Kuukauden Architecta: Marina Basdekis
Teksti: Paula Holmila
Kuvat: Marina Basdekis ja Anni Koponen
Arkkitehtuurimuseo julkaisee Architectan tilaaman artikkelisarjan. Siirry lukemaan sarjan artikkeleita
Marina Basdekisin mielestä tasa-arvon puolesta on vielä paljon tekemistä täälläkin
Marina Basdekis, 41, on syyskuussa siirtynyt yksityisestä arkkitehtitoimistosta julkiselle puolelle Helsingin kaupungin palvelukseen. Hän on uudesta työstään innostunut.
”Julkisen organisaation vahvuus on tietynlainen hyvä hitaus, demokratia. Asiat arvioidaan monen sihdin lävitse. Kun lopulta päästään toimintaan, se on harkittua, demokraattisempaa ja kestävällä pohjalla. Tämä vaatii kärsivällisyyttä ja epävarmuuden sietoa,” hän kuvaa.
”Vaikka tulisi virhekin, se on kollektiivinen, ja siitä voi oppia. Se, että me kannamme vastuun, on oikeus,” hän lisää ja uskoo, että julkisessa organisaatiossa demokratia myös toimii parhaiten.
”Siinä joutuu pistämään itsensä likoon,” Basdekis lisää.
Hän ei toimi kaavoituksessa, vaan sosiaali- ja terveyspuolen rakentamisen suunnittelussa.
Sote-uudistuksen jälkeen sote-alalla onkin käynnissä myllerrys, ja pyrkimys keskittää palveluja yhä suurempiin yksiköihin aiheuttanee jatkuvia ristiriitoja pääkaupungissakin. Mutta näihin en kysy Basdekisin kantaa vielä, koska hän on ollut uudessa tehtävässään vasta muutaman kuukauden.
”Tietoa täytyy käyttää hyvin”
Basdekis tuntuu arvostavan koulutusta.
”Jos ihmisellä on tietoa, sitä pitää käyttää hyvin ja harkiten. Yliopiston käyneiltä voi vaatia enemmän,” hän arvioi.
Basdekis kävi peruskoulunsa ja lukion Suomessa, mutta opiskeli arkkitehti-insinööriksi Kreikassa. Hänen isänsä on kreikkalainen, äiti suomalainen, ja hän puhuu sujuvasti molempia kieliä.
Perhe asettui Suomeen, kun Basdekis oli viisivuotias. Basdekis on syntynyt Tukholmassa, jossa molemmat vanhemmat työskentelivät ja isä oppi sujuvan ruotsin kielen.
”Vanhemmat pohtivat tosi pitkään, kumpaan maahan, Suomeen vai Kreikkaan, asettua minun ja kaksi vuotta vanhemman sisareni kouluun menon lähestyessä. Hassua kyllä, isä halusi Suomeen kaikesta kylmyydestä ja pimeydestä huolimatta. Äiti olisi halunnut jäädä Kreikkaan,” Basdekis kertoo.
Ehkä isä arveli tyttärien saavan paremman koulutuksen Suomessa?
”Luulen, että isä näki myös, mihin suuntaan Kreikka oli menossa”, Basdekis arvelee.
Hänestä ei tullutkaan huilistia
Basdekis kävi ensiksi koulua Meilahden ala-asteella, sitten Kruununhaassa musiikkilinjalla, Sibelius-lukiossa, Torkkelin kuvataidelukiossa, mutta lopulta hän suoritti ylioppilastutkinnon Töölön yhteiskoulun iltalukiossa. Hän oli kesken lukion puoli vuotta opiskelemassa musiikkia ja tanssia Ateenassa.
Koko kouluaikansa hän kuvitteli päätyvänsä muusikoksi. Hänen soittimensa oli huilu.
Etsintä jatkui ylioppilaaksi tulon jälkeen muutaman vuoden, kunnes hän päätyi Ateenaan opiskelemaan arkkitehtuuria.
”Halusin alalle, jossa tiede ja taide yhdistyvät,” hän perustelee.
Onko huilun soitto jäänyt kokonaan?
”Olin jonkin aikaa yliopistolla big bandissä, mutta kyllä se on nyttemmin jäänyt,” hän tunnustaa.
Arkkitehti-insinööriksi Ateenassa
Miten arkkitehtuurin opinnot Kreikassa poikkeavat suomalaisesta?
