurin ja Oulun lääninarkkitehtina. Hän työskenteli myös taidehistorian ja piirustuksen opettajana Polyteknillisessä opistossa vuosina 1877–1882. Ahrenberg oli laaja-alainen kulttuurielämän vaikuttaja, arkkitehdin työn lisäksi hän teki uraa toimittajana, akvarellimaalari ja kirjailijana.

Nuori ylioppilas Ahrenberg kirjautui Keisarilliseen Aleksanterin yliopistoon vuonna 1866, mutta keskittyi väitetysti lähinnä huvituksiin. Ahrenberg päättikin seurata Ruotsissa opiskelleen ystävänsä arkkitehti Theodor Höijerin (1843–1910) jalanjälkiä. Hän muutti Tukholmaan ja aloitti arkkitehdin opintonsa Kuninkaallisessa taideakatemiassa professori Fredrik Wilhelm Scholanderin johdolla vuonna 1870. Valmistuttuaan Ahrenberg teki kaksivuotisen opintomatkan halki Euroopan – viettäen aikaa Ranskassa, Italiassa, Kreikassa, Turkissa ja Tunisiassa.

Valmistumisensa jälkeen Ahrenbergin oli tarkoitus ryhtyä osakkaaksi Frans Anatolius Sjöströmin (1840–1885) arkkitehtitoimistoon, mutta virka-arkkitehdin uran tuoma taloudellinen vakaus ohjasi hänet Yleisten rakennusten ylihallituksen palvelukseen. Aloittaen ylimääräisenä arkkitehtina yleni hän ensin ylihallituksen kolmanneksi arkkitehdiksi vuonna 1884 ja askel askeleelta, lopulta yliarkkitehdiksi.

Ahrenberg teki uraa virkansa lomassa myös yksityisarkkitehtina. Yksityisarkkitehtina hän suunnitteli uudisrakennuksia kotimaan lisäksi Ruotsiin ja Venäjälle. Arkkitehtuurissaan Ahrenberg ammensi menneiden aikakausien tyylisuunnista ja pitäytyi klassillisessa traditiossa nuorempien arkkitehtisukupolvien propagoidessa uutta kansallisromanttista tyyliä. Hän suunnitteli urallaan erityisesti kouluja ja kirkkoja. Ahrenbergin käsialaa ovat muun muassa Kajaanin kirkko (1897), Helsingin synagoga (1906) ja Tampereen reaalilyseo (1890).

Ahrenbergilla oli lämmin suhde synnyinpaikkaansa Viipuriin, ja hänen vaikutuksensa kaupungin suunnitteluun oli merkittävä. Ahrenberg asui ja työskenteli Viipurissa vuosina 1883–1886, mutta jatkoi rakennusten suunnittelua kaupunkiin vielä tämän jälkeenkin. Vuodesta 1885 hän työskenteli Viipurin lääninarkkitehtina. Hän suunnitteli Viipuriin etenkin monumentaalisia julkisia rakennuksia mutta myös pienehköjä puutaloja.

Ahrenberg oli aikansa tunnetuin restaurointiarkkitehti ja saikin urallaan laadittavakseen useita entisöimissuunnitelmia. Ahrenberg oli mukana lähes kaikissa kotimaisten linnojen restaurointihankkeissa. Hän laati kunnianhimoiset suunnitelmat sekä Viipurin että Turun linnan restauroimiseksi. Näitä suunnitelmia ei kuitenkaan koskaan toteutettu. Vaikka Ahrenbergin restaurointisuunnitelmat pohjasivat rakennusten historiallisten merkitysten palauttamiseen, nähdään hänen suunnitelmissaan 1800-luvulle tyypillisen tyylirestauroinnin piirteitä. Hänen entisöimissuunnitelmissaan näkyi vahvasti kiinnostus renessanssia kohtaan, ja usein juuri tuon aikakauden asuun hän halusi entisöimiskohteensa palauttaa.

Esimerkiksi Olavin linnan restauroinnissa Kuninkaansaliin teetettiin Ahrenbergin suunnitelmien mukaisesti renessanssityylinen sisustus, joka kuitenkin myöhemmin 1970-luvun entisöinnissä häivytettiin historiaa vääristävänä pois. Ahrenberg otti kantaa myös C. L. Engelin suunnitteleman Turun tuomiokirkon tornin muuttamisesta renessanssityyliseksi. Hän uskoi tornin historian ylettyvän 1500-luvulle, vaikka todellisuudessa sen oli suunnittelut C. F. Schröder vasta 1750-luvulla. Restaurointihankkeiden lisäksi Ahrenberg laati laajennus- ja muutostyöt muun muassa Kesärantaan, Snellmanninkadun Postitoimistoon ja Presidentinlinnaan, johon rakennettiin uusi suurempi Valtiosali ja sisäänkäynti halleineen.

Ahrenberg oli innokas frankofiili, mistä johtuu myös hänen ranskalaiseen muotoon lyhennetty nimensä Jac.. Italiaa ja ranskaa puhunut kosmopoliitti kulttuuripersoona oli mukana tuomassa Suomea esiin useissa kansainvälisissä näyttelytoimissa kuten Pariisin maailmannäyttelyssä vuonna 1878 ja Moskovan näyttelyssä 1882. Ahrenberg tuli aikalaisilleen tunnetuksi ennen kaikkea tuotteliaana kirjoittajana, jonka kirjoituksia käännettiin myös suomeksi. Kirjallisella urallaan hän julkaisi taidekritiikkejä sanomalehtiin, yli 20 kirjaa ja kuusiosaisen muistelmateoksen. Ahrenberg oli sangen tunnettu taiteilijapiireissä. Viimeiselle matkalle hänen arkkuaan olivat kantamassa taiteilijat H. Tandefelt ja Ville Vallgren sekä arkkitehdit Allan Schulman, Magnus Schjerfbeck ja E. A. Kranck.

Monipolvisen virkamiesuran takia Ahrenbergin piirustuksia on eri tahojen arkistoissa. Arkkitehtuurimuseolla on suppea kokoelma piirustuksia vuosisadan vaihteesta. Kuriositeettina kokoelmasta löytyvät etevän maalarin akvarellit Parthenonista ja Palermosta.

Kirjoittaja: Teemu Parviainen
Julkaistu: 17.8.2021