Teksti: Paula Holmila

Arkkitehtuurimuseo julkaisee Architectan tilaaman artikkelisarjan.

Anu Puustinen mieltää itsensä ennen kaikkea designeriksi

Anu Puustisessa, 47, on tervettä, luontevaa itseluottamusta, jonka täytyy juontaa kasvatukseen. Hän on syntynyt ja käynyt koulunsa Kuusamossa, jossa vanhemmat olivat opettajina. Perheessä oli kaksi tytärtä. Anu Puustisesta tuli arkkitehti, hänen sisarestaan Sari Puustisesta valtiotieteilijä ja tulevaisuuden tutkija.

”Meitä ei kasvatettu mitenkään tytöiksi, päinvastoin, kannustettiin kaikkeen”, hän kiittää vanhempiaan tasapainoisista ja virikkeellisistä kasvuvuosista. Perhe matkusteli paljon lomilla ja käytiin katsomassa arkkitehtuuriakin, joskin virikkeen opiskeluihin TKK:ssa Anu Puustinen sai lumilautailijakavereiltaan, joiden joukossa oli pari arkkitehtuuria opiskelevaa.

Kuusamossa suhde luontoon ja metsiin, siniseksi etäisyydessä muuttuva vaaramaisema, tuli itsestään selväksi.

”Siellä elämä oli hierarkiatonta, tutustui kaikenlaisiin ihmisiin eri yhteiskuntapiireistä, mikä Helsingissä ei välttämättä ole tavallista”, Puustinen huomauttaa. Vielä asuttuaan yli 20 vuotta Helsingissä hän väittää tulevansa etelän kulttuuripiirien ulkopuolelta.

Anu Puustinen / Avanto Arkkitehdit. Kuva: Anni Koponen

Avanto perustettiin vuonna 2004

Anu Puustinen oli lopettelemassa opintojaan, kun hän ja Ville Hara voittivat Vantaan Pyhän Laurin kappelin suunnittelukilpailun vuonna 2003. Ville Hara oli vastavalmistunut. Kilpailun osallistujamäärä oli suuri, ja tulos herätti paljon huomiota. Puustisellekin tuli kiire valmistua, koska muuten olisi tullut hankaluuksia hankkeen eteenpäin viemiselle. Kappeli oli hänen diplomityönsä aihe. Kilpailuvoiton jälkeen Hara ja Puustinen perustivat yhteisen arkkitehtitoimiston Avannon.

Ville Hara ja Puustinen olivat kurssikavereita, mutta tutustuivat paremmin työskennellessään SARC-toimistossa.  He tekivät yön tunteina yhteisen kilpailuehdotuksen kappelin kilpailuun. Yhteistyö on siitä alkaen jatkunut ja jatkuu edelleen.

”Me olemme molemmat vahvoja ja herkkiä ihmisiä, mutta luonteeltamme hieman erilaisia Villen kanssa. Minä olen uppoutuja, minun voi olla vaikeaa lopettaa oikeassa kohdassa, mutta Ville huolehti alussa, että pysyttiin aikatauluissa”, hän luonnehtii.

”Olemme molemmat heittäytyjiä. Se koskee muutakin kuin arkkitehtuuria. Työ on meille elämäntapa, mutta on kummallakin tahollaan irtiottoja. Se koskee muutakin kuin arkkitehtuuria”, hän lisää ja kertoo, ettei tuo töitä kotiin. Koti on Lauttasaaressa, jossa Anu Puustinen asuu kaupallisella alalla olevan avomiehensä, sekä lukiota käyvän sukulaistytön kanssa.

”Avannon alkuvaiheissa hiottiin särmiä, Ville oli nopeampi ja kärsimättömämpi, minä olin hitaampi viilaaja perfektionismiin asti. Molemmat ovat tulleet toisiaan vastaan: minusta on tullut nopeampi ja Ville on oppinut kärsivällisyyttä”, Puustinen summaa. ”Pienet erot ihmisten välillä täydentävät toisiaan. Yksi plus yksi on enemmän kuin kaksi”.