”Opintojen kesto on suunnilleen sama viisi vuotta. Opetus ei ole niin suunnitteluun painottunutta kuin Suomessa. Se on jotakin ranskalaisen ja saksalaisen opetusohjelman väliltä. Ranskalaisesta mallista tulee humanistinen maailmankatsomus, teoria ja historian opetus, hän kertoo.
Saksan mallista taas tulee tekninen painotus.
”Demokraattiset arvot ja sosiaalinen herkkyys juontuvat vuoden 1973 tapahtumiin, joiden seurauksena yliopistomme on edelleen demokratian ja fasismin vastaisen aatteen symboli,” hän muistelee.
Vuonna 1973 Kreikassa järjestettiin kansanäänestys monarkian lopettamisesta, jota kannatti n. 78 prosenttia äänestäneistä.
”Yliopistomme alueelle kerääntyi opiskelijoita vastustamaan sotilasjunttaa (linkki avautuu uuteen välilehteen) ja vaativat: vapautta, demokratiaa, itsenäisyyttä, koulutusta ja sosiaalista edistystä. Tästä seurasi verilöyly ja sotilasjuntan lopun alku. Tästä syystä Ateenan teknillinen korkeakoulu on sotilasjuntan kukistumisen, fasismin vastarinnan, demokratian ja valistuksen symboli”, Basdekis kertoo.
”Opinnot ovat laajat ja arvolatautuneet. Suunnittelun lisäksi on paljon muutakin tietoa opetusohjelmassa. Tämä tekee opinnoista vaativia, mutta ne myös avartavat ajattelua. Meillä oli valtavat määrät luettavaa ja saimme paljon hyödyllistä yleissivistävää tietoa. Meistä tuli arkkitehti-insinöörejä,” Basdekis lisää.
Koulu on perustettu jo vuonna 1837. Yliopisto sijaitsee aivan Ateenan keskustassa, ja siellä on 10 000 opiskelijaa. Basdekis arvostaa valtavaa tietomäärää, jota heihin kaadettiin opiskelun aikana ja luonnehtii yliopiston ilmapiiriä intellektuaaliseksi.
”Ilmapiiri oli sivistävä ja humanistinen. Koen, että se muutti minua ihmisenä,” hän arvioi. ”Olen saanut tosi teoreettisen opetuksen, paljon arkkitehtuurin historiaa ja ajattelua. Suomessa on painotettu enemmän suunnittelua jo alusta pitäen, ja teoria jää ehkä vähemmälle”, Basdekis kertoo, kun pyydän vertailemaan.
Ympäröivän antiikin takia arkkitehtuuri oli kuitenkin tekniikan opetusta painottuneempaa Ateenassa.
Käsillä luonnostelu on välttämätöntä
Basdekis kertoo miettineensä koulutuksen eroja paljon ja pitää pohdintaa mielenkiintoisena.
”Johtuneeko näistä eroista, että koen ajatusmaailmaltani ja maailmankatsomuksellisesti vanhemman suomalaisen arkkitehtikunnan itselleni arvoiltaan läheisemmäksi kuin nuoremmat”, hän pohtii.
Käsillä tekeminen on hänelle edelleen tärkeää. Hän luonnostelee mieluimmin käsin ja nauttii pienoismallien tekemisestä. Tietenkin hän on joutunut opettelemaan tietokoneavusteisen suunnittelun, mutta käsin piirtämisestä ja luonnostelusta tuskin voi luopua koskaan.
”Kun skissailee, se ei ole eksaktia, vaan antaa jouston varaa. Vaihtoehtoja on ääretön määrä, kun taas 3D-softat saattavat rajoittaa ajattelua varsinkin luonnosteluvaiheessa”, hän perustelee.
”Luonnostelu on kuin sikiövaihe – siinä pitäisi voida pysyä pidempään ennen tietokonetyöskentelyyn siirtymistä”, hän vertaa.
Yksi murroskohta suomalaisen arkkitehtikunnan koulutuksessa ja ammattikuvan muotoutumisessa oli 90-luvun alun lama. Sen jälkeen arkkitehtien oli pakko omaksua enemmän liiketaloudellista ajattelua toimintaansa. Sitä edeltäneet arkkitehtipolvet olivat saaneet tehdä töitä täystyöllisyyden oloissa, ja taksat takasivat turvallisen toimeentulon.
