Teksti: Paula Holmila

Arkkitehtuurimuseo julkaisee Architectan tilaaman artikkelisarjan.

Pia Ilonen palasi ILO-arkkitehtitoimistonsa kanssa Kaapelitehtaalle

Loft-asuntojen kehittäjä arvelee, että hänessä on maailmanparantajan vikaa

Pia Ilonen, 64,valmistui arkkitehdiksi Teknillisestä Korkeakoulusta vuonna 1986 ”oivallisin” arvosanoin. Hänen diplomityönsä perustui Venetsian Peggy Guggenheimin museon laajennuskilpailuehdotukseen. Ehdotus esiteltin arkkitehtuuribiennaalissa Venetsiassa vuonna 1985. Se olikin ensimmäinen ja viimeinen yleinen arkkitehtuurikilpailu, johon Pia Ilonen osallistui. Sen jälkeen työt ovat tulleet muilla tavoin.

Pia Ilonen kiersi maailmaa Architectan ja Suomen rakennustaiteen museon (nyk. Arkkitehtuurimuseo) järjestämän kansainvälisen Profiles – Pioneering Women Architects from Finland -katselmuksen näyttelyarkkitehtina. Kierros kesti 10 vuotta (1984–94), ja sen mukana matkustaminen avajaisineen on ollut varmasti nuorelle arkkitehdille avartavaa. Myöhemminkin Ilonen on tehnyt paljon näyttelyarkkitehtuurisuunnitelmia.

Arkkitehti Pia Ilonen Tanssitalon edessä Kaapelitehtaalla. Helsingissä. Kuva: Anni Koponen

Taiteiden välistä yhteistyötä iloisella 80-luvulla

Vuosikymmenen, 1980- luvun lopulla, alkoi Kaapelitehtaan pelastaminen.  Sitä hanketta Ilonen kutsuu toiseksi yliopistokseen. Nyt hänen toimistonsakin ILO-arkkitehdit on palannut taas Kaapelitehtaalle, mikä on Iloselle kuin kotiin paluu.

Ilosen opiskeluvuosikymmen 80-luku oli iloista paradigman muutoksen ja innostuksen aikaa kulttuurielämässä, myös arkkitehtuurissa, jossa kaikki tosin tapahtuu hieman hitaammin kuin kuvataiteessa tai vaikkapa musiikissa. Pyrkimys taiteiden väliseen yhteistyöhön, monitaiteisuuteen, kokonaistaideteosajatteluun haki muotoaan, ja eri alojen taiteilijat, muusikot, elokuvantekijät, kuvataiteilijat ja jopa arkkitehdit liikkuivat paljon yhdessä.

”Se oli upeata aikaa, tehtiin rajanylityshyppäyksiä ja keskustelu oli vilkasta”, Ilonen muistelee ja toteaa samalla, että tältä pohjalta hänelle oli itsestään selvää olla heti mukana Kaapelitehtaan valtaamisessa ja myöhemmin säilyttämisprosessissa.

PechaKucha -esitys vanhalla ylioppilastalolla vuonna 2010. Stefan Bremerin valokuvassa Kaapeli-Kaisa.

Kaapelitehtaan pelastaminen

Rakennusala oli 80-luvun loppupuolella ylikuumentuneessa tilassa, vuokrat olivat pilvissä, ja taiteilijoiden oli lähes mahdotonta saada kohtuullisen hintaisia työtiloja itselleen. Kaapelitehdas vapautui Nokialta juuri sopivaan aikaan. Kaupungilla oli suunnitelmia, että se purettaisiin pääosin rakennuksen läpi tehtävän kadun tieltä.

Huhu siitä, että Kaapelitehtaalta vapautuu edullisia työtiloja vuodeksi ennen suunniteltua alueen saneerausta, levisi taiteilijoiden keskuudessa salaman nopeasti, ja tuota pikaa Kaapelitehtaalla työskenteli tuhatkunta eri alojen taiteilijaa. Tilat haluttiin taiteilijoiden käyttöön pysyvästi. Perustettiin Pro Kaapeli -yhdistys ja tehtiin vaihtoehtoehdotus tehtaan ja sinne syntyneen yhteisön säilyttämisestä. Yhdistyksen strategia hyväksyttiin kaupungilla monien vaiheiden jälkeen tulevan käytön suunnittelun pohjaksi.