Pyhän Laurin kappeli / Avanto Arkkitehdit. Kuva: Kuvio.

Pyhän Laurin kappelin voitto

Anu Puustisen irtiottoihin kuuluu lumilautailu. Hän on harrastanut sitä 16-vuotiaasta, ja lauta kulkee mukana ulkomaan matkoillakin. Puustinen laskee mieluiten vapaalaskua, puuterilunta tai metsässä. Tänä talvena hän ei tosin ole lautaillut paljonkaan, koska joutui urheiluvamman takia polvileikkaukseen, josta vieläkin toipuu.

Puustisen ja Haran läpimurtotyö, Pyhän Laurin kappeli Vantaalla, herätti valmistuttuaan vuonna 2010 runsaasti huomiota muun muassa onnistuneesta istuttamisesta historialliseen ympäristöön, luontevasta historiallisten aiheiden  kuten kiviaitojen käyttämisestä, toiminnallisuudestaan ja lopulta myös taiteen käytöstä. Taidetta kappeliin hankittiin avoimella taidekilpailulla, jossa taiteilijoille annettiin vapaat kädet.

”Todella hyvin kuvataiteilijat olivat hahmottaneet tilan. Monet olivat tehneet töistään tiloissa pienoismallejakin”, Puustinen kiittää.

Anu Puustinen kertoo, että avoimen taidekilpailun ajatus oli sama kuin yleisissä arkkitehtuurikilpailuissa; antaa mahdollisuus nuorille ja tuntemattomille taiteilijoille. Yllätys oli suuri, kun kirjekuoria avatessa voittajiksi paljastuivatkin kokeneet kuvanveiston konkarit Pertti Kukkonen ja Pekka Jylhä. Kukkosen  teos on paikalla muuratut seinäreliefit kappelisaleissa sekä pimeydessä näkyvät, muureihin kätketyt valoristit. Teos on yksi onnistuneimmista esimerkeistä taiteilijan ja arkkitehtien yhteistyöstä Suomessa (Juha Leiviskän ja Markku Pääkkösen yhteistyön lisäksi).

Jo kilpailuvoitto vuonna 2003 nähtiin valopilkkuna, yhtenä käännekohtana pitkästä lamasta selviytymisessä Kiasman ja Sevillan maailmannäyttelyn paviljongin jälkeen.

Puustinen kertoo, että monet vanhemmat arkkitehdit kannustivat ja auttoivat häntä uran alussa, muun muassa SARC:in Antti-Matti Siikala ja Jan Söderlund sekä Kari Järvinen.

Pyhän Laurin kappeli / Avanto Arkkitehdit. Kuva: Tuomas Uusheimo.

Yleiset arkkitehtuurikilpailut ovat tasa-arvoisia

”En muista opinnoissani tai työssänikään kokeneeni kollegojen keskuudessa mitään sukupuoleen liittyvää määrittelyä saati syrjintää”, hän vakuuttaa.

Joskus uran alussa työmailla saattoi tapahtua väärinkäsityksiä, mutta niistäkin selvittiin nopeasti. Usein tilanne on naurattanyt lopulta molempia osapuolia. Kuten Rautatalossa, kun häntä ensin luultiin Pizza Hutin lähetiksi. Anu Puustinen toteaa, että työmailla on vain osattava kuunnella ja perustella ratkaisujaan, että paras mahdollinen ratkaisu löytyy ja päästään eteenpäin. Olen kuullut Anu Puustisen perusteluja vuosien varrella, ja hän osaa sanallistaa intentioita harvinaisen vakuuttavasti.

”Arkkitehtuurissa, jos katsotaan yrittäjälähtöisestä, suppeasta näkökulmasta, kilpaillaan yleisessä sarjassa, ei ole naisten ja miesten sarjoja, eikä myöskään ikärajoja. Kilpailujärjestelmämme mahdollistaa sen”, Puustinen sanoo.

Kilpailuthan tehdään nimimerkillä ja tekijät paljastuvat vasta, kun voittajista on päätetty, ja kirjekuoret avataan.