Laman ja taksojen poiston jälkeen alkoi kova kilpailu töistä. Murros oli merkinnyt myös osittain väkivaltaista sukupolvenvaihdosta alalla: osa toimistoista lopetti kokonaan, arkkitehtien työttömyys oli järkyttävän suurta ja osa pelastautui ulkomaille. Nyt on taas täystyöllisyys, ja laman aiheuttama murros on jo pitkälti unohtunut.
”Lopulta keskustelu on ainoa työkalu saada asioita eteenpäin”
”Me olimme Ateenassa keskellä Exarcheiaa, joka on radikaalin poliittisen aktivismin ja edistyksellisen ajattelun kaupunginosa. Käynnissä oli jatkuva kamppailu ja dialogi erilaisten maailmankatsomusten ja poliittisten ryhmittymien välillä,” Basdekis muistelee.
”Anarkistit saattoivat estää pääsyn yliopistolle. Kaipasin poliisia, kunnes tajusin, että demokratiassa asiat hoidetaan keskustelemalla. Tämä kokemus pehmensi ja tulin sallivammaksi. Lopulta dialogi on ainoa työkalu saada asioita eteenpäin,” Basdekis arvioi.
Euroopan arkkitehtien koulutuksen historiassa on eri painotuksia: osa korkeakouluopetuksesta oli insinöörien ja tekniikan opiskelun yhteydessä, joissakin maissa kuten esimerkiksi Tanskassa arkkitehtien koulutus on kuvataidekoulutuksen yhteydessä. Olen joskus leikitellyt ajatuksella, onko yhteys taideyliopistoon vaikuttanut tanskalaiseen arkkitehtuuriin ja tullut tulokseen, että on. Aalto-yliopistossa on sekä tekniikan, talouden että taiteiden opiskelua, ja tällä on toivottu olevan synergia-seurauksia ainakin joskus tulevaisuudessa.
Tekniikka, tiede, taide
Marina Basdekis valmistui Ateenassa arkkitehti-insinööriksi vuonna 2016 ja hänen ensimmäinen työnsä Suomessa olikin tekniikkapainotteinen. Hän oli Kalliorakennus Yhtiöt Oy:n laatu- ja työmaainsinööri.
Sekä Saksassa että Kreikassa suunnittelijan pätevyys pitää hankkia erikseen tutkinnon suorittamisen jälkeen. Basdekis sai sen helposti diplomityönsä takia. Sen aihe oli Kulttuuritilojen verkosto Ano Patisian kaupunginosassa Ateenassa. Alueella asuu paljon maahanmuuttajia ja köyhiä ihmisiä.
”Siellä on niukasti turvallista julkista tilaa. Kulttuurikeskittymä ja toiminnallinen puistoalue olisi kaupunginosalle tärkeä kohennus, Basdekis kertoo.
Hän pohti julkisen ja yksityisen tilan suhdetta, ja mukana oli myös aineksia maisema-arkkitehtuurista. Hän kertoo tehneensä diplomityötä maanisesti, mutta oppi paljon.
”Investoin diplomityöhön ja opintoihin koko minäni. Siinä tuli nöyrä suhde suunnitteluun ja tiedosti, että se on ennen kaikkea palvelua”, hän naurahtaa.
Kriisivuosina palasin Kreikasta usein itkien
Oliko Basdekis yhteydessä opiskelukavereihinsa ja entisiin opettajiin Kreikan talouskurin vuosien aikana?
”Kyllä, se oli järkyttävää aikaa. Jotkut opettajat menettivät asuntonsa, koko omaisuutensa. Heidän oli keksittävä uusia tapoja hankkia toimeentulonsa, mutta he tekivät sen arvokkaasti, rahan puute ei poistanut ylpeyttä. Yhdellekin huippuintellektuellille ystävät joutuivat viemään ruokaa”, hän muistelee.
”Suurin osa opiskelukavereistani on muuttanut ulkomaille, kaikki joilla oli kykyjä ja rahaa, Kun oli se kriisi, tulin Kreikasta itkien pois,” hän kertoo.
Suomessa ensimmäisessä työpaikassaan Basdekis totesi, että hän on liian taiteellinen insinööritöihin. Hän päätti hakeutua suunnitteluun ja pääsi Hannu Kiiskilän sekä Matti ja Esko Rautiolan perustamaan Arkkitehtitoimisto Arrakiin.
”Se oli ihanaa aikaa – ja myös jatkuvaa uuden oppimista”, hän kiittää.
