1970-luku valtaa Arkkitehtuurimuseon

Saako 1970-luvun rakennus sydämesi sykähtämään? Oletko jo tempautunut trendikkään 70-lukulaisen estetiikan vietäväksi, vai muistuttaako vuosikymmen liikaa oman elämäsi ympäristöistä silloin joskus? Arkkitehtuurimuseon ensi kesän päänäyttely avaa kiistanalaisen vuosikymmenen arkkitehtuuria ja ajan ilmiöitä. Näyttely haastaa myös pohtimaan, mikä on 1970-luvun rakennetun ympäristön merkitys 2020-luvulla.   

1970-luku – arkkitehtuurin kiistelty vuosikymmen

Yleinen ennakko-oletus on, että 1970-luvun arkkitehtuuri on rumaa, huonolaatuista, purkukuntoista ja ympäristöä esteettisesti pilaavaa. Historiankirjoituksessa vuosikymmen mielletään tehokkuuden, betonielementtien ja lähiöiden ajaksi. Modernismin voittokulun ja postmodernin murroksen katveessa 1970-luku vaikuttaa hukanneen kompassinsa ja hylänneen henkiseen hyvinvointiin liittyvät tekijät suunnittelun ohjenuorana.  

Lähempi tarkastelu osoittaa 1970-luvun arkkitehtuurin moninaiset ansiot. Suomessa pyrittiin yhteiskunnalliseen tasa-arvoon ja kaikkien kansalaisten demokraattiseen kohteluun. Tämä heijastui myös rakennettuun ympäristöön. Uusi yhteiskunnallinen todellisuus vaati arkkitehtuurin kalibroimista uudelleen demokratian, tutkitun tiedon, yhteisen hyvän ja yleispätevyyden lainalaisuuksien varassa toimivaksi ammattilaisuudeksi. Arkkitehtuurin 1970-luku oli kaikkea muuta kuin arkkitehtonisen merkityksettömyyden vuosikymmen!

1970-luvun arkkitehtuuria esitellään Arkkitehtuurimuseossa 17.5.2023–15.10.2023 

kuva: Oulun yliopisto. Heikki Humberg