”Minä koen itseni ammatillisesti nimenomaan designeriksi, suunnittelijaksi”, hän määrittelee omaa suuntautumistaan arkkitehtinä. Designerin työhön voivat kuulua rakennussuunnittelun lisäksi niin kaupunkisuunnittelutyöt kuin pienemmätkin tuotesuunnitteluhankkeet, kuten puutarhatuotteiden suunnittelu aikoinaan Kekkilälle. Avannon viimeisin valmistunut työ on Finnish Design shopin pääkonttori ja logistiikkakeskus Turkuun (Linkki avautuu uudessa ikkunassa).

”Ja minä olen myös hyvin kilpailuhenkinen. Sellaisesta kaikki eivät pidä. Laitan itseni likoon ja katson mihin se riittää”, Puustinen naureskelee. Puustinen on uran alusta asti halunnut yrittäjäksi ja vastuurooleihin. Puustinen kertoo, etteivät hän ja Hara halua isoa toimistoa, koska pyrkivät ”pitämään toimiston ketteränä ja suunnittelupalveluiden laadun mahdollisimman korkeana. Pienempi toimisto on joustavampi. Voimme valikoida töitä, jotka haluamme tehdä ja joihin löytyy yhteinen arvopohja tilaajan kanssa”, hän lisää.

Työntekijät palkataan projektien mukaan. Tällä hetkellä Avanto on viisihenkinen. Kymmenen olisi heidän maksiminsa. Kyselijöitä, varsinkin ulkomailta, on paljon.

Finnish Design Shop / Avanto Arkkitehdit. Kuva: Kuvio.

Saunakin voi olla sakraali tila

Puustisen ja Haran tunnetuin työ lienee Hernesaaren rannan Löyly saunoineen, ravintoloineen ja näköalakattoineen. Se on herättänyt myös  kansainvälistä huomiota ja antanut aikaisemmin melko autiolle rannalle avomeren äärellä aivan uuden elämän. Löyly on tavallaan uuden puurakentamisaallon esimerkkirakennus, joka näytti, mihin kaikkeen puu taipuu. Jotkut pitävät sitä wow-arkkitehtuurina, mutta se on täysin rationaalinen ja paikkaan harkittu eikä missään nimessä ympäristön kustannuksella huomiota hakeva. Wow-arkkitehtuuri tosin on hyvin epämääräinen käsite, ja tuskin Avantoa voidaan omia sen edustajaksi.

Puustinen sanoo, että sakraali tila kiinnostaa häntä, ja saunakin voi olla sakraali tila, hiljentymisen ja voimaantumisen paikka henkistä ja fyysistä puhdistautumista varten.

Löyly / Avanto Arkkitehdit. Kuva: Kuvio.
Löyly / Avanto Arkkitehdit. Kuva: Kuvio.

Tällä hetkellä Taivallahden kylpylähotelli työllistää Avantoa. Puustinen sanoo kylpylän paikasta, että se on nykyään lähinnä varikkoa ja joutomaata, joten uusi kylpylähotelli voi osaltaan vilkastuttaa rannan käyttöä. Kaupunki rakentaa puiston ja rantaraitin kylpylähotellin ympärille. Ranta aktivoituu uuden rantaraitin myötä.  Kylpylähotellista tulee matala, pääosin puurakenteinen 2-3 kerroksinen rakennus, jossa on kylpylän lisäksi mm. majoitusta, ravintola-, olohuone- ja kuntosalitiloja. Tilaaja on saksalainen hotelliketju Soulmade.

Kylpylän suunnittelusta järjestettiin vuonna 2019 kutsukilpailu, jonka Avanto voitti. Rakentamisen on tarkoitus alkaa keväällä 2023.

Taivallahden kylpylahotelli Soulmade / Avanto Arkkitehdit. Kuva: Avanto Arkkitehdit.
Taivallahden kylpylahotelli Soulmade / Avanto Arkkitehdit. Kuva: Avanto Arkkitehdit.

