Artikkelisarja esittelee suomalaisia naisarkkitehteja Architectan 80-vuotisjuhlavuoden kunniaksi. Naisarkkitehtien toiminta eri ammattialoilla on monipuolistunut vuosikymmenten kuluessa: arkkitehdit toimivat suunnittelijoina, opetustyössä, tutkijoina, rakennuttajina, konsultointi- ja asiantuntijatehtävissä, myös erilaisissa kansainvälisissä hankkeissa ja tehtävissä.

Architecta

Architecta perustettiin vaikeina aikoina sotavuonna 1942. Tavoitteiksi asetettiin tuolloin naisarkkitehtien kokoaminen, ammatillinen tukeminen ja kehittäminen, jäsenten etujen valvominen ja virkistäminen sekä kerhon tulojen, menojen ja omaisuuden hoito. Keskeiset tavoitteet ovat edelleen samat: jäsenten yhteen kokoaminen ja virkistäminen, ammatillinen kehittäminen ja naisarkkitehtien koti- ja ulkomaisen yhteistoiminnan edistäminen.

Architectan perustamisen aikaan oli kulunut yli 50 vuotta siitä, kun Signe Hornborg oli valmistunut 1890 ensimmäisenä naisarkkitehtina Euroopassa, ilmeisesti jopa koko maailmassa. Ennen Architectaa ”arkkitehtitytöillä” oli jo vuosina 1919–1924 oma kerho, Tumstokki. Arkkitehtuurin liitetyn maskuliinisen ammatti-identiteetin sijasta naisia yhdisti taiteellisuus.

Alkuaikoina naisarkkitehdit työskentelivät usein avustavissa tehtävissä toisten toimistoissa vailla suurempia etenemismahdollisuuksia. Useita naisarkkitehteja jo 1920-luvulta lähtien työskenteli esimerkiksi Puolustusministeriössä, mutta he eivät saaneet vakinaisia virkoja ja palkka oli pienempi kuin miehillä. Siitä huolimatta heidän työpanoksensa ministeriössä oli huomattava. Erikoista kyllä, kasarmirakennusten suunnittelua ei pidetty sopimattomana naisille. Miesarkkitehdit taas hakeutuivat parempipalkkaisiin töihin yksityisiin toimistoihin.

Rakentajien epäuskoinen suhtautuminen naiseen arkkitehtina ja perheen perustaminen saivat monet lopettamaan uransa. Naiset ovat osallistuneet arkkitehtuurikilpailuihin harvoin ja heiltä ovat puuttuneet toimeksiantoja tarjoavat ”hyvä veli”-verkostot. Naisille tarjoutuvia työtehtäviä kuten asuntojen, päiväkotien ja koulujen suunnittelua ei arvostettu ja niitä julkaistiin aikanaan vähän. Jotkut tekivät uraauurtavaa työtä suunnittelemalla eri järjestöille pientalojen ja keittiöiden tyyppipiirustuksia. Jotkut taas kouluttautuivat kuvaamataidon opettajiksi, suunnittelivat sisustuksia ja taide-esineitä, muutamilla oli sisustus- tai muotiliike.

Kun miesarkkitehdit sodan jälkeen palasivat rintamalta, naisille ei riittänyt töitä. Jopa kolmannes naisarkkitehdeista muutti töihin Ruotsiin, osa oli lähtenyt lapsineen jo sodan aikana. Monet työskentelivät suunnittelijoina vuokra- ja asuntotuotantojärjestöissä, jossa he saivat vaativia tehtäviä ja oppivat uutta, mistä Suomessa oli sodan takia jääty paitsi.

Architecta on ollut arkkitehtinaisille tärkeä sekä ammatillisesti että sosiaalisesti. Yhdistys järjesti luentoja, kursseja ja tutustumisia tuotantolaitoksiin ja uusiin rakennuksiin. Tästä alkoivat Architectan kuuluisat ekskursiot. Kun ammatin ja perheen yhdistäminen oli vaikeaa, architectat tukivat toisiaan.

Architecta ry on tilannut 35 vuotta arkkitehtuuria eri medioissa käsitelleeltä, nykyisin Helsingin Sanomien vakituisena arkkitehtuuriavustajana toimineelta Paula Holmilalta haastattelusarjan naisista suunnittelijoina. Artikkelisarjaa ovat tukemassa mm. Arkkitehtuurimuseo, Rakennusteollisuus ja Betoni.

