Koriste kiinnostaa -sarjassa huomio kiinnittyy arkkitehtuurin koristelun historiaan

#KoristeKiinnostaa-sarjassa Arkkitehtuurimuseon henkilökunta kääntää katseensa lähiympäristön koristeaiheisiin esitellen itseään kiinnostavia koristeita ja niiden taustoja. Miten koristeellisuus on nähty arkkitehtuurissa eri aikoina? Miten koriste eroaa detaljista? Onko modernismin kohdalla lupa ylipäätään puhua koristeista? Sarjan avauksessa näyttelyassistentti Jutta Tynkkynen ja arkistonhoitaja Petteri Kummala kertovat, millaisia vaiheita arkkitehtuurin koristelun historiassa on nähty.

Koristeet tai ornamentit  saattavat  vaikuttaa  rakennuksen kokonaisuudesta  erillisiltä  ja irrallisilta  osilta, joiden ainoa tarkoitus on somistaa rakennuksen ulkoasua. Monilla koristeilla on kuitenkin  pitkä ja monimerkityksellinen, symbolistinen historiansa.  Koriste voi  kommunikoida katsojalleen  rakennuksen käyttötarkoitusta ja kuvastaa sen  edustamia  arvoja. Toisinaan myös toiminnallisesti  välttämättömältä  näyttävä rakennuksen osa voi  yllättäen olla  “pelkkä”  koriste.

Moni koriste on  saanut alkunsa  pakon sanelemasta  rakenteellisesta  elementistä. Klassisessa arkkitehtuurissa  yleiset  pylväät ovat tästä havainnollinen esimerkki:  eri muotoiset  pylväät olivat antiikin  aikaisissa  temppeleissä kattopalkistoa kannatteleva, korvaamaton osa rakennusta.  Seinään upotettu, pylvään muotoinen kohouma puolestaan on irrotettu tästä tehtävästä. Sen ainoa tarkoitus on kaunistaa muuten mahdollisesti tyhjäksi jäävää seinää tai tehdä siitä katseelle kiinnostavampi.

Arkkitehtuurin historiassa koristeiden käyttö on, aivan kuten tyylien kirjo, vaihdellut ajan mieltymysten mukaan. Vuosisadan vaihteen kertaustyylit ja jugend rakastivat ilotella koristeilla ja ripottelivat niitä joka soppeen. Niitä seurannut klassismin kausi vaati harkitumpaa koristeiden käyttöä. Itävaltalainen arkkitehti Adolf Loos kritisoi jo 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä yletöntä krumeluurien käyttöä yläluokan vanhanaikaisena makumieltymyksenä. Hän oli vakuuttunut, että kulttuurin henkinen ja moraalinen kehitys oli suorassa suhteessa koristeista luopumisen kanssa. Toisaalta  Loos  näki koristeiden käytön kansantaloudellisena  tuhlauksena  ja peräänkuulutti nykyäänkin ajankohtaista resurssitietoisuutta.  

Moderni arkkitehtuuri  riisui  Loosin hengessä  rakennukset  koristeista.  Arkkitehtien kiinnostus siirtyi rakennusten toiminnallisuuteen, tilakokemukseen ja esimerkiksi luonnonvalon  huomioimiseen suunnittelussa.  Modernismi ei kuitenkaan hylännyt pyrkimystä  visuaaliseen vaikuttavuuteen  ja kauniisiin yksityiskohtiin.  Modernin kuvataiteen sommitteluperiaatteet ja esimerkiksi värienkäytön teoria olivat olennaisia uuden  pelkistyneen  arkkitehtuuriestetiikan kulmakiviä.  Yksilöllisesti suunnitellut yksityiskohdat olivat aivan yhtä keskeinen osa modernin arkkitehtuurin  ilmaisua  kuin koristeaiheet esimerkiksi  jugendissa.  

Postmodernismi  antoi koristeille hetkellisen kunnianpalautuksen  1970- ja 80-luvuilla. Suomeen tämä kehitys rantautui kuitenkin  hitaasti ja  laimentuneessa muodossa, eikä täällä nähty kansainvälisiä esimerkkejä vastaavaa koristeaiheiden karnevaalia.  Varsinainen koristeaiheiden renessanssi on tapahtunut 2000-luvulla tietokoneavusteisen suunnittelun ja uusien materiaali-innovaatioiden kautta.  Samalla kun rakennusten muoto on vapautunut niin sanotun  vau-arkkitehtuurin myötä, ovat  rakennusten yksityiskohdat aiempaa monimuotoisempia, ilmaisevampia ja niillä pyritään visuaaliseen vaikuttavuuteen.  Tässäkään suhteessa villeimmät kukinnot eivät ole juurtuneet  Suomeen, mutta esimerkiksi suomalainen innovaatio graafinen betoni on tuonut perinteistä koristeajattelua  osaksi nykyarkkitehtuuria.      

Teksti: Jutta Tynkkynen & Petteri Kummala

Ovenkahva

Ovenkahva Alvar Aallon suunnitteleman Alvar Aalto: ovenkahva Helsingissä sijaitsevan Kirjapalatsin (Akateemisen kirjakaupan) ovessa

Alvar Aalto: Ovenkahva, Kirjapalatsi – Akateeminen kirjakauppa, 1969

“Niinkin arkinen asia, kuin ovenkahva tai vedin, voi tehdä rakennuksen käytöstä sekä koettavuudesta miellyttävämpää ja rakennuksen voi kokea jopa jollakin tavalla sympaattisena. Aallon useissa rakennuksissa esiintyvät samantyyppiset vetimet ovat mielestäni hyvä esimerkki siitä, miten pienillä koristeen tapaisilla rakennusosilla sekä detaljeilla on mahdollista elävöittää rakennuksia ja tuoda niiden käyttöön jotakin uniikkia.”

– Henri Rasmus, siviilipalvelushenkilö

Lue lisää
Ovenkahva Alvar Aallon suunnitteleman Alvar Aalto: ovenkahva Helsingissä sijaitsevan Kirjapalatsin (Akateemisen kirjakaupan) ovessa

Jälleenrakennuskauden yksityiskohdat

Olli ja Eija Saijonmaan suunnitteleman rakennuksen metallinen parvekkeen kaide.

Jälleenrakennuskauden yksityiskohdat

“Muistan ihailleeni korkeiden aravatalojen rivistöä Mannerheimintien varrella jo lapsena. Talot toivottivat Vantaalta saapuvan pienen Helsingin-kävijän tervetulleeksi, niistä alkoi kaupunki. Tornitalot vaikuttavat äkisti katsoen samanlaisilta, ehkä värejä lukuun ottamatta. Eroja kuitenkin löytyy niin rakennusten muodoista, materiaaleista, ikkunoista, parvekkeista kuin pienistä yksityiskohdistakin.”

– Joona Rantasalo, amanuenssi

Lue lisää
Olli ja Eija Saijonmaan suunnitteleman rakennuksen metallinen parvekkeen kaide.