Otto Flodin

08.09.1903, Sortavala - 06.11.1969

Otto Fritiof Flodin syntyi Sortavalassa varatuomari Karl Aleksander Flodinin perheeseen. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Sortavalan lyseosta vuonna 1921 ja muutti Helsinkiin opiskelemaan arkkitehtuuria. Flodin valmistui arkkitehdiksi Teknillisestä korkeakoulusta vuonna 1927 ja oli jo tuolloin hankkinut hyvää käytännön työkokemusta maineikkaiden arkkitehtitoimistojen palkollisena.

Opiskeluaikanaan Flodin työskenteli Kaarlo Borgin arkkitehtitoimistossa vuonna 1926 ja professori Armas Lindgrenin toimistossa seuraavana vuonna. Lindgren oli Flodinille tuttu jo Teknillisestä korkeakoulusta, jossa hän toimi tämän läheisenä opettajana. Työnantajan roolissa Lindgren luotti oppilaaseensa niin, että antoi tämän osallistua avustajana mittavaan hankkeeseen, Turun tuomiokirkon restauroinnin suunnitteluun.

Flodinilla oli Lindgrenin lisäksi muita vaikutusvaltaisia opettajia kuten muun muassa Carolus Lindberg ja Harald Andersin. Hän sai arkkitehtuuriinsa vaikutteita myös opintomatkoiltaan 1930- ja 1950-luvuilla. Ensimmäiset matkansa hän teki Valtion ja Kordelinin säätiön apurahojen turvin. Hän matkusti Saksaan ja Italiaan vuonna 1932, Ruotsiin ja Tanskaan vuonna 1950 sekä Englantiin 1953.

Flodin ehti urallaan toimia useaan otteeseen arvovaltaisilla työnantajilla eri tehtävissä. Valmistuttuaan vuonna 1927 hän pääsi töihin Puolustusministeriön tekniselle osastolle ja meni vuonna 1928 vielä pariksi vuodeksi Kaarlo Borgin toimistoon. Tämän jälkeen hän työskenteli arkkitehtina Rakennushallituksessa 1930-1931 ja Puolustusministeriössä 1931-1933 sekä ylimääräisenä arkkitehtina Rakennushallituksessa 1933-1936. Tässä välissä hän meni Helsingin kaupungin kiinteistötoimiston asemakaavaosastolle vuosiksi 1937-1946 ja erikoistui asemakaavoitukseen, josta muodostui yksi hänen uransa merkittävimpiä alueita.

Flodin suunnitteli rakennuksia aktiivisimmin 1930-luvulla, jolloin häntä kiinnostivat muun muassa tyyppitalot. Hän menestyi esimerkiksi Pohjoismaisten Rakennuspäivien yhteydessä järjestetyissä insuliittihuvilakilpailussa, josta voitti ensimmäisen palkinnon vuonna 1932.Verrattuna Flodinin kaavoittamisen parissa tekemään uraan, hänen rakennussuunnitelmansa jäivät kuitenkin toissijaisiksi. Tätä tosiasiaa eivät muuttaneet edes muutamat laajalti tunnetut julkiset rakennukset, joiden suunnittelemisessa hän oli tiiviisti mukana. Flodin oli mukana suunnittelemassa muun muassa Helsingin Lastenlinnaa (1938-1948), joissa hänen työpareinaan toimivat arkkitehdit Olavi Sortta, Kaarlo Borg ja myöhemmin Elsi Borg. Hänen suunnittelemansa on myös Tampereen rautatieasema (1934-1936), jonka suunnitelmat hän laati yhteistyössä arkkitehti Eero Seppälän kanssa.

Otto Flodin vaikutti työpanoksellaan merkittävästi suomalaisen aluesuunnittelun kehittymiseen. Hän aloitti alaa uudistavan työnsä kaavoittamisen parissa jo Helsingin kaupungin kiinteistötoimiston asemakaavaosastolla, mutta tuli tärkeäksi kaupunkisuunnittelun kehittäjäksi varsinkin vuosina 1947-1968 toimiessaan Helsingin Seutukaavaliiton ensimmäisenä johtajana.

Aluesuunnittelu alkoi Suomessa varsinaisesti vasta toisen maailmansodan aikoihin. Alvar Aallon laatima Kokemäenjoen seutukaava (1942) oli ensimmäinen arkkitehdilta tilattu kaavoitustyö, jonka myötä kaavoittaminen keskittyi erityisesti arkkitehtien tehtäväksi. Kuusikymmenluvulle tultaessa asianmukainen aluesuunnittelu oli jo käytäntö, jonka asema oli turvattu säädöksin.

Otto Flodinin toimiessa Seutukaavaliiton johtajana Helsinki oli kasvamassa ja leviämässä nopeasti. Pääkaupunkiseudun kehittäminen nähtiin sodan jälkeen ensiarvoisen tärkeänä tehtävänä ja kaavoittajia työllistivät myös alueella toteutuneet lukuisat kuntaliitokset. Flodinin luotsaaman Seutukaavaliiton tehtävänä oli ensisijaisesti ohjata pääkaupunkiseudun kehittymistä kaupunkimaisempaan suuntaan. Ensimmäinen alustava kaava, niin kutsuttu Ameba-seutukaava, valmistui 1950-luvun lopulla ja se julkaistiin virallisena alustavana kaavana Flodinin jäätyä eläkkeelle vuonna 1968. Helsingin, Helsingin maalaiskunnan (nyk. Vantaa), Espoon, Kauniaisen, Järvenpään, Keravan, Kirkkonummen, Nurmijärven, Tuusulan, Sipoon ja Vihdin käsittävä kaava toimi myöhempien suunnitelmien perustana ja mainitaankin siksi aina yhtenä arkkitehti Flodinin merkittävimmistä töistä.

Otto Flodin oli ensimmäisiä suomalaisia arkkitehteja, jonka ura painottui lähes kokonaan aluesuunnitteluun. Hänen aikanaan yksityisten arkkitehtien ammattikunnan rinnalle muodostui arkkitehdin koulutuksen saaneiden virkamiesten ammattikunta, joka keskittyi kunnalliseen ja valtakunnalliseen viranomaistyöhön. Ajalla rakennussuunnittelu ja aluesuunnittelu eriytyivät omiksi itsenäisiksi arkkitehtuurin alueikseen. Kaavoittamisesta muodostui eri ammattilaisten tekemää yhteistyötä, jossa oli mukana niin arkkitehteja, liikenneinsinöörejä kuin yhteiskuntatieteilijöitäkin. Flodin vaikutti alan kehittymiseen ammattitaidollaan, sillä hän oli paitsi alan uranuurtaja, myös oman aikansa monipuolisimman seutukaavan suunnittelija Suomessa.

Arkkitehtuurimuseolla on kokoelmissaan ainoastaan muutama Otto Flodinin piirustus. Tampereen rautatieaseman piirustuksia tuli museolle Väinö Vähäkallion kokoelman mukana ja Ulkoministeriö lahjoitti vuonna 1998 ruskokopioita Flodinin ehdotuksesta Suomen Moskovan lähetystötalon kilpailuun vuodelta 1935. Ehdotus voitti kilpailussa kolmannen palkinnon.