”Marina on todella taiteellinen”, luonnehtii hänen entinen esimiehensä Esko Rautiola Arrakista. ”Hän teki mm. upeita julkisivuehdotuksia”, hän lisää ja toivoo, että Basdekis saa toteuttaa taiteellista lahjakkuuttaan tulevissa töissään.
Halu oppia lisää sai Marina Basdekisin muutaman vuoden päästä hakeutumaan töihin julkiselle puolelle, Helsingin kaupungin palvelukseen. Mutta vaikutti asiaan myös Basdekisin ilmeinen sosiaalinen vastuuntunto. Hän haluaa käyttää ammattitaitoaan yleiseksi hyväksi.
Uran ja perheen yhteensovittaminen on edelleen ongelma
Tästä samasta on seurannut myös aktiivisuus yhdistystoiminnassa. Hän on Architectan varapuheenjohtaja ja hallituksen jäsen, ollut puheenjohtajakin jonkin aikaa.
Basdekisin mielestä edes Suomessa ei ole vielä todellista tasa-arvoa, ja hän haluaisi Architectan tekevän enemmän tasa-arvon parantamiseksi. Arkkitehtikunnasta puolet on naisia, opiskelijoista jo enemmistö. Silti naiset näkyvät arkkitehtuurista keskusteltaessa paljon painoarvoaan vähemmän. Monet hakeutuvat toimistoarkkitehdeiksi, virkoihin tai opetustöihin: oman toimiston perustaminen ja omalla nimellään suunnittelu on vieläkin kynnyksen takana.
”Naisen taakka on edelleen se, miten yhdistää ura ja perhe,” Basdekis arvioi.
Insinöörit saavat edelleen parempaa palkkaa kuin arkkitehdit, mikä johtuu hänen mielestään pelkästään siitä, että ala on miesvaltainen.
Jopa hän on törmännyt kysymykseen lasten hankinnasta, mikä estäisi haetun paikan saamisen – vaikka tämä on tiettävästi laissa kiellettyä. Basdekis toivoo, että arkkitehteinä menestyneet naiset auttaisivat nuorempia löytämään ratkaisut työn ja perheen yhdistämiseen, ja tässä Architecta voisi hänestä auttaa nuorempia naisia.
Arkkitehtuuri vaatii laaja-alaisia tietoja
Basdekis myöntää olevansa työholisti.
”Ehkä jokaisessa arkitehdissä asuu pieni renessanssi-ihminen. Pitää ymmärtää kaikesta kaikkea, sitä parempi arkkitehti on,” hän pohtii.
Hän on miettinyt myös musiikin, teatterin ja arkkitehtuurin suhdetta.
”Niissä liikutaan rytmin ja isojen kokonaisuuksien, abstraktion tasolla, joka ei ole kielellisesti kuvaltavissa. Musiikki herättää tunteita ja ohjailee tunnetiloja aivan samoin kuin tilat tasolla, jota ei oikein voi sanoin tavoittaa. Se voidaan kokea vain liikkeessä. Teatteri tapahtuu aina tilassa, ja rytmi on tärkeä. Aika, rytmi ja kehollisuus yhdistävät näitä taiteen lajeja”, hän mietiskelee.
”Mutta arkkitehtuuri on sika, joka syö kaiken”, hän vitsailee.
Basdekis asui 14 vuotta Kreikassa, mutta kokonaan palaaminen ei ole ollut suunnitelmissa.
”Käyn siellä pari kertaa vuodessa. Oikeastaan haluaisin käydä useamminkin, mutta ei se ole nyt mahdollista”, hän sanoo.
Ura tiiviisti
Kuukauden Architecta
Architecta ry on 80-vuosijuhlansa kunniaksi tilannut 35 vuotta arkkitehtuuria eri medioissa käsitelleeltä, nykyisin Helsingin Sanomien vakituisena arkkitehtuuriavustajana toimineelta Paula Holmilalta haastattelusarjan naisista suunnittelijoina. Naisarkkitehtien toiminta eri ammattialoilla on monipuolistunut vuosikymmenten kuluessa: arkkitehdit toimivat niin suunnittelijoina, opetustyössä, tutkijoina, rakennuttajina, konsultointi- ja asiantuntijatehtävissä, myös erilaisissa kansainvälisissä hankkeissa ja tehtävissä. Arkkitehtuurimuseo julkaisee Architectan tilaaman sarjan. Siirry lukemaan sarjan artikkeleita
Julkaistu 2.3.2023