Tässä kaikessa Pia Ilosella oli keskeinen osuus, ja arkkitehtinä hän osasi argumentoida monipuolisesti Pro Kaapelin puolesta neuvotteluissa kaupungin kanssa. Suomalaisia, tuolloin vielä kiireisiä kollegoja tähän vapaaehtoistyöhön Ilonen ei saanut mukaan, mutta hollantilainen arkkitehti Jan Verwijnen, joka oli työskennellyt Rem Koolhaasin toimistossa, tuli avuksi. Verwijnen osasi nähdä liikehdinnän osana suurempaa kulttuurista muutosta.

”Arkkitehdin tutkinto itseasiassa valmentaa ideoiden realisoimiseen ja sanallistamiseen”, llonen arvioi.

”Janilta opin, että tässä tapauksessa sanallistaminen ja puhuminen on tärkeämpää kuin piirtäminen, jossa pitäydyimmekin vain kaaviotasolla”, hän lisää.

Into kustannus on julkaissut vuonna 2017 kirjan, jonka kansien väliin on tallennettu Kaapelitehtaan muuttuminen teollisuusrakennuksesta kulttuurin monitoimitaloksi.

”Lama tuli parhaaksi liittolaiseksemme”, toteaa valokuvaaja Stefan Bremer kirjassa.

Kaapelitehdas muuttui teollisuusrakennuksesta kulttuurikeskukseksi 1990-luvun alussa. Jorma Uotisen Ballet pathetique -tanssija Merikaapelihallissa. Kuva Stefan Bremer.

Strategista ajattelua kehittämässä

Syyskuun 14. päivänä vuonna 1990 Helsingin Sanomissa ilmestyi Pia Ilosen artikkeli, jossa hän perusteli Kaapelitehtaan säilyttämistä ja korjaamista kulttuurikäyttöön.

”Kaapelitehdas nykyisellään on kuin pieni kaupunki ja valossa kylpevä merikaapelihalli sen urbaani aukio, jolle ei löydy vertaista Helsingin sisätiloista”, Ilonen kirjoitti.

”Arkkitehtinä pystyin jotenkin hahmottamaan kaupungin byrokratian sekä arvioimaan, mistä kannattaa neuvotella ja kehen ottaa yhteyttä”, Ilonen arvioi.

Hän sanoo oppineensa, että aina kannattaa ottaa yhteyttä ylätasolle ja arvioi Erkki Tuomiojan silloisena apulaiskaupunginjohtajana olleen onnenpotku hankkeen ajajille; häneltä saatiin ymmärrystä. Myös muissa hankkeissa Ilonen kertoo vakuuttuneensa, että monet virkamiehet innostuvat uusista ideoista, kun ne osataan perustella monipuolisesti.

”Pro Kaapelin väki oli järjestänyt kiertokäyntejä virkamiehille, poliitikoille ja lehdistölle, edistänyt asiaa elokuvadokumentilla, valokuvilla, arkkitehtuuristrategialla, pamfleteilla ja tapahtumilla – ja kiertänyt loputtomalta tuntuvaa virkakoneistoa”, kirjoittaa Pia Ilonen Kaapelin 25-vuotisjulkaisussa.

Jatkosuunnittelu nytkähti liikkeelle, kun kaupunki tilasi Iloselta ja Verwijneniltä strategisen suunnitelman, jossa esitettiin sellaiset toimintojen suhdeluvut ja sijaintikaavio, jotka takaisivat Kaapelin säilymisen jatkossakin elävänä kulttuurityön keskuksena. Peruskorjausfilosofiaksi muodostui jatkuva korjaus, muutoksen hallinta käyttäjäkeskeisesti ja rakennusosien kierrätys.

Kun tuli päätös, että kaupunki ottaisi Pro Kaapelin strategian tulevan käytön suunnittelun pohjaksi, lähti Pia Ilonen ”pienessä saattueessa Kätilöopistolle synnyttämään. Vielä laitoksen eteisaulassa täytimme kiireen keskellä apurahahakemusta Pro Kaapelille”, kertoo Ilonen ratkaisun hetkistä, joiden keskelle putkahti maailmaan Ilosen toinen lapsi, Kaapeli-Kaisaksi kutsuttu tytär.

