Monimuotoinen ja kiistanalainen 1970-luku esittäytyy Arkkitehtuurimuseon Betoniunelmia-näyttelyssä

Mielikuvia monimuotoisempi 1970-luku on monin tavoin ajankohtainen: Arkkitehtuurimuseon Betoniunelmia-näyttely luo katseen kiistanalaisen vuosikymmenen arkkitehtuuriin ja ajan ilmiöihin

Arkkitehtuurimuseossa 17.5. avautuva Betoniunelmia – ja muita näkymiä 1970-luvun arkkitehtuuriin kutsuu tutustumaan vuosikymmeneen, joka on mielikuvia monimuotoisempi, paikoin yllättävä ja monin tavoin ajankohtainen.

Arkkitehtuurin 1970-luku mielletään betonielementtien, tasapäisyyden ja tehokkuuden ajaksi. Tuon ajan arkkitehtuuri on ehtinyt peruskorjausikään ja sitä puretaan nyt ennätystahtia. Mainehaitoista kärsivän 1970-luvun arkkitehtuurin merkitys kaipaa kipeästi uudelleenarviointia. Mitkä ovat vuosikymmenen suunnittelutyön vahvuudet ja voisiko niistä jopa ottaa oppia nykyrakentamisessa? Toisaalta 1970-luvulla purettiin kevein perustein kohteita, joita nykyään pidettäisiin jo arvossa. Onko nykyään parempi ymmärrys ja voidaanko vastaavat virheet välttää?

Betoniunelmia avaa kiistanalaisen vuosikymmenen arkkitehtuuria ja ajan ilmiöitä kutsuen elämykselliselle retkelle 1970-luvun Suomeen. Tällä vuosikymmenellä Suomessa unelmoitiin talouskasvusta, hyvinvoinnista ja tasa-arvosta. Uusi yhteiskunnallinen todellisuus heijastui myös rakennettuun ympäristöön. Se edellytti arkkitehdintyön uudelleen määrittelyä demokratian, tutkitun tiedon, yhteisen hyvän ja yleispätevyyden lainalaisuuksien varassa toimivaksi ammattilaisuudeksi.

Näyttely on jaettu neljään osaan, joista jokainen kertoo oman versionsa tapahtumista. Tarina alkaa kotoa. Olohuoneen mustalla nahkasohvalla on helppo kuvitella, miltä uutuuttaan kiiltävä nykyaikainen koti tuntui ensimmäisistä asukkaistaan. Tämä vastarakennettu koti sijaitsi monien muiden uusien kotien tapaan lähiössä. Näyttelyn toinen osa avaa ajan ihanteita sosiaalisesti yhteen tuovasta, lapsille turvallisesta lähiöympäristöstä palveluineen. Kolmas osio kutsuu tarkastelemaan yhteiskuntaa. Kaupungeissa paljon vanhaa sai väistyä suurempien talojen ja tehokkaampien liikenneväylien tieltä. Menetettiinkö purkuvimmassa jotakin ainutlaatuista? Toisaalta vapaa-ajan lisääntymisen ja elintason kasvun myötä uusia korkeatasoisia hotelleja ja muuta palvelurakentamista syntyi kautta maan. Neljäs osa vie kävijän arkkitehdin työhuoneeseen, jossa tasapainoillaan tehokkuusvaatimusten, yhteisen hyvän tavoittelun ja uusien teknologisten mahdollisuuksien ja teoreettisten tuulien ristipaineessa.

Betoniunelmia jatkaa Arkkitehtuurimuseossa menneiden vuosikymmenien arkkitehtuuria käsittelevien näyttelyjen sarjaa, jossa on nyt saavuttu 1970-luvulle asti. Sen ovat kuratoineet Arkkitehtuurimuseon tutkimuspäällikkö Petteri Kummala, näyttelyamanuenssi Jutta Tynkkynen ja Aalto-yliopiston arkkitehtuurin teorian vanhempi lehtori Anni Vartola.

