(Tai betonielementtistandardi). Elementti on tehtaassa valmistettu rakennuksen osa. Vuosina 1968–1970 Suomessa kehitettiin asuinrakentamista varten betonielementtistandardi eli BES-järjestelmä, joka on käytössä edelleen. Tämä tarkoitti sitä, että samaan rakennukseen voitiin hankkia elementtejä useilta toimittajilta, koska kaikkien valmistajien osat sopivat standardin mukaisesti yhteen. Tämä antoi arkkitehdille vaihtelumahdollisuuksia asuntojen pohjaratkaisujen suunnittelussa.

Suomesta alettiin 1950-luvulta alkaen rakentaa pohjoismaista hyvinvointivaltiota. Se tarkoittaa yhteiskuntaa, jossa valtio pyrkii tasaamaan ihmisten välisiä tuloeroja verotuksella ja tarjoamaan jokaiselle kansalaiselle välttämättömän toimeentulon sekä peruspalvelut, joita ovat esimerkiksi terveydenhuolto, koulutus ja oikeus asuntoon.

(Tai järjestelmäajattelu). Yksi järkiperäisen (ks. rationalismi) suunnittelun muoto 1970-luvulla oli hahmottaa suunnittelu yhtenäisenä järjestelmänä aina asemakaavoituksesta rakennusten yksityiskohtiin saakka. Esimerkiksi Oulun yliopisto, Valion Jyväskylän meijeri ja Kouvolan kirkko ovat rakennuksia, joissa rakenneratkaisu, käytetty mittajärjestelmä, huonetilojen jäsentäminen osana kokonaisuutta sekä yksityiskohdat palvelevat yhtenäistä, rationaalista järjestelmää.

(Tai kontaktilähiö). Kompaktikaupunki oli vastaveto väljille ja luonnonläheisyyttä korostaville metsälähiöille, joita rakennettiin Suomeen 1950-luvulta lähtien. Kompaktikaupungissa painottuvat hyvät peruspalvelut ja kaupunkimainen tiiviys, joka edesauttoi asukkaiden sosiaalista kanssakäymistä. 1970-luvulla valmistuneet kompaktilähiöt toteutuivat enemmän tai vähemmän kompaktikaupunki-ideaalien mukaisesti.

Suomessa lähiöt ovat kaupunkien läheisyyteen rakennettuja, usein kerrostalovaltaisia asuinalueita, joiden asukkaat käyttävät kaupunkien palveluita ja usein myös käyvät niissä töissä. Lähiöitä rakennettiin erityisesti 1950–1970-luvuilla helpottamaan kasvavien kaupunkien asuntopulaa.

Moduulit ovat keskenään yhteensopivia rakennuksen osia, jotka noudattavat yhteistä mittajärjestelmää. Tällaisen modulaarisen järjestelmän perusteella rakennus voidaan toteuttaa toistuvilla ja mitoiltaan yhteensopivilla osilla.

Miljööajattelu on 1970-luvulla syntynyt vastareaktio sellaiselle suunnittelulle, joka ei huomioinut rakennuspaikan ominaispiirteitä. Esimerkiksi kompaktikaupungin suunnitteluperiaatteita arvosteltiin voimakkaasti paikallisuuden laiminlyönnistä. Käänteentekevä esimerkki miljööajattelusta oli Katajanokan kärjen kaavasuunnittelukilpailun (1972) voittajaehdotus, joka uudisti aluetta perinteistä korttelimuotoa soveltaen.

1970-luvun kompaktilähiöissä raitit muodostavat alueiden sisäiset pääkulkuväylät, jotka on tarkoitettu pelkästään jalankulkijoille ja kevyelle liikenteelle. Raittien varsille sijoittuvat alueiden palvelut, ja korttelipihojen ohella ne ovat alueiden tärkein sosiaalisten kohtaamisten paikka.

(Tai rationalistinen arkkitehtuuri). Rationalismi arkkitehtuurissa lähtee siitä, että suunnittelu on ensisijaisesti järkiperäistä toimintaa ja se perustuu yleispäteviin lähtökohtiin, kuten mitattavaan dataan tai ennalta määritettyihin loogisiin mittajärjestelmiin (ks. moduuli). Näin suunnitteluongelmiin on löydettävissä yleispäteviä ratkaisuita yksilöllisyyden sijaan.

Ruutukaava tarkoittaa rakennetun ympäristön asemakaavaa, jossa kadut leikkaavat toisensa suorassa kulmassa. Tällaisen alueen kartalla rakennukset ja kadut muodostavat tasaisen ruudukon.

Pohjapiirros on vaakatasoinen leikkauskuva rakennuksesta, kuten talosta. Pohjapiirrosta käytetään apuvälineenä rakentamisessa. Pohjapiirroksen voi kuvata myös valmista rakennusta.​