Pirkko-Liisa Schulman

”Synagogan korjauksessa valitsin restaurointilinjan. Kuten tunnettua, siinä onkin pähkinää purtavaksi, että saa nykyaikaisen tekniikan piiloon. Paras palaute oli, kun joku totesi vierailtuaan korjatussa synagogassa, että eihän täällä ole mikään muuttunut”

Pirkko-Liisa Schulmanin  työura ja koulutus on arkkitehtien tavallisesta polusta poikkeava. Hän on liikkunut taiteen ja arkkitehtuurin, kirjoittamisen, tutkimuksen ja opettamisen sekä lavastuksen ja sisustusarkkitehtuurin, suunnittelun ja rakennussuojelun välissä.

Lue artikkeli

Saija Hollmén

”Tekijä on epärelevantti, hyvä sunnitelma suunnilleen kasvaa maasta, tekijyydellä ei ole merkitystä. Suunnittelijuus pitäisi osata määritellä uudestaan toisin kuin oman egon kautta.”

Aalto-yliopiston työelämäprofessori ja varadekaani, arkkitehti Saija Hollmén on niitä naisia, jotka ovat alusta pitäen olleet luomassa itselleen traditionaalisesta arkkitehdin urasta poikkeavaa työnkuvaa.

Lue artikkeli

Kaarin Taipale

”Arkkitehdit suunnittelevat, valmistelevat, osallistuvat keskusteluun ja argumentoivat, mutta viime kädessä poliitikot tekevät myös kaupunkiympäristöä koskevat ratkaisevat päätökset.”

Politiikassa jo 20 vuotta vaikuttanut arkkitehti Kaarin Taipale kertoo tuntevansa itsensä identiteetiltään nyt enemmän kaupunkitutkijaksi ja -poliitikoksi kuin arkkitehdiksi.

Lue artikkeli

Anu Puustinen

”Pyrimme uniikkeihin, paikkalähtöisiin ratkaisuihin. Lähestymme tehtäviä analyyttisesti ja yritämme ajatella tehtävää monesta eri tulokulmasta. Haemme optimaalista ratkaisua. Kompromissien tekeminen saattaa tuntua joskus vaikealta, vaikka hankkeiden erilaisten osapuolten intressien yhteensovittaminen kuuluu olennaisena osana arkkitehdin työhön.”

Arkkitehti Anu Puustinen Avanto Arkkitehdeista mieltää itsensä ennen kaikkea designeriksi, suunnittelijaksi.

Lue artikkeli

Iida Kalakoski

”Pitkään kuvittelin olevani ajatuksineni marginaalissa. Viimeisinä vuosina olen tajunnut, että opiskelijat haluavat kuulla aiheesta. Nyt olen huomannut, että suojelu, korjaaminen ja kestävyyskysymykset ovat tärkeimpiä näkökulmia, vaikkei niitä ratkaistakaan vain arkkitehtien voimin. Ja pitää hyväksyä se, että meidän panoksemme voi olla mahdollisimman vähän tekemistä, mahdollisimman vähäinen muutos.”

Tutkija ja yliopisto-opettaja Iida Kalakosken mielestä tarvitaan asennemuutosta, moniammatillista yhteistyötä ja lisää tutkimusta kulttuuriperinnön säilyttämiseksi.

Lue artikkeli

Pia Ilonen

”Arkkitehdin ammatti on kiinnostanut minua aina. Mutta normien ja vallitsevien käytäntöjen kyseenalaistaminen – tähän kiteytyy kaikki, mitä olen Kaapelitehtaasta lähtien tavoitellut. Taidan olla maailmanparantaja luonteeltani.”

Arkkitehti Pia Ilonen kutsuu Kaapelitehtaan pelastamista toiseksi yliopistokseen. Nyt hänen toimistonsa ILO-arkkitehdit on palannut Kaapelitehtaalle, mikä on Iloselle kuin kotiinpaluu.

Lue artikkeli

Sari Nieminen

”Tietokoneavusteinen suunnittelu on paradoksaalisesti johtanut työmäärän 100-kertaistumiseen arkkitehtuurikilpailuissa, eikä kaikilla ole enää varaa osallistua niihin.”

Arkkitehtuurikilpailujen arvostelulautakunnissa vaikuttanut taiteilijaprofessori, arkkitehti Sari Nieminen toivoo tasa-arvoa eri kokoisten toimistojen välille. ”Jos hienosta ja kalliista esitystavasta tulee kilpailussa pärjäämisen ehto, mennään vikaan.”

Lue artikkeli

Helena Teräväinen

”Kulttuuriin kuuluu, että käytämme kieltä ja yritämme tulla ymmärretyiksi. Tilalliset kokemukset ja tunnelmat ovat tietenkin merkityksellisiä, mutta kommunikaatio on yksi kulttuurin tukijalka ja välttämätön myös kulttuuriympäristön syntymiselle.”

TkT Helena Teräväinen painottaa vuorovaikutuksen merkitystä suunnittelijan työssä.

Lue artikkeli