Tällä hetkellä Kaapelitehtaalla on noin 1000 taitelijan työhuone- ja harjoitustilat, kolme museota, Tanssin talo, suosittu ravintola, ja Merikaapelihalli on aktiivisessa konsertti-, seminaari ja näyttelykäytössä. Kiinteistö Oy Kaapelitehdas (https://www.kaapelitehdas.fi/tietoa-kaapelitalosta) on Helsingin kaupungin omistama yhtiö.Toimintaa on laajennettu niin että yhtiö omistaa myös Suvilahden vanhan energiatuotantoalueen sekä Orionin entisen kiinteistön Vallilassa, josta Ilo-toimistossa on juuri valmistunut rakennushistoriallinen selvitys.

Tanssin taloa varten JKMM:n ja ILO-arkkitehtien työyhteenliittymä

Suuri muutos on ollut Tanssin talon rakentaminen Kaapelitehtaan yhteyteen. Hankkeen arkkitehtuurisuunnittelun toteutti yhteistyössä JKMM:n ja ILO- arkkitehtien työyhteenliittymä. Samalla päätettiin muuttaa Kaapelitehtaan logistiikkaa, rakennettiin uusi sisäänkäynti ja lasikate sisäpihalle. Osa vanhan Kaapelitehtaan tiloista muutettiin Tanssin talon käyttöön.

Ilosen mukaan kahden hyvin erilaisen toimiston yhteistyö toimi loppujen lopuksi hyvin toisiaan täydentäen.

”Kävin katsomassa Tero Saarisen Kullervo-esityksen. Sen lavasteisiin kuului nouseva terässeinä, jonka alta tanssijat tulevat näyttämölle. Leijuvasta ruosteenvärisestä terässeinästä tuli lopulta osa Tanssin talon julkisivujen arkkitehtuuria, mikä kertoo juuri tästä yhteistyön toimivuudesta” Ilonen muistelee.

Tanssin talo on Kaapelitehtaan lisärakennus, mutta Ilosen mukaan ymmärrettävästi brändisyistä sitä kutsutaan Tanssin taloksi, vaikkei se erillinen talo olekaan. Suuri osa tiloista, esim. harjoitustilat ja lämpiö ovat uuteen käyttöön korjattuja Kaapelitehtaan vanhoja tiloja  (https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000008580067.html)

”Kaapelitehdas on ainutlaatuinen Euroopassa: sitä ovat sekä sen hallintomalli, jatkuvan korjauksen filosofia että sen ainutlaatuinen käyttäjäystävällinen toimintatapa”, Ilonen arvioi.

Lasipalatsin tiloja ennen peruskorjausta. Kuva: Pia Ilonen.

Arkkitehtitoimisto Alli perustettiin ja sitten Allista tuli Talli

Seuraava suuri hanke oli Lasipalatsin restaurointi.

”Kun Kaapelitehtaan pelastusoperaatio oli takana 1990-luvun alkupuolella, huomasin keskustelevani Helsingin kaupungin kulttuuriasiainkeskuksen erinomaisen virkamiehen Marianna Kajantien kanssa toisesta, jo pitkään purku-uhan alla olleesta rakennuksesta, Lasipalatsista. Kulttuuripiireissä siitä haluttiin Elokuva- ja mediakeskusta, ja ideasuunnitelmaa oltiin tilaamassa minulta” Ilonen muistelee.

Nyt oli pakko perustaa osakeyhtiö.

”Olin sattumalta ajautunut pitämään yhden hengen toimistoani työhuoneeseen nimeltä Into ja Voima. Siellä oli minulle tuntemattomia nuorempia, diplomi-töitään viimeisteleviä arkkitehtiopiskelijoita ja sisustusarkkitehteja. Kyselin, kiinnostaisiko ketään tulla mukaan yrityksen perustamiseen. Näin löytyi pitkäaikainen yhteistyökumppani Minna Lukander ja syntyi Alli-niminen arkkitehtitoimisto, joka myöhemmin 2000-luvulla sai nimen Talli osakkaiden lisääntyessä.