Toteutuneet unelmat

Pari työhön liittyvää unelmaa on kummallisesti toteutunut. Toinen unelma on ollut saada tehdä sakraalirakennuksia, toinen on ollut saunakulttuurin kehittäminen ja tuominen osaksi elävää kaupunkikulttuuria”, kertoo Anu Puustinen.

”Luonnossa oleminen voimaannuttaa ihmistä. Haluaisimme arkkitehtuurillamme olevan samankaltaisia vaikutuksia. Paikasta täytyy jäädä muistijälki. Sen pitää vaikuttaa jotenkin tunnetasolla. Muuten olemme epäonnistuneet”, hän arvioi.

”On ratkaisevaa löytää asiakkaat, joiden kanssa jaamme yhteisen arvopohjan, tai että sellaiset asiakkaat löytävät meidät. Siitä on hyvä lähteä. Hankkeet on asiakkaiden hankkeita ja pitää ymmärtää asiakkaan tarpeet ja huolehtia, että ne täyttyvät. Mutta samalla täytyy saada mukaan lisäarvo, jota asiakas ei osaa edes odottaa”, Puustinen määrittelee.

Tavoitteet keskustellaan asiakkaan kanssa läpi tarkkaan.

”Samalla pitää nähdä isompi kuva, mitä uusi rakennus tarkoittaa juuri sille paikalle ja sen käyttäjille ja miten se parantaa elämänlaatua ja rakennuksen paikkaa. Paikka tehdään ihmisille”, Puustinen lisää.

Elinkaaren pitkä pituus, mahdollisimman vähäinen ympäristön kuormitus ja korjattavuus ovat Avannon yleisiä tavoitteita.

”Pyrimme uniikkeihin, paikkalähtöisiin ratkaisuihin. Lähestymme tehtäviä analyyttisesti ja yritämme ajatella tehtävää monesta eri tulokulmasta. Haemme optimaalista ratkaisua. Kompromissien tekeminen saattaa tuntua joskus vaikealta, vaikka hankkeiden erilaisten osapuolten intressien yhteensovittaminen kuuluu olennaisena osana arkkitehdin työhön”, Puustinen kuvaa tavoitteita.

Fenomenologinen lähestymistapa tuli opiskeluaikoina tutuksi Juhani Pallasmaan opetuksesta. Siihen kuuluu eläytyminen käyttäjän asemaan ja tilanteen hahmottaminen moniaistillisesti: mietitään tuoksuja, tuntemuksia, jopa äänimaailmaa.

Käytännön työssä Hara ja Puustinen ovat Avannon isommissa hankkeissa vuorotellen toinen pääsuunnittelijan vastuussa, toinen rakennussuunnittelijana.

”Alkuvaihe ja keskeiset suunnitteluratkaisut ideoidaan yhdessä koko hankkeen ajan”, Puustinen kuvaa.

Matchbox Houses / Avanto Arkkitehdit. Kuva: Arsi Ikaheimonen.
House J. / Avanto Arkkitehdit. Kuva: Kuvio.

Työura tiiviisti

Lue CV (linkki avautuu uuteen välilehteen)


 

Kuukauden Architecta

Architecta ry on 80-vuosijuhlansa kunniaksi tilannut 35 vuotta arkkitehtuuria eri medioissa käsitelleeltä, nykyisin Helsingin Sanomien
vakituisena arkkitehtuuriavustajana toimineelta Paula Holmilalta haastattelusarjan naisista suunnittelijoina. Naisarkkitehtien toiminta eri ammattialoilla on monipuolistunut vuosikymmenten kuluessa: arkkitehdit toimivat niin suunnittelijoina, opetustyössä, tutkijoina, rakennuttajina, konsultointi- ja asiantuntijatehtävissä, myös erilaisissa kansainvälisissä hankkeissa ja tehtävissä.

Arkkitehtuurimuseo julkaisee Architectan tilaaman sarjan. Tämä artikkeli on toteutettu Betonipallas Oy:n tuella.

Kuukauden Architecta