Mikä on 1970-luvun arkkitehtuurin merkitys ja arvo rakennetussa ympäristössämme?   

1970-luku valtaa Arkkitehtuurimuseon ensi kesänä! Näyttely, kirja ja monipuolinen yleisötyö avaavat kiistellyn vuosikymmenen arkkitehtuuria uudessa valossa.  

Yleinen ennakko-oletus on, että 1970-luvun arkkitehtuuri on rumaa, huonolaatuista, purkukuntoista ja ympäristöä esteettisesti pilaavaa. Historiankirjoituksessa vuosikymmen mielletään tehokkuuden, betonielementtien ja lähiöiden ajaksi. Modernismin voittokulun ja postmodernin murroksen katveessa 1970-luku vaikuttaa hukanneen kompassinsa ja hylänneen henkiseen hyvinvointiin liittyvät tekijät suunnittelun ohjenuorana.  

Lähempi tarkastelu osoittaa 1970-luvun arkkitehtuurin moninaiset ansiot. Suomessa pyrittiin yhteiskunnalliseen tasa-arvoon ja kaikkien kansalaisten demokraattiseen kohteluun. Tämä heijastui myös rakennettuun ympäristöön. Uusi yhteiskunnallinen todellisuus vaati arkkitehtuurin kalibroimista uudelleen demokratian, tutkitun tiedon, yhteisen hyvän ja yleispätevyyden lainalaisuuksien varassa toimivaksi ammattilaisuudeksi. Arkkitehtuurin 1970-luku oli kaikkea muuta kuin arkkitehtonisen merkityksettömyyden vuosikymmen. 

Arkkitehtuurimuseossa toukokuussa 2023 avautuva näyttely ja sen yhteydessä julkaistava kirja esittelevät kiistanalaisen vuosikymmenen arkkitehtuuria ja ajan ilmiöitä. Samalla kävijää haastetaan pohtimaan, mikä on 1970-luvun rakennetun ympäristön merkitys 2020-luvulla.   

Näyttely jatkaa Arkkitehtuurimuseossa menneiden vuosikymmenien arkkitehtuuria käsittelevien näyttelyjen sarjaa, jossa on nyt saavuttu 1970-luvulle asti.  

kuva: Heikki Humberg