Birger Brunila

04.10.1882, Kotka - 20.01.1979, Helsinki

Birger August Konstantin Brunila kirjoitti ylioppilaaksi 1899 ja valmistui arkkitehdiksi Polyteknillisestä opistosta (nyk. Teknillinen korkeakoulu) 1905. Brunilalla oli yhteinen arkkitehtitoimisto W.G. Palmqvistin kanssa 1905–08. He suunnittelivat lähinnä asuintaloja. Vuodesta 1908 lähtien Brunilalla oli oma toimisto. Hän teki opintomatkoja Tanskaan, Englantiin, Hollantiin, Belgiaan, Ranskaan, Saksaan, Itävaltaan, Unkariin ja Tsekkoslovakiaan. Hän osallistui myös aktiivisesti eri maissa pidettyihin asuntokongresseihin ja näyttelyihin.

Pääasiallisen elämäntyönsä Brunila teki Helsingin kaupungin asemakaava-arkkitehtina. Vuodesta 1912 vuoteen 1917 hän toimi ensimmäisen asemakaava-arkkitehdin, Bertel Jungin apulaisena ja tämän jälkeen 1948 asti hänen seuraajanaan. Kaavoitustyössään Brunila keskittyi lähinnä asunto-ongelmien ratkaisemiseen ja oli erityisesti kiinnostunut englantilaisesta puutarhakaupunki-ideologiasta. Muualle kuin Helsinkiin tehdyistä suunnitelmista mainittakoon Kokkolan, Lohjan, Äänekosken, Lauritsalan (yhdessä Palmqvistin kanssa) sekä Keravan (yhdessä B. Aminoffin ja E. Kaalamon kanssa) asemakaavat.

Brunilan suunnittelemia ovat Enson tehtaat Ensossa (nyk. Venäjällä), selluloosatehdas ja työväenasuintalot Kotkassa, teollisuuslaitokset ja työväenasunnot Äänekoskella sekä Turun Säästöpankin lisärakennus (yhdessä Valter Jungin kanssa).

Brunila kirjoitti artikkeleita ammattilehtiin ja toimi Arkkitehti-lehden päätoimittajana 1912–16 ja avustajana 1921–29. Hänen toimittajakautenaan esiteltiin mm. laajasti Eliel Saarisen kaupunkisuunnitelmia. Vuonna 1945 julkaistiin Brunilan ”Suur-Helsingin asemakaavakysymyksiä”, ja hänen tunnetuin teoksensa ”Arkitekter och annat folk” ilmestyi vuonna 1966.

Birger Brunila oli taitava piirtäjä. Tästä kertoo mm. se, että hän voitti 1903 Polyteknillisen opiston arkkitehtiopiskelijoiden kesken järjestetyn Arkitekten-lehden kansikuvakilpailun. Brunilan kokoelmassa on mainio sarja hänen opiskeluaikaisia tehokkain värein laveerattuja tussipiirustuksiaan. Hänen interiöörikuvansa poikkeavat jugend-kauden tummasta ja raskaasta sisustuksesta suorastaan häikäisevällä valoisuudellaan ja värikkyydellään. Ote Brunilan piirustuksissa on sekä skandinaavisempi että kansainvälisempi kuin vuosisadan alussa yleensä.

Kun Brunila erikoistui asemakaava-arkkitehtuuriin, emme valitettavasti enää tapaakaan tätä loistavaa piirtäjää, sillä tämä arkkitehtuurin alue ei käyttänyt yhtä paljon hyödykseen piirustustaitoa. Tilalle tulivat viivoitin ja julkisivukaaviot, joita yhtenäisen kaupunkikuvan ihanne vaati. Brunila saattoi tosin edelleen tehdä herkkiä ja idyllisiä pikku ”esikaupunkeja”, kuten Torkkelinmäki Helsingin sydämessä.