”Otimme Minnan kanssa osaa rakennusviraston hintatarjouskilpailuun Lasipalatsin peruskorjauksen suunnittelusta ja voitimme täpärästi rakennusviraston oman tarjouksen. Tästä tulikin pieni skandaali, sillä kaupunginhallitus kumosi päätöksen epäillen kykyämme suoriutua aikataulu- ja kustannustavoitteista. Tapaus sai heti runsaasti julkisuutta ja aiheutti kaupunginhallituksessa periaatteellista keskustelua nuorten arkkitehtien käyttämisestä suunnittelijoina. Olin vuonna 1998 restauroinnin valmistuttua 40-vuotias, Minna 33-vuotias.

Lasipalatsi restauroinnin jälkeen 1998. Kuva: Jussi Tiainen.

Lasipalatsin porrastila restauroinnin jälkeen. Kuva: Voitto Niemelä.

Funkis-helmi korjattiin alkuperäistä henkeä kunnioittaen

Lasipalatsin rakennustyöt olivat valmistuneet muutamaa kuukautta suunniteltua aikaisemmin, ja budjetti oli alittunut reilusti.

”Lopputuloskin oli ilmeisen onnistunut, sillä Museovirasto pakahtuu onnesta, luki Helsingin Sanomissa”, Pia Ilonen naureskelee ja lisää, että tämä on ainoa kerta, jolloin hän muistaa kokeneensa jonkinlaista epäluuloa sukupuolensa ja ikänsä takia. 

”Teimme Lasipalatsin palauttavan restauroinnin intohimoisesti ja kokonaistaideteoksen hengessä. Arkkitehti sai tässä työssä laajentaa totuttuja toimintatapojaan, ja ulottaa vuoropuheluaan poliitikkoihin, julkiseen sanaan ja rahoittajiin. Arvokeskustelua käytiin sellaisten osapuolien kanssa, joiden tavoitteet olivat hankkeen käynnistyessä aika kaukana toisistaan”, Ilonen kuvaa.

”Lasipalatsi oli rakennustaiteellisesti arvokas ja edusti aikakautta, jonka rakennusten restaurointifilosofiat olivat vasta muovautumassa,” Ilonen muistelee ja lisää, että ratkaisuja tehtiin osittain intuitiivisesti.

”Halusimme palauttaa sille sen alkuperäisen tunnelman keinoilla, jotka olivat osin vastakkaisia tuolloin vallitsevien restaurointisääntöjen suhteen.”

Tuolloinhan ajateltiin, että restauroinnissa on jätettävä ajallisia kerroksia ja uusi ja vanha on erotettava selkeästi toisistaan. Näitä sääntöjä ei Lasipalatsin restauroinnissa noudatettu, vaan pyrittiin alkuperäisen palauttamiseen. 

”Seuraavaksi saimmekin miettiä sitä, minkälaista restaurointifilosofiaa Alvar Aallon Finlandia-talossa voidaan harjoittaa”, Ilonen kertoo.

”Teimme Finlandia-talon rakennushistoriallisen arvottamisen ja luonnokset laajennuksesta. Lopulta eri suunnitteluvaiheet annettiin kolmen eri arkkitehtitoimiston toteutettavaksi, yltiöpäisen hankintakilpailuttamisen seurauksena. Minna huolehti käytännössä kuitenkin vielä pitkään talon lukuisista peruskorjaushankkeista ja restauroinnista, kun taas minä ajauduin 2000-luvun alkupuolella ideoimaan kerrostalon kehittämishankkeita ja omistauduin tälle työlle pitkäksi aikaa täyspäiväisesti, kun hankkeita lähti käyntiin”, Ilonen muistelee.

Kutsu vuoden 2018 Venetsian biennaaliin

Ilosella on kaiken kaikkiaan kolme eri vuosikymmeninä syntynyttä lasta. Tämä on osaltaan johtanut sellaiseen postmoderniin elämäntyyliin, josta löytyy niin ydinperhe-, uusperhe kuin yksinhuoltajaperhemallikin. Näistä kokemuksista on sitten voinut ammentaa ajatuksia suunnittelupöydällekin, ja ensimmäisenä lähti liikkeelle vuonna 2004 ideoitu kaksivaiheisen rakentamisen uuslofthanke Tila (https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005585727.html), joka valmistui Arabianrantaan Helsinkiin vuonna 2011.

Uusloftin raakatila As Oy Helsingin Tilassa 2011. Kuva: Stefan Bremer.

Uusloft-talo Tila valmistuttuaan 2011. Kuva: KUVIO.

Tilassa vieraili satoja tutkijoita ja arkkitehtejä ympäri maailman. Tässä kylässä avoimen rakentamisen kansainvälistä verkostoa pyörittänyt Steven Kendall. Kuva: Esko Kahri.

Pia Ilonen sai kutsun vuoden 2018 Freespace, vapaa tila -aiheiseen esittelemään Tilaa Venetsian biennaaliin, jonne toimistossa suunniteltiin yksi yhteen -kopio arkkitehdin oman asunnon nurkasta. (https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005588119.html)

Loft-asunto tarkoittaa sitä, että asukas ostaa tilan, mutta saa toteuttaa huonejaon, väliseinät, keittiön, ym. itse oman varallisuutensa ja näkemyksensä mukaan.

Tämä olisi myös yksi keino alentaa asunnon hankintakustannuksia. Idea herätti myös kansainvälistä kiinnostusta. Loft-asuntojahan on Yhdysvalloissa ja muualla maailmassa paljonkin tehty vanhoihin rakennuksiin, mutta tässä on kyse uustuotannosta.

Eräänä päivänä Venetsian vuoden 2018 biennaalin kuraattori, irlantilainen Shelley MacNamara tupsahti opiskelijoineen paikalle Arabiaan, Ilonenhan oli saanut talon valmistumisesta alkaen jatkuvasti esitellä omaa asuntoaan ja taloa ulkomaisille arkkitehtivieraille. Seurasi kutsu Venetsian biennaaliin ja taas runsaasti julkisuutta Tallille. (https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005696851.html)

Venetsian vuoden 2018 kuraattorien Yvonne Farrellin ja Shelley MacNamaran toimisto Crafton Architects sai muuten arkkitehtuurin Nobelin pidetyn Pritzker-palkinnon vuonna 2020. Vuoden 2018 biennaali oli hyvinkin maailmanparannushenkinen, mikä sopi hyvin Iloselle.  

Tila oli esillä Arsenalen salissa Venetsian biennaalissa vuonna 2018. Kuva Gerdastudio.

Venetsian biennaalin kuraattori Yvonne Farrell ja arkkitehti Emmet Scanlon Grafton architects -toimistosta Arsenale-salissa Pia Ilosen kanssa. Kuva: Ella Müller.

Vihreistä vihrein -kortteli ja tutkimusyhteistyö

Uusloft-idea ei ole saanut kovin paljon vastakaikua Suomessa, etenkään rakennusliikkeiden keskuudessa. Eihän ajatus, että asukas saisi neliönsä halvemmalla ja tulevan arvonnousun itselleen, palvele rakennusliikkeiden etuja. Poikkeuksiakin löytyy: seuraava projekti Kruunuvuorenrantaan oli EKE-yhtiön tilaama ja vuonna 2023 on tulossa uusi loft-asuintalo Helsingin Verkkosaareen.

Kruunuvuoreen valmistunut Asunto Oy Helsingin Harkko vuonna 2019. Kuva KUVIO.

Vihreistä vihrein -talohanke Jätkäsaareen oli pilottihanke, johon kuului myös tutkimusyhteistyö Helsingin yliopiston eri alojen tutkijoiden kanssa. Tarkoitus oli selvittää viherrakentamisen toimivuutta kerrostalon katoissa ja vaikutusta asukkaiden viihtyvyyteen. Kortteli valmistui vuonna 2017 ja sai Rakentamisen ruusu -palkinnon. Talossa on 55 asumisoikeusasuntoa ja 66 vuokra-asuntoa, rakennuttaja oli TA-yhtiöt.

Vihreistä vihrein -kortteli Jätkäsaaressa. Biodiversiteettikatto vuonna 2018. Kuva Pyry Kantonen.

Tallin alettua kasvaa ja osakaskunnan laajennuttua Ilonen alkoi kaivata pienempää toimistoa, jossa voisi jatkaa käyttäjälähtöisten konseptiensa kehittämistä. Hän perusti arkkitehtitoimisto ILOn vuonna 2019. Toimistossa on nyt kuusi arkkitehtiä, eikä Ilonen haluakaan sitä suuremmaksi. ILOn kera Ilonen on palannut juurilleen Kaapelitehtaalle.

Tapaamme Ilosen väliaikaiseksi ajatellussa asunnossa Kalliossa. Tosin Kallio on alkanut viehättää Ilosta asuinympäristönä yhä enemmän. Kaikki lapset ovat jo lentäneet kodista. Ilosella on aikaa miettiä, mihin asettuisi.

Hän näyttää 3-vuotiaana tekemäänsä aivan hurmaavaa piirustusta kerrostalosta. Näköjään uravalinta on ollut näköpiirissä jo tuolloin.

3-vuotiaan Pia Jaanan kerrostalopiirustus. Kuva: Pia Ilonen.
3-vuotiaan Pia Jaanan kerrostalon leikkauspiirustus.

Arkkitehtiperhe

Ilosen molemmat vanhemmat, Pirkko ja Arvi Ilonen sekä veli Juha Ilonen ovat arkkitehtejä. Kolmas sisaruksista on hakeutunut muotoilijaksi.

Pirkko Ilonen menehtyi ALS-tautiin vuonna 2018, mutta seurasi viimeisiin hetkiin asti tyttärensä menestystä Venetsiassa. Arvi Ilonen oli paitsi arvostettu suunnittelija, myös ahkera kirjoittaja, hän menehtyi tänä keväänä.

Pia Ilonen kertoo, että äiti siunattiin hänen vanhempiensa suunnittelemassa kirkossa Vuosaaressa. Arvin muistoksi järjestettiin juhlat SAFAn Kiljavalla, jossa on myös Ilosten suunnittelema moderni kesämökki.

”Olen harjoittanut arkkitehdin ammattia melko eri tavalla kuin vanhempani tai  toisaalta veljeni, mutta monipuolisuus tässä ammatissa juuri hienoa onkin”, hän arvioi.

Tarmokkuus on ominaista myös Pia Iloselle. 90-luvulla hän hoiti lapsia, työt Kaapelitehtaan ja Lasipalatsin parissa sekä lisäksi vielä opetti arkkitehtuurin perusteita ja myöhemmin julkista rakentamista TKK:n arkkitehtiosastolla. Jossain vaiheessa hän teki kuitenkin ratkaisun, että haluaa paneutua suunnittelutyöhön eikä täyspäiväiseen opettamiseen. Lisensiaattityön hän kuitenkin teki, se oli Lasipalatsin suunnittelu- ja toteutusprosessista ja valmistui vuonna 2004.

”Arkkitehdin ammatti on kiinnostanut minua aina. Mutta normien ja vallitsevien käytäntöjen kyseenalaistaminen – tähän kiteytyy kaikki, mitä olen Kaapelitehtaasta lähtien tavoitellut. Taidan olla maailmanparantaja luonteeltani”, hän määrittelee.

Työura tiiviisti

Lue CV (linkki avautuu uuteen välilehteen)

Katso ja kuuntele

Kuuntele Pia Ilosen keskustelu Vihreistä vihrein -korttelista dosentti Susanna Lehvävirran kanssa tästä linkistä

Katso Pia Ilosen Venetsian biennaaliin tuottama, Lulu Salmen ohjaama video As Oy Helsingin Tilan omatoimirakentajien mietteistä (4 min) tästä linkistä


 

Kuukauden Architecta

Architecta ry on 80-vuosijuhlansa kunniaksi tilannut 35 vuotta arkkitehtuuria eri medioissa käsitelleeltä, nykyisin Helsingin Sanomien
vakituisena arkkitehtuuriavustajana toimineelta Paula Holmilalta haastattelusarjan naisista suunnittelijoina. Naisarkkitehtien toiminta eri ammattialoilla on monipuolistunut vuosikymmenten kuluessa: arkkitehdit toimivat niin suunnittelijoina, opetustyössä, tutkijoina, rakennuttajina, konsultointi- ja asiantuntijatehtävissä, myös erilaisissa kansainvälisissä hankkeissa ja tehtävissä.

Arkkitehtuurimuseo julkaisee Architectan tilaaman sarjan.

Kuukauden Architecta