”Vallitseva mielikuva 1970-luvun arkkitehtuurista on valitettavan vähättelevä ja yksipuolinen. Vuosikymmen osoittautuu kuitenkin hämmentävän dynaamiseksi ja moniarvoiseksi kehitysvaiheeksi. Arkkitehtuurimme 1970-luku oli sekä monien, vasta myöhemmin realisoituvien ajatusten koelaboratorio että viimeinen yhteisen hyvän vuosikymmen”, toteaa Anni Vartola.

“1970-luvun rakennetun ympäristön huono maine syntyi jo aikalaiskritiikin myötä, kun arkkitehdit pettyivät etenkin huutavan asuntopulan takia nopeasti toteutettuihin lähiöihin. Kriittinen tulkinta on leimannut koko vuosikymmenen suunnittelutyötä sitkeästi nykypäivään asti. Kun 1970-luvun rakennettua ympäristöä tarkastelee lähemmin ja koko vuosikymmenen perspektiivissä, alkaa paljastua moni-ilmeisyyttä, laadukasta suunnittelua ja kysymyksiä, kuten ekologinen rakentaminen, jotka ovat aivan tätä päivää. 50 vuoden etäisyyden päästä voi myös todeta, että aikakauden lähiöt ansaitsevat kunnianpalautuksen”, toteaa Petteri Kummala.

“Arkkitehtuurimuseo on pyrkinyt Betoniunelmia-näyttelyssä aikaisempaa saavutettavampaan museokokemukseen. Tavoitteena on, että jokainen vieras iästä ja taustasta riippumatta voi löytää näyttelystä itselleen kiinnostavia näkökulmia. Esille nousevat teemat, kuten sosiaalisesti oikeudenmukainen asuntosuunnittelu ja kaikille avointen julkisten tilojen suunnittelu, koskettavat ihmisten arkea ja elämää tänään yhtä lailla kuin viisikymmentä vuotta sitten”, kertoo Jutta Tynkkynen.

Yleisötyö

Betoniunelmia-näyttelyn yleisötyö vie kävelykierroksille 1970-luvun asuinympäristöihin ja kutsuu keskusteluun vuosikymmenen debattien hengessä. Lue lisää näyttelyn ohjelmistosta tästä >>

Kirja: Murrosten vuosikymmen – arki, aatteet ja arkkitehtuuri 1970-luvun Suomessa

Näyttelyn yhteydessä julkaistava kirja antaa vivahteikkaan kokonaiskuvan 1970-luvun rakentamisesta, ympäristön ja alueiden suunnitteluideaaleista sekä ajanjakson henkisestä perinnöstä. Arkkitehtuurimuseon vuosikymmenjulkaisujen sarjaa jatkava artikkelikokoelma on keskustelunavaus 1970-luvun arkkitehtuurin arvoista ja erityispiirteistä. Se herättelee huomaamaan, miten vähän 1970-luvun arkkitehtuuria on Suomessa tutkittu ja kartoitettu. Se nostaa esiin tämän “unohdetun vuosikymmenen” rakennettuun ympäristöön liittyviä merkityksiä ja keskeisiä ilmiöitä. Asiantuntija-artikkelit kirjaan ovat kirjoittaneet: Minna Sarantola-Weiss, Kirsi Saarikangas, Ranja Hautamäki, Julia Donner, Juhana Lahti, Jorma Mukala, Harri Hautajärvi, Essi Lamberg, Maire Mattinen ja Anni Vartola. Teos on toteutettu Rakennustuotteiden Laatu Säätiön tuella.

Pressikuvat

Ilona Hildén, Viestinnän suunnittelija, Arkkitehtuurimuseo
Ilona.Hilden@mfa.fi / +358 45 7731 0468

Lisätiedot

Petteri Kummala, Tutkimuspäällikkö, Arkkitehtuurimuseo
petteri.kummala@mfa.fi / +358 45 7731 0477

Betoniunelmia
ja muita näkymiä 1970-luvun arkkitehtuuriin

Arkkitehtuurimuseossa 17.5.–15.10.2023

Kuva: Volker von Bonin / Helsingin kaupunginmuseo