1970-luku
Peruskoulun opetussuunnitelma esitettiin 1970. Koulun työviikko muuttui kuusipäiväisestä viisipäiväiseksi 1971. Peruskouluun siirtyminen aloitettiin Lapin läänissä vuonna 1972 ja päätettiin pääkaupunkiseudulla 1977. Oppikoulut lakkautettiin uudistuksen myötä. Pedagogiset menetelmät muuttuivat. Peruskoulu edellytti myös koulurakennuksilta joustavuutta ja muunneltavuutta, sillä opettajajohtoisen luokkaopetuksen rinnalle tuli suurryhmä-, pienryhmä- ja yksilöllinen opetus. Koulutuksen päämääräksi esitettiin oppilaan persoonallisuuden kehittäminen. Yksilökeskeisyyttä korostettiin ja valinnaisaineita lisättiin. Piirtoheittimet olivat 1970-luvun uutuus.
Osmo Sipari: Kotkan ruotsalainen yhteiskoulu, 1970–71/MFA
Perinteinen koulutyyppi ei enää soveltunut uuteen järjestelmään, ja vanhoja kouluja ryhdyttiinkin korjaamaan peruskoululle sopiviksi. Uusiin kouluihin rakennettiin kirjastot lukusaleineen sekä auditoriot, joissa koko koulu saattoi kokoontua yhtä aikaa. Uutuus oli maisemaluokka, joka voitiin jakaa liikuteltavilla väliseinillä pienempiin osiin. Aineluokka eli kiertojärjestelmä yleistyi yläasteen kouluissa ja lukioissa. Eri oppiaineilla oli omat opetustilansa, joihin oppilaat välituntien aikana siirtyivät. Tiloista tehtiin avoimia: luokkahuoneet liitettiin lasiseinin käytäviin. Pienryhmät saivat omat soppensa tai ”pilttuunsa”. Solujärjestelmään perustuva rakennus yleistyi 1970-luvulla.
Yhdysvalloista omaksutun avotilakoulun keskeisen tilan muodosti opiskeluhalli, jonka ympärille ryhmiteltiin erikokoiset tilat yksilöllistä opiskelua varten. Tällainen ratkaisu johti usein suuriin runkosyvyyksiin. Rakennuksen keskelle jäävät tilat jouduttiin valaisemaan kattoikkunoilla. Näitä tiloja oli vaikeampi hahmottaa, koska näköyhteyttä ulos ei ollut. Varhainen esimerkki tällaisesta syvärunkoisesta koulusta on Aarno Ruusuvuoren 1964–67 suunnittelema Roihuvuoren kansakoulu. Samaa tyyppiä edustaa myös Kaija ja Heikki Sirénin 1968–72 suunnittelema Suomalainen yhteiskoulu Helsingin Haagassa.
Osmo Sipari, Paavo Kaipainen: Espoonlahden yhteiskoulu, Espoo 1974/MFA
Osmo Sipari, Paavo Kaipainen: Espoonlahden yhteiskoulu, Espoo 1974/MFA
1970-luvulla rakennusten suunnittelua hallitsivat tarkat määräykset ja mitoitukset, jotka jättivät suunnittelijoiden mielikuvitukselle vain vähän tilaa. Koulujen julkisivut jaettiin esimerkiksi kenttiin, joiden mukaan ikkunat sitten ryhmiteltiin. Tästä oli seurauksena, että rakennusten ilme muuttui anonyymiksi. Useimmiten kalkkihiekkatiilellä verhoillut koulut ovat arkisen näköisiä matalia rakennuksia, jotka tuovat mieleen lähinnä valtion virastot.
1970-luvulla alettiin myös rakentaa monitoimitaloja, joissa koulu oli vain yhtenä osana. Varsinaisten koulurakennustenkin kohdalla suositeltiin monikäyttöisyyttä, jotta niistä saataisiin irti mahdollisimman suuri taloudellinen hyöty.
Kaija & Heikki Siren: Helsingin Suomalainen Yhteiskoulu, Helsinki 1972/MFA