1930-luku
Vuonna 1929 alkaneen taloudellisen laman vuoksi ei kouluja 1930-luvun alussa rakennettu yhtä paljon kuin aikaisemmin. Vuonna 1934 valmistunut Aleksis Kiven kansakoulu Helsingin Alppiharjussa oli kuitenkin pohjoismaiden suurin. Tässä Gunnar Taucherin suunnittelemassa rakennuksessa oli kolmekymmentä luokkahuonetta. Samana vuonna kun koulu valmistui aloitti toimintansa kouluradio. 1930-luvulla koululääkärien määrä kasvoi etenkin kaupunkien kansakouluissa. Vuodesta 1937 eteenpäin valtio maksoi myös kansakoululaisten hammashoidon. Uudistusten myötä suurimpiin kouluihin varattiin tilat lääkäreiden vastaanotoille.
1930-luvulta lähtien yleistyi koulutyyppi, jossa tilat oli sijoitettu eri siipiin. Erikorkuisilla osilla oli kullakin oma funktionsa. Voimistelusali oli yhdessä siivessä, juhlasali toisessa ja luokat kolmannessa. Funktionalistinen tyylisuuntaus ilmeni selkeytenä, tarkoituksenmukaisuutena ja linjakkuutena. Sisätiloihin pyrittiin saamaan mahdollisimman paljon päivänvaloa. Tämä näkyi ikkunakoon kasvuna. Julkisivuja hallitsivat nyt suuret, suorissa riveissä olevat ikkunat. Käytäville saatiin luonnonvaloa niiden päätyihin sijoitetuista suurista ikkunaseinistä.
Gunnar Taucher: Aleksis Kiven koulu, Helsinki 1934/MFA
Ragnar Ypyä: Kaukaan kansakoulu, Lauritsala 1938/MFA
Luokkahuoneiden tuuletusta pidettiin ensiarvoisen tärkeänä, sillä tuberkuloosi aiheutti vakavia ongelmia 1920- ja 1930-luvulla. 1930-luvulla yleistyi ikkunamalli, jonka alaosassa oli sisäänpäin aukeava matala tuuletusikkuna. Se, että valaistukseen kiinnitettiin aikaisempaa enemmän huomiota, näkyi myös siinä, että arkkitehdit suunnittelivat kouluihin valaisimia.
Gunnar Taucher: Aleksis Kiven koulu, Helsinki 1934/MFA
1940-luku
Suomen Neuvostoliittoa vastaan käymän talvisodan (1939–1940) ja sitä seuranneen jatkosodan (1941–1944) päätyttyä siirtyi luovutetuilta alueilta yli 400 000 ihmistä muualle Suomeen. Evakkolapset kasvattivat koulujen oppilasmääriä. Niitä lisäsivät 1950-luvulla myös sotien jälkeen syntyneet suuret ikäluokat. Kasvavien oppilasmäärien vuoksi jouduttiin kansakouluja rakentamaan lisää. Vuonna 1946 hyväksyttiin ehdotus, jonka mukaan oppikoulujen viisiluokkaiset keskikoulut muutettiin kunnallisiksi. Kunnat ryhtyivät vuodesta 1948 lähtien tarjoamaan kansakoulujen oppilaille myös ilmaista kouluruokaa.
Sotien jälkeen oli vallalla vielä rinnakkaiskoulujärjestelmä, mikä tarkoitti sitä, että kansakoulun neljänneltä luokalta oli mahdollisuus pyrkiä oppikouluun. Sotien aiheuttama materiaali- ja ruokapula näkyi muun muassa siinä, että koulujen yhteyteen saatettiin raivata opettajille omat kasvimaat ja oppilaille rakennettiin perinteiset ulkokäymälät.
Jorma Järvi: Vuoman kansakoulu, Kittilä 1948/MFA
Jorma Järvi: Keravan yhteiskoulu 1947/MFA
Sotien jälkeen pienet puiset tyyppikoulut valtasivat maaseudun. Kaupunkeihin ja taajamiin syntyi puolestaan suomalaisen koulutalon juureva perusmalli, monikerroksinen, satulakattoinen rakennus. Talo seisoi yleensä pihan tai urheilukentän laidalla. Luokkahuoneet olivat yhdessä ja voimistelusali toisessa siivessä. Järjestely juonsi juurensa edellisen vuosikymmenen tilaratkaisuista. Funktionalismille tyypillisiä pelkistettyjä muotoja pehmennettiin materiaalirunsaudella ja suorakulmaisuudesta poikkeavilla yksityiskohdilla. Ulkoseinissä sileäksi rapatun pinnan tilalle tuli punatiili tai useiden materiaalien yhdistelmä.
Aarne Ervi: Kurikan yhteiskoulu 1